Pimeän puolen houkutukset – arvostelussa Star Wars: Battlefront 2

EA:n uusin Tähtien Sota -tuote Star Wars: Battlefront 2 jatkaa edeltäjänsä viitoittamalla tiellä vuoden kovimpien räiskintäpelien eturintamassa. Voiman pimeä puoli on valitettavasti myös vahvana läsnä mikromaksujen muodossa, jotka todella ansaitsivat rahastuksesta nousseen mekkalan. Julkaisijan vajoaminen jälleen pimeän puolen houkutuksiin on valitettavaa, sillä Battlefront 2 on ainakin kaikille fanipojille kelpo jatko-osa, joka parantaa edeltäjästään lähes jokaisella osa-alueella.

05.12.2017

Star Wars: Battlefront 2 on pelinkehittäjä DICE:n ja EA:n uusin legendaarisen avaruussaagan lisenssiä hyödyntävä räiskintäpeli. Ennakkotietojen perusteella sarjan uusi tulokas tarjoilee kattavan paketin taistelukenttiä elokuvasarjan jokaisesta episodista. Lisähoukuttimena ja suurimpana koukkuna sarjan faneille on kuitenkin mukana oleva kampanja, jonka on mainostettu olevan osa Tähtien sodan tarinoiden virallista kaanonia. Teos on valitettavasti ollut julkaisun alla otsikoissa ihan muista syistä kuin pelillisistä ansioista, joten on mielenkiintoista nähdä, minkälainen peli siellä mikromaksukohun alla todellisuudessa onkaan.

DICE:n räiskintäpelien tapaan myös Battlefront 2:ssa fokus on vahvasti kilpailullisessa moninpelissä, joten yksinpeliin keskittyvää Tähtien sota –kokemusta hakevat joutuvat vielä odottamaan sarjan tulevia julkaisuja. Edellistä Battlefrontia kritisoitiin rajusti juonellisen sisällön puuttumisesta, joten tällä kertaa ruotsalaiset ovat lisänneet pakettiin myös yksinpelikampanjan. Kuten mainittu, tarina on houkuttelevasti osa Tähtien sodan virallista kaanonia. Lisäksi tapahtumia käsitellään osittain Imperiumin sotakoneiston näkökulmasta. Virsikirjan lisälehdet –tyyliin tarina sijoittuu elokuvien väliin kartoittaen tapahtumia Jedin paluun lopun ja uuden trilogian alun välillä.

Kampanja heittää pelaajan Imperiumin erikoisyksikkö Inferno Squadin johtaja Iden Version saappaisiin. Kampanjan alussa tilanne eskaloituu Jedin paluun lopputilanteen kuvaamalla tavalla, joten Imperiumin joukkojen rippeiden on jatkettava taistelua keisari Palpatinen postuumisti julkaiseman toimintasuunnitelman mukaisesti. Tehtävien aikana kohdataan useita sarjan keskeisiä hahmoja rintamalinjojen molemmin puolin. Kampanjalle tulee joka paikan tarkasti nuuskimalla kestoa nelisen tuntia, minkä lisäksi tulevien lisäsisältöjen kylkiäisenä on lupailtu myös jatkoa itse tarinalle. Iden Version tarinassa on muutamia kohokohtia, mutta muuten kyseessä on tämän tyylisille peleille hyvin tyypillinen ja yllätyksetön ampumarata Battlefield-sarjan tyyliin.

Kampanjan lisäksi yksinpelaajille tai sohvakaverin kanssa räiskittäväksi on tarjolla yhteensä 16 geneeristä tehtävää käsittävä arcade-pelitila, jossa eri sankareilla tai konnilla tehdään selvää laumasta vihollisia. Osassa tehtävistä on tiukka aikaraja, johon saa helpotusta tapoista saatavilla lisäsekunteilla. Osassa puolestaan tarkoitus on vaan tappaa 50 vihollista ennen kuin omat joukot on listitty viimeiseen mieheen. Arcade-tehtävät ovat hauskahkoa pelattavaa yhteistyötilassa jo ihan sen takia, että samalta ruudulta pelattavat yhteispelit ovat edelleen aika harvinaisia näissä isoissa julkaisuissa. Muuten arcade-tila toimii lähinnä tavaraboksien avaamista varten tarvittavan valuutan hankkimisalustana – ja saapa kaikki tehtävät läpi grindaamalla hahmoille myös kosmeettisia parannuksia. Kukapa ei haluaisi pelata parrakkaalla Han Sololla? Ainakin arcade-tehtävissä päästään testaamaan sankareiden kykyjä ennen kuin niihin tarvitsee käyttää arvokkaita taistelupisteitä moninpelin puolella.

Star Wars: Battlefront 2 –paketin todellinen pihvi eli kilpailullinen moninpeli käsittää yhteensä 5 eri pelimuotoa ja kaikkiaan 11 karttaa, joten erilaisten taisteluiden puolesta sisältöä on räisikintäpeliksi kiitettävästi tarjolla heti julkaisuvaiheessa. Edustettuina ovat läpileikkauksen omaisesti planeetat ja taistelut sarjan jokaisesta elokuvasta aina Naboon kuninkaallisesta palatsista Force Awakensista tuttuun Maz Kanatan majataloon. Battlefield-sarjan tyylisesti sotilailla on nyt eri kyvyillä varustetut hahmoluokat. Kyseiset neljä perushahmoa ovat alusta alkaen käytössä, kun taas muut erikoishahmot – kuten tankit, avaruusalukset ja erilaiset sankarit – saa avattua ansaitsemalla taistelun tuoksina erillisiä taistelupisteitä. Tästä seuraa ainakin se, että kalleimmat sankarit saapuvat areenalle vasta taistelun loppuvaiheessa. Muut hahmot ja alukset ovat kyseiselle kartalle sopivasti kaanonin mukaisia, mutta sankarihahmojen osalta on mahdollista nähdä esimerkiksi saagan vastakkaisista ääripäistä olevien Darth Maulin ja Reyn yhteenotto. Hahmoluokkien mukaan tuominen on erittäin hyvä parannus aiempaan toisin kuin Battlefront 2:n versio ryhmistä, jossa peli tekee samaan aikaan taistelukentälle palaamassa olevista satunnaisen taisteluryhmän. Kyseessä on vähän outo ratkaisu pelintekijöiltä, joka tekee esimerkiksi kaverien kanssa yhteispelaamisesta hankalampaa.

Star Wars: Battlefront 2:n moninpelissä on tässä vaiheessa siis viisi erilaista pelimuotoa, joiden joukossa ei ole turhuuksia, vaan kaikkia pelaa oikein mielellään. Edellisestä osasta paluun tekevät perinteinen tappomatsi Blast sekä sankarien ja konnien yhteenotto Heroes vs. Villains. Jälkimmäisestä tosin on valitettavasti karsittu aiempaan verrattuna kaikki sivuhahmot pois, joten keisarin henkivartijoita saatikka muita erikoishahmoja ei taisteluissa nähdä. Tavoitepohjaisista pelimuodoista hieman pienemmillä kahdeksan hengen tiimeillä pelattavassa strikessa puolestaan hyökkäävä joukkue yrittää ensin kaapata jonkun esineen – kuten avaruustukikohdan pohjapiirustukset – ja sen jälkeen kuljettaa sen evakuoitavaksi. Vastapuoli tietenkin yrittää parhaansa mukaan estää vihollistensa suunnitelmat. Striket ovat varsin yksinkertaisesta perusideastaan huolimatta erittäin toimivia ja taktisia pienen kartan taisteluita, jotka venyvät tasaisten tiimien kohdatessa äärimmäisen tiukoiksi ja pitkiksi yhteenotoiksi. Kaikissa pelimuodoissa on tässä vaiheessa vain yksi pelilista, joka kierrättää karttoja tietyssä järjestyksessä pakottaen kummatkin tiimit kokeilemaan samaa taistelua molempien armeijoiden näkökulmasta.

Pelimuodoista mielenkiintoisimmat ovat 40 pelaajan monitasoinen galaktinen sota ja edellisosaan verrattuna huomattavasti parantunut tähtihävittäjien yhteenotto kymmenen hengen tiimien kesken. Galaktinen sota on monivaiheinen taistelu, jossa hyökkääjänä toimiva osapuoli yrittää edetä kohti määränpäätään suorittamalla erilaisia tehtäviä, jotka yleensä ovat joko jonkinlaisen tankin saattamista määränpäähänsä tai lippujen valtaamista riittävän miesylivoiman avulla. Esimerkiksi Hothissa Imperiumi yrittää ensin kuljettaa AT-AT-kävelijät riittävän lähelle kapinallisten tukikohtaa, minkä jälkeen tehtävänä on vallata luolaston kriittiset pisteet ennen kuin sotilasreservit on käytetty loppuun. Pelimuodon 11 eri karttaa ovat variaatioita tämän tyylisistä tilanteista. Ainakin tässä vaiheessa merkittävin ero edelliseen osaan on siinä, että taisteluiden tasapaino on aika hyvin kohdillaan ja molemmilla osapuolilla on saumat voittaa mikä tahansa taistelu. Galactic Assault on erinomainen pelimuoto, joka yhdistää maasodankäynnin, ilmataistelut ja taktiset elementit huikeaksi isojen armeijoiden yhteenotoksi, jonka laaja karttavalikoima tulee pitämään mielenkiintoisena vielä pitkään.

Allekirjoittanut ei voinut sietää edellisen Battlefrontin avaruustaisteluita, joten kakkososa onnistui yllättämään: Starfighter Assault yltää jopa pelin parhaaksi taistelumuodoksi. Päällisin puolin kaikki näyttäisi olevan ennallaan, mutta taisteluun lisätyt taktiset elementit, takaisin ampuvat emoalusten tykkitornit sekä uusiksi laitettu lentomallinnus ovat tehneet avaruustaisteluille todella hyvää. Iso merkitys on myös ihmispilottien seassa lentelevillä tekoälypiloteilla, jotka toisaalta tarjoavat helpohkoja maaleja vähän heikommillekin pelaajille ja toisaalta vievät myös parhaiden vastustajien huomion edes hetkeksi pois itsestä. Tällöin heikompikin pilotti kerkeää edes hetken ihailemaan ympärillään olevaa kaunista kaaosta. Pelin ulkoasu on Dicelle tyypillisesti silkkaa silmäkarkkia ja äänimaailma täydellistä Tähtien sotaa pienimpiäkin yksityiskohtia myöten. Saagan näyttelijöistä on saatu pakotettua mukaan vain muutama, mutta sijaisnäyttelijät tekevät ihan kelvollista työtä sarjan legendojen henkiin herättämisessä.

Lähes kaikki ennakkokeskustelu pelin ympärillä on keskittynyt Battlefront 2:n hahmonkehitykseen ja erityisesti sen keskeisenä elementtinä toimiviin tavaralaatikkoihin. Aseet kehittyvät niitä käyttämällä ja hahmolle saa uusia kykyjä auki kokemusta keräämällä, mutta käytännössä koko systeemi on rakennettu tavaralaatikoiden ja niistä saatavien tähtikorttien ympärille. Bokseja puolestaan saa auki joko taisteluista hitaasti kertyvillä rahoilla, erilaisia haasteita suorittamalla tai luottokorttia vinguttamalla. Aggressiivinen järjestelmä muistuttaa mobiili- sekä ilmaispelien vastaavia rahareikiä, mutta EA poisti mikromaksut toistaiseksi käytöstä niistä nousseen kohun perusteella. Nähtäväksi jää missä muodossa ne tekevät aikanaan paluun. Ennakkoversioon verrattuna hahmon kehitys tuntuu mikromaksuttomassa Battlefrontissa junnaavan alun jälkeen paikoillaan, mikä osaltaan kertoo myös siitä, miten keskeinen osa noilla satunnaispalkinnoilla oli EA:n alkuperäisissä suunnitelmissa.

Star Wars: Battlefront 2 on pohjimmiltaan mainio moninpeliräiskintä saagan faneille sekä eräänlainen kevyt versio Battlefield-peleistä. Jokainen tietysti päättää itse sen, haluaako lähteä tukemaan rahastuslinjalla liikkuvaa pelijulkaisijaa, joten ihan varauksetta tätä ei voi kaikille suositella. Galaktinen sodankäynti niin maalla kuin avaruudessakin on joka tapauksessa ottanut aimo harppauksen oikeaan suuntaan, joten Battlefront 2:n parissa viihtyy varmasti pitkään.

Saatavilla: PC, PlayStation 4 (testattu), Xbox One
Ikäraja: 16 (PEGI)

Lisää luettavaa