Rajamaiden takana – arvostelussa Borderlands 3

Gearbox Software tarjoilee vuosien odotuksen jälkeen jälleen uutta menolippua rajamaille. Maailma on muuttunut edellisistä osista, mutta onko tuttu sarja jäänyt makaamaan laakereilleen, vai harpataanko tällä kertaa eteenpäin samanlaisin askelein kuin toisen osan kanssa konsanaan?

01.10.2019

Viime vuodet ja etenkin Borderlands 3:n julkaisua edeltäneet kuukaudet lähinnä erilaisten kohujen parissa ryvettynyt Gearbox Software on viimein saanut rakastetun pelisarjan uusimman osan ulos. Heti alusta saakka on kuitenkin selvää, että pyörää ei ole lähdetty keksimään uudestaan. Tällä kertaa on lähinnä pyritty jatkokehittämään vanhoja ideoita ja lisäämään jo toimivien konseptien päälle pieniä uudistuksia.

Pelin aloitus ei varsinaisesti tule räjäyttämään kokijoiden päitä tai mieliä. Pandoran aavikkoplaneetalla seikkailunsa aloittaa neljä holvinmetsästäjää. Muutama edellisosista tuttu naama käy kääntyilemässä ruudussa, ja pian ollaankin jo lahtaamassa erilaisia avohoitoon päästettyjä rajatapauksia mitä moninaisemmilla tulentekovälineillä. Alkupuolisko ei sisälläkään uusien hahmojen ohella juuri mitään, mitä sarjaa jo pidempään tahkonneet eivät olisi nähneet useaan kertaan. Parin tunnin tutussa hiekassa tarpomisen jälkeen kolmannen osan hienoudet kuitenkin alkavat hiljalleen aueta pelaajan edessä.

Vaikka ulkoiset puitteet muistuttavat kovasti edeltäjiään, on pakettia viilailtu pinnan alta paljonkin. Ensimmäisten tuntien aikana seikkailijoille käy selväksi, että pelin fysiikkaa ja erityisesti hahmojen fyysisyyttä on lisätty merkittävästi. Sankareille lisätty täysi fysiikkamallinnus lisääkin pelaajan immersiota kiitettävästi. Tällä kertaa liikekavalkadiin on lisätty myös juoksusprinttien jälkeen tehtävät liu’ut ja hyppyetäisyydellä olevista reunamista kiinni nappaaminen. Liukua ei varsinaisesti tarvita pelin aikana kuin muutamia kertoja, mutta reunoilta itsensä ylös punnertamista on käytettävä lähes jatkuvasti pelin huomattavasti lisääntyneestä vertikaalisuudesta johtuen.

Sarjan tavaramerkkinä alusta saakka toimineet ihmismielen ymmärryskyvyn ylittävät määrät asevariaatioita toimivat tällä kertaa paremmin kuin koskaan. Aseita, asetyyppejä ja asemalleja on jälleen lisätty valikoimaan lähes järjettömältä tuntuvia määriä. Tällä kertaa lähes jokaisella pyssyllä on useita eri tulitusmuotoja tai toimintoja. Yksinkertaisimmillaan ammuksen elementtityyppiä pystyy vaihtamaan napin painalluksella. Hämärimmillään käsiin sattuva tuliluikku saattaa olla paperilla tarkkuuskivääri, mutta toimiikin todellisuudessa kuin raketteja ampuva haulikko, joka muuntuu latausnappia painamalla maassa kipittäväksi robottitykkitorniksi. Uusia mielenvikaisia tuliluikkuja toivoville kyseessä on ehdottomasti sarjansa paras osa.

Juuri kun Pandoran iän ikuinen hiekka alkaa hissukseen hiertämään nivusissa, alkaa paketti tarjoamaan uusia näkymiä. Aiemmissa osissa vihjattiin, että muinaisteknologiaa sisältäviä holveja löytyy Pandoran lisäksi useilta muiltakin planeetoilta. Nyt näitä puheita pääsee viimein lunastamaan. Kampanjan aikana päästään hitaan alun jälkeen vaihtamaan maisemia tasaisesti joskin ajoittain lähes hengästyttävään tahtiin.

Eri planeetat ja planetoidit eivät vain näytä erilaisilta, vaan ne saattavat erota myös etenemismuodoltaan totutusta. Useat etenkin alkupään sijainneista muistuttavat tuttujen haarautuvien isojen alueiden sisään enemmänkin klassisia putkimaisia räiskintäpelikenttiä. Joillain alueilla ei pääputken lisäksi olekaan varsinaisesti isommin sisältöä, mistä johtuen maisemiin ei varsinaisesti pääse kyllästymään. Toki kenttien joukossa on mukana tuttuja isompiakin alueita, mutta kokonaisuuden jaksotuksessa pienemmät, skriptatummat seikkailut auttavat kiitettävästi.

Juonellisesti Borderlands 3 on valitettavan epätasainen kokonaisuus. Tarinan antagonisteina toimivat tubetähti-kaksoset Troy ja Tyreen ovat yksinkertaisesti ärsyttäviä. Muun muassa Loganin veljeksiä kanavoivat kaksoset lienee tarkoitettu kritiikiksi nykyiselle influencer- ja tubettajakulttuurille, mutta valitettavasti pääosa vitseistä ei vain yksinkertaisesti jaksa naurattaa. Viimeisten tuntien aikana hahmot sentään saavat lihaa luittensa ympärille, mutta silti kyseessä on kaikin puolin heikko esitys. Tubettajille kettuilu vuonna 2019 summaa hyvin tämänkertaisen kampanjan vitsien tason tehokkaasti.

Usean vuoden kehityssykli näkyy varsinkin eltaantuneiden irtovitsien kautta ikävästi. Kampanjan aikana läppää väännetään esimerkiksi Ariana Grandesta, John Wickistä ja jostain syystä myös ensimmäisestä Destiny-pelistä. Siinä missä edellisissä osissa vitsiä väännettiin lähinnä ajattomista ja jo vakiintuneista popkulttuurillisista aiheista, on huumori tällä kertaa sidottu yleisesti ottaen aivan liikaa aikaan. Osittain kokonaisuus tuleekin ikääntymään tämän johdosta kuin avattuna keittiön pöydälle unohtunut juustokiekko.

Tällä kertaa seikkailuun suuntaavat neljä uutta holvinmetsästäjääkin ovat rajamaiden toistaiseksi heikointa antia. Oikeastaan uudesta kaartista ainoa edes jotenkin mieleenjäävä ilmestys on petoja kesyttävä Fl4k-robotti, jonka lakoniset kommentit taisteluiden aikana lienevät pelin parhaiten kirjoitettua materiaalia. Vaikka protagonistit eivät varsinaisesti dialogillaan tai olemuksellaan vakuutakaan, samaa ei voi sanoa käytössä olevista kyvyistä. Tämänkertainen seireeni Amara on pelisarjan toistaiseksi kiinnostavin hahmoluokkansa edustaja. Titanfall-sarjasta kykynsä lainannut Moze korvaa vakiotylsän sotilasluokan tehokkaasti, ja tämän Iron Bear -mechapuku onkin täystuhosta nauttivalle pelurille koko pelisarjan hauskimpia kykyjä. Operaattoriluokan edustaja Zane puolestaan pystyy aktiivisesti käyttämään kahta eri kykyä, mutta joutuu täten jättämään kranaatit kokonaan varastoon parempia päiviä odottelemaan. Jo edellä mainitun Fl4kin kolme eri petoa tuovat myös pelikentälle mielenkiintoisia vaihtoehtoja. Todella monipuoliset kykypuut takaavat sen, ettei juuri samalla tavalla säädettyä holvinmetsästäjää ihan heti pitäisi marssia taistelutantereella vastaan.

Hahmojen entistä räiskyvämmät taidot ovatkin koetuksella, sillä tällä kertaa taistelut tuppaavat saamaan huomattavasti entistä suuremmat mittakaavat. Jo perustason vihollisia vastaan taistellessa on selvää, että kentällä pyörivien osien määrää on lisätty merkittävästi. Pienellä taistelulla on paha tapa eskaloitua massiiviseksi yhteenotoksi hyvinkin nopeasti. Usein muutaman osapuolen välinen pieni yhteenotto muuttuu hetkessä parinkymmenen taistelijan väliseksi ilotulitukseksi. Huomattavasti parantunut asetuntuma, näyttävämmät efektit ja yksinkertaisesti koko touhun sekopäisyys pääsevät tällä kertaa aivan uusiin sfääreihin. Tästä johtuen on valitettavaa, että teknisesti homma ei ole aivan samanlaista hurmosta.

Lukuisista kehitysvuosista huolimatta Borderlands 3 tuntuu valitettavasti ajoittain lähes keskeneräiseltä. Ruudunpäivityksellä on paha tapa kyykätä reippaasti kaikilla konsolialustoilla toiminnan pyöriessä hektisimmillään. Erityisesti varustevalikolla on myös tapana jumittaa ja bugittaa useilla eri tavoilla. Pelillä on ainakin konsoleilla taipumus kaatuilla usein. Teknisten ongelmien lisäksi joukkoon on eksynyt myös kerrassaan erikoisia suunnitteluratkaisuja. Esimerkiksi aseiden myynnin mahdollistavia kojuja on sijoiteltu alkupään kentissä todella niukasti, joten lähes pelin keskiössä oleva tavaran keräily tuntuu ajoittain suorastaan rasittavalta. Jatkuvasti täyttyvä selkäreppu yhdistettynä huonosti toimivaan inventaariovalikkoon on jo oikeasti kokemuksen kokonaisarvosanaan vaikuttava ongelma. Lukuisat muut pienemmät omituiset suunnitteluratkaisut, bugit ja tekniikan yskähtely saakin kokonaisuuden tuntumaan ajoittain siltä, kuin se ihan viimeinen loppusilaus olisi jäänyt kiireen edessä tekemättä.

Loppua kohden tarina ja kenttäsuunnittelu paranevat huomattavasti. Kokonaisuudesta jää lopulta kielen päälle ehdottomasti hyvä maku, vaikka Borderlands 3 ei missään nimessä olekaan kakkososan kaltainen evoluutioharppaus. Sarjan faneille tarjoillaan kuitenkin tarpeeksi uutta, jotta paketin hinta tuntuu oikeutetulta. Uusille pelaajille tarina tuntunee melkoisen sekavalta, mutta mekaanisesti kyseessä on pääosin sarjansa toistaiseksi parhaalta tuntuva kokemus. Gearbox ei ole tällä kertaa lähtenyt ottamaan isompia riskejä kokonaisuuden kanssa, mutta tuttuuden tunteesta ja teknisestä takeltelusta huolimatta kyseessä on teos, jota on helppo suositella humoristisen ja hurmeisen räiskinnän ystäville.

Saatavilla: PC, PlayStation 4 (testattu), PlayStation 4 Pro (testattu) Xbox One (testattu), Xbox One X
Ikäraja: PEGI 18 (väkivalta, kielenkäyttö, uhkapelaaminen, verkko-ostot)

Jarnon kylpyleluvalinta osoittautui fataaliksi.

Lisää luettavaa