Red Dead Redemption julkaistiin PlayStation 3:lle ja Xbox 360:lle keväällä 2010, ja sarjan toinen osa julkaistiin vuoden 2018 lokakuussa. Arvostelut ylistivät aikanaan kumpaakin teosta, esimerkiksi Metacriticin arvio ensimmäiselle osalle on 95/100 ja seuraajalle 93/100. Sekä Red Dead Redemption että Red Dead Redemption II sisältyvät parhaiten myydyimpien 50 pelin listaan. Näin ollen sarjan esikoisen jolkottaessa PlayStation 4:lle yli kolmetoista vuotta alkuperäisen julkaisun jälkeen on tullut aika tarkastella, onko hehkutus yhä ansaittua.
Kuuluisuutta rikollisella elämäntavalla hankkinut John Marston lähetetään villiin länteen 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenyksen päätyttyä. Mukanaan vain vaatteet niskassaan sekä revolveri lonkallaan John päättää lähteä kohtaamaan entisen ystävänsä, Bill Williamssonin. Ystävyyssuhde ei kuitenkaan ole entisellään, vaan lämpimän käden sijasta John saakin kuulan vatsaansa. Onneksi paikalle sattuu läheisen maatilanomistajan tytär, Bonnie MacFarlane.
MacFarlanen neitokainen on päättänyt paitsi pelastaa Johnin hengen, myös opettaa häntä hieman alueen tavoille. Hän neuvoo farmitilan pyörittämisen perusasiat, kuten sadon suojaamisen villieläimiltä, villihevosen kesyttämisen luotettavaksi ratsuksi ja lehmälauman kuljettamisen aitaukseen. Palkinnoksi villihevosten haalimisesta John saakin käyttöön upean palomino-orin, joka tulee luokse viheltämällä.
MacFarlanen maatilalla auttavan Johnin menneisyys ei päästä häntä otteestaan, vaan entiset ystävät kummittelevat jatkuvasti mielessä. Ottaessaan oppia viime kohtaamisen lopputuloksesta, John alkaa suunnittelemaan, miten päästä Williamsonin ja hänen kätyreidensä täyttämään tukikohtaan Fort Merceriin. John tutustuu mitä eriskummallisiin persoonallisuuksiin koittaessaan värvätä omaa joukkoaan tavoitteensa täyttämiseksi. Näihin kuuluvat esimerkiksi ”tiedemies” Nigel Dickens, joka esitelmöi ihmerohtojensa vaikutuksia vaivoihin kuin vaivoihin, sekä aarre-etsijä Seth Briarsin, jolla on kiintymys hautojen kaivamiseen ja niiden sisältöihin.
Villiin länteen tutustuva John tekee paljon erilaisia palveluksia, kuten auttaa jäljittämään etsintäkuulutettuja pahiksia tai osallistuu yhteistehtäviin uusien tuttujensa kanssa sitoakseen ystävyyssidettä ja siten edetäkseen suunnitelmassaan Fort Merceriä kohtaan. Monet tehtävät vaativat nopeaa liipasinsormea ja tarkkaa ajoitusta. Tehtävien suorittamisesta John saa usein hieman rahaa sekä kunnioitusta. Lisäksi kalmoista voi kahmia aseiden panoksia ja rahaa. Kuolleista eläimistä voi nylkeä nahkat ja lihat. Kalmojen tutkimisen ja nahkojen nylkemisen animaation toivoisi vain voida ottaa asetuksista pois, sillä se alkaa väsyttää tarpeeksi monta kertaa nähtyään.
Kunnioitusta saa tehdessään esimerkiksi tuntemattomille vastaantulijoille palveluksia, kuten varastettujen kärryjen palauttaminen tai etsintäkuulutettuja pahiksia. Sitä voi myös menettää esimerkiksi varastamalla. Joskus tuntemattomatkin ihmiset voivat pyytää tekemään ilkikurisia palveluksia. Tällöin myös sheriffit ovat Johnin perässä. Kun villin lännen sinivuokot on karistettu, pään päälle jää vain maksamaton sakko. Myös kaksintaistelusta saa kuuluisuutta – erityisesti, jos yksinkertaisesti ampuu vastustajalta pyssyn kädestä eikä vain viittä laukausta päähän.
Varsinaisen tarinan lisäksi erilaisista pahisleireistä muodostuu tehtäviä, joiden kolmen eri osa-alueiden täyttäminen merkitsee korkeampaa arvosanaa. Vaatimuksina voi olla ampua ase kolmen pahiksen kädestä, tappaa vihulaisia polttopulloilla tai lassoa paikalla olevia tietyn naisvoittoisen alan ammattilaisia pois tulisateen tieltä. Lisäksi tällaisiin haasteisiin kuuluvat selviytyminen luonnossa, tarkka-ampuminen sekä metsästäminen. Tehtävävaatimuksen täyttäminen voi vaatia esimerkiksi oikeiden kukkien poimimista tai kolmen karhun kaatamista kertalaakilla. Näin tulee mukavasti myös tutustutuksi koko Red Dead Redemptionin tarjoaman maailman laajuuteen, sillä eri kasvillisuuksia ja eläinlajeja on sijoittautunut ympäri ämpäri karttaa.
Villin lännen seikkailussa John seikkailee ratsullaan niin Amerikan kun Meksikonkin puolella. Upeaa maisemaa on tarjolla rutkasti aina auringonnoususta sen laskuun. Jotkin eläimet esimerkiksi ilmaantuvat vain illan suussa, ja toiset kaupat tai tehtävät ovat mahdollisia vain päiväsaikaan. Siksi kelloa on hyvä tarkkailla seikkailua edetessään ja miettiä, mihin tuhlata kahdeksan tuntia.
Nukkuminen joko sängyssä tai leirissä kuluttaa kellosta kuusi tuntia, minkä myötä on myös mahdollista tallentaa tai leireillessä pikamatkata suoraan haluttuun pisteeseen kartalla. Vaihtoehtoisena aktiviteettina on uhkapelaaminen, kuten Blackjackin tai Texas Hold’emin parissa. John ansaitsee erilaisia asusteita pelin edetessä, ja pelimiehen vetimet mahdollistaa huijaamisen vetämällä kortin hihaan. Näin ollen voitonmahdollisuudet nousevat, mutta juksutuksesta kiinni jääminen tarkoittaa välitöntä kaksintaistelua.
Usean pelaajan pöydissä pelaaminen on oikein mukavaa alkuun, koska se tuntuu kuin istuisi pöydässä pelaamassa oikeita ihmisiä vastaan. Kun muutaman kierroksen on pelannut ja joukosta on tipahtanut jo pari vastusta, huomaa vastapelureissa tietyt systemaattiset toimintatavat. Esimerkiksi usein käy niin, että yksi varovainen pokeripelaaja luovuttaa joka kerta panosten noustessa riippumatta siitä, mitä hänellä on kädessään tai mitä kortteja pöydällä on. Korttiseuran toivoisi olevan vähemmän ilmiselviä.
Kaiken kaikkiaan Red Dead Redemption on mainio elämys PlayStation 4:lle, eikä takavuosien hehkutus ole mielestäni turhaa. Huomasin nauttivani pelikokemuksestani hurjasti, vaikkakin jumahdin omaa huolimattomuuttani lähes kymmeneksi tunniksi tekemään vain sivuhaasteita, ostin uuden upean valkoharjaisen mustan sotahevosen ja pelailin pokeria samalla kun etsin sitä, mistä seuraava tehtävän kuuluisi alkaa. Kävi ilmi, että aloituspiste ei ollut muuallakaan kuin käyttämäni asunnon viereisessä talossa, mutta jonka ohi aina kuljin ”väärää” reittiä. Tyhmyydestä sakotetaan, mutta en kokenut tätä rikemaksua kovin pahaksi.
Latausajat ovat yllättävän lyhyet – ainoat pitkät odotusajat tulevat, jos hyppää leiripaikasta suoraan haluamaansa kohteeseen, tai avaa manuaalisesti tietyn tallennuksen. Muutoin jo pelin käynnistämismainokset kestävät pidempään kuin latausikkuna avatessa peliä tai kuoleman johdosta. Visuaalinen tyyli on Red Dead Redemptionissa reilut kymmenen vuotta julkaisusta edelleen vaikuttava. Välillä resurssit tosin latautuvat vain osittain. Toisinaan kärryjä vetävät ääriviivoista koostuneet näkymättömät hevoset, kunnes karvat ja harjat pelmahtivat ruutuun sekunin tai toisen jälkeen.
Manan majat tulevat varmasti pelaajalle tutuiksi eikä kuolemaa pidä pelätä, sillä silloin John vain herää omalta sängyltään kuin ei missään olisi ollutkaan. Laukauksia John kestää vain tietyn määrän ja näytön punaisuus kertoo lähestyvästä viikatemiehestä. Ellei John ehdi kulauttamaan lääkettä kurkustaan alas, edessä on herääminen sängyltä kuin Päiväni murmelina -elokuvassa konsanaan. Vedelle John tuntuu tosin olevan todella allerginen, sillä edes jalallaan veteen astuminen tarkoittaa äkkikuolemaa.
Pelitunteja kertyy kymmeniä pelkän tarinan johdosta, ja sivuhaasteiden sekä uusien aseiden ostamisen ja kokeilemisen myötä kello tikittää tuplaten ellei enemmänkin. Ääninäyttely ja musikaalinen puoli täydentää immersiota upeasti. Pikkukaupunkien elävyys, saluunoiden pianistien taidonnäyte, hevosten hirnahtelu ja yleinen elävyys on ollut selkeä panostuksen kohde tekijöillä, aivan kuten maalauksellisen upea maisematyöskentely.
Hyvin kerrottu tarina kantaa läpi pelin niin onnistuneesti, ettei takaisin arjen harmauteen haluaisi palata laisinkaan. Kun villin lännen elämä myllertää mielessä, tekisi mieli heti palata takaisin virtuaaliratsaille. Red Dead Redemption on yksinkertaisesti koukuttava vielä 13 vuotta sen julkaisun jälkeen. Sen jatko-osa julkaistiin suoraan PlayStation 4 -konsolille, joten jatkoa ei tarvitse odotella lainkaan.
Saatavilla: Nintendo Switch, PlayStation 3, PlayStation 4 (testattu), PlayStation 4 Pro, Xbox 360
Ikäraja: PEGI 18 (voimakas väkivalta, voimakas kielenkäyttö, uhkapelaaminen)
YHTEENVETO:
***** / *****
Loistava tarina, upea ulkoasu, sulava pyöriminen sekä mukaansa imaiseva pelimaailma, tekevät edelleen vaikutuksen. Pienet häikät, kuten pakollisten animaatioiden toistuvuus, satunnainen graafisten resurssien vajavainen lataus tai pokeripelaajien helppolukuisuus, eivät ole pisteen poistamisen arvoisia. Vain yksi kysymys askarruttaa: miksi John Marstonin polvet eivät kestä vettä?
PlayStation 4 -version mukana tulleen Undead Nightmare -lisäosan arvostelun pääset lukemaan tästä.
Älä anna tutun olemuksen hämätä! Tämä haudankaivaja etsii aivan eri aarretta kuin Klonkku!