Pelkotilojen perusteellinen parannus – arvostelussa Resident Evil 2 Remake

Capcom on vuosien saatossa saanut enemmän ja vähemmän kunniaa sekä lokaa niskaansa jatkuvien remasterointiensa vuoksi: osa elvytyksistä on suoritettu yksinkertaisesti kehnosti. Resident Evil 2:n ehostus osoittautui kuitenkin täydelliseksi täysosumaksi.

Näin heti kättelyyn on hyvä tehdä selväksi, että Resident Evil 2 Remake ei todellakaan ole tyypillinen remasterointi. Sen sijaan, että alkuperäinen julkaisu vuodelta 1998 olisi kokenut kevyen kasvojen kohotuksen, on Resident Evil 2 Remake käytännössä täysin uusi peli tutulla tarinalla. Vaikka tarina on tuttu ja turvallinen, niin pelkotilat sen sijaan vain pahenevat.

Resident Evil 2 Remake on jo ensimetreiltä lähtien vaikuttava teos. Nostalgiannälkäiset saattavat tosin pettyä, sillä alkuperäinen lukittu ja oman tunnelmansa vuonna 1998 tuonut kameratila on poissa. Sen sijaan remasteroitu kauhuttelu on siirretty täysin kolmanteen persoonaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole Resident Evil 6:sen kaltainen räiskintäeepos, sillä Resident Evil 2 Remake on ehtaa kauhua alusta loppuun.

Oliko alkuperäinen Resident Evil 2 oikeasti vaikea, vai onko aika vain aiheuttanut ruostumista? Vai onko kyseessä sittenkin vaikeusasteen kiristys nyky-yleisölle? Arvosteluun tartuttiin itsevarmasti normaalilla vaikeusasteella, mutta alkukohtauksen ensimmäiselle zombille kaatuessa kysymysmerkit alkoivat pyörimään päässä. Tästä kuitenkaan lannistumatta seurasi välitön paluu kauhun syleilyyn. Halaus osoittautui kylmääkin kylmemmäksi, sillä ensimmäiseen tuntiin mahtui pelin edetessä niin monta uusintayritystä, että häpeä nousee kovimmankin pelurin kasvoille.

Resident Evil 2 Remake antaa pelaajalle kolme vaikeusastetta. Normaalista jäänyt post-traumaattinen stressihäiriö sai allekirjoittaneen valitsemaan Assisted-tilan. Helpotettu kokemus antaa pelaajalle kevyttä tähtäinavustinta ja hiljalleen paranevan terveyden. Aikaisemmin mainituille tosipelureille ja masokisteille tarjotaan myös Hardcore-tilaa, jossa viholliset tekevät enemmän vahinkoa, tarvikkeita piisaa entistäkin vähemmän ja jopa tallennusmahdollisuudet ovat rajalliset. Se jos mikä on kauhua.

Mikä sitten on ikonisen selviytymiskauhun takana? Ahtaat käytävät, jatkuva pimeys, epäkuolleiden korina ja tarvikkeiden jatkuva puute. Heitetään joukkoon vielä karuakin karummat gore-efektit ja piinaavan upea äänimaailma, niin kauhujen keitos on valmis. Pelaajaa ei myöskään suosita edes harkitsemaan jokaisen epäkuolleen tappamista. Resident Evil 2 Remake onnistuu olemaan kauhuttelun lisäksi myös älykkyyttä ja nokkeluutta vaativa seikkailu. Pelailun varrelta löytyviä ammuksia ei nimittäin koskaan tunnu olevan tarpeeksi, minkä seurauksena pelaaja joutuu usein harkitsemaan taisteluun osallistumista. Zombilaumoilta pakeneminen ei tosiaankaan ole häpeällistä vaan lähinnä järkevää.

Alkuperäinen julkaisu ensimmäisellä PlayStationilla saattoi vaikuttaa aikanaan hieman tökerön näköiseltä ja kuuloiselta, mutta remasteroidussa versiossa graafiset sekä äänimaailman nupit on vedetty kaakkoon. Kauhu osaa olla tässä tapauksessa pelottavan lisäksi myös kaunista, sillä pelimoottorina käytetään samaa RE Engine -tekniikkaa kuin pari vuotta sitten mainetta ja kunniaa niittäneessä Resident Evil 7:ssä. Repaleiset torsot ja ylenpalttiset veriefektit ovat kuvottavudestaan huolimatta niin perin upeaa katsottavaa.

Upeaa on myös uusioversion sisältö. Mukana on edelleen omat kampanjansa Leonille ja Clairelle, eikä mitään tunnu uupuvan alkuperäisestä. Capcom oli jo ennakkoon lupaillut lisäävänsä pieniä, suht huomaamattomia lisäyksiä pelin pituuteen. Varsinaisia ahaa-elämyksiä en hoksannut, mutta ensimmäiseen läpipeluuseen upposi silti melkein seitsemän tuntia, mihin ei lasketa mukaan vaippojen vaihtamista. Kun alkuperäinen Resident Evil 2 on läpäistävissä noin neljään tuntiin, niin lisäyksestä voi antaa irtopisteitä Capcomille.

Isompiakin lisäyksiä pomppasi eteen ensimmäisen läpipeluukerran jälkeen. Alkuperäisestäkin paketista tuttujen 2nd Runien lisäksi Resident Evil 2 Remake sisältää lyhykäisiä pelattavia episodeja muiden Raccoon Cityn selviytyjien saappaissa. Episodeissa tutustutaan pienempiin sivuhahmoihin ja kuinka heille kävi kuolleiden herätessä. Tapahtumat sijoittuvat hyvin pitkälti samoihin aikatauluihin kuin pääpelin kanssa, mikä luo omaa mielenkiintoa episodien koluamiseen. Lyhyiden tarinoiden läpäisystä pelaajaa palkitaan erilaisilla lisähärpäkkeillä aina konseptitaiteesta loppumattomiin ammuksiin.

Resident Evil 2 Remake on käytännössä mestariteos, eikä edes kevyin perustein. Pientä naurua aiheuttaa toki se, että pohjalla on kaksikymmentä vuotta vanha teos, mutta vanhan ehostaminen on joskus toimiva ratkaisu. Uusioversio on osoitus siitä, että remasteroinnin voi suorittaa käsittämättömän hyvin panostamalla muuhunkin kuin kasvojenkohotuksen. Toivottavasti Capcom asetti itselleen uuden vaatimusrajan kakkos-Ressan kohdalla, sillä tästä ei paljoa voi enää parantaa. Jääkäämme toiveikkaana odottamaan seuraavaa matkaa Raccoon Cityyn Resident Evil 3: Nemesiksen parissa. Vai olisiko seuraavaksi aika nähdä Dino Crisiksen uusi tuleminen?

Saatavilla: PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, Xbox One, Xbox One X (testattu)
Ikäraja: PEGI 18 (väkivalta, kielenkäyttö)