Peli, jonka aika unohti – arvostelussa Crackdown 3

Crackdown 3 on jo julkaisussa vanhentunut ja itseään toistava agenttisekoilu, joka tarjoaa kuitenkin mukavaa aivot narikkaan -rymistelyä Game Passin omistajille.

Kaukaisessa tulevaisuudessa eli noin kymmenen vuotta edellisen pelin tapahtumien jälkeen New Providencen kaupunki on roistomaisen megakorporaatio TerraNovan hallussa. Näiden ilkiöiden rötöstelyn ylittäessä sietokynnyksen kutsutaan apuun The Agency, jonka palveluksessa olevien superagenttien tehtäväksi jää konnien poistaminen muonavahvuudesta. Pitkän ja ongelmallisen tuotannon läpi käynyt Crackdown 3 muistuttaa teoksena hyvin paljon sarjan ensimmäistä osaa. Yhdeksän vuotta sarjan edellisen osan jälkeen julkaistu Crackdown 3 on menevä ja sarjakuvamaisella kuvastolla höystetty agenttiseikkailu. Kysymys onkin siinä, riittääkö tämä vuonna 2019 tällaiselle AAA-statusta tavoittelevalle julkaisulle?

Crackdown 3:n kampanja on avoimen maailman pelikokemus, jonka pelaaja voi läpäistä täysin haluamassaan järjestyksessä. Periaatteessa korporaation ylimmän johdon kimppuun on mahdollista käydä jo kampanjan alkupuolella, mutta toisaalta väliportaan pomojen saneeraaminen pois tieltä on tarpeen pelaajahahmon kykyjen kehittämiseksi. Kampanjan avoin rakenne on tavallaan mielenkiintoinen lähtökohta pelille, mutta valitettavasti itseään toistavat tehtävät latistavat pelikokemusta pahasti variaation puutteellaan. Haluatko poistaa TerraNovan logistiikasta vastaavan kaverin yhtälöstä? Siinä tapauksessa sinun tulee tuhota ensin kuusi metroasemaa, jonka jälkeen itse pomo saapuu paikalle kohtamaan pelaajan. Nämä pomomatsit ovat hauskoja, kekseliäitä ja tuovat kaivattua vaihtelua rutiiniksi hyvin nopeasti muuttuvan toiminnan keskelle.

Sarjaan tutustuvan ei kannata odota mitään tarinavetoista kokemusta, sillä paketti on rakennettu vahvan narratiivin sijaan valinnan vapauden ja sekoilun ihanuuden ympärille. TerraNovan hirmuvallan alasajoa rytmitetään vain muutamilla sarjakuvamaisilla välivideoilla, mutta suurelta osin taustojen avaaminen hoidetaan juttutuokioilla korvanapin kautta pelaajalle kommunikoivan päällikön sekä ennen taisteluja pienelle juttutuokiolle jäävien välibossien toimesta. Ratkaisu on sinänsä ihan ok, mutta samalla loistavan Terry Crewsin lähes täydellinen haaskaaminen ääninäyttelijänä ylittää törkeän rikoksen kriteeristön. Pelaaja hahmot ovat muutamaa repliikkiä lukuun ottamatta mykkiä, valitsit hahmoksesi sitten sitten Crewsin tulkitseman Komentaja Jaxonin tai jonkun seitsemästä muusta vaihtoehdosta. Harmittava tilanne sinänsä, sillä pelin koko hämäävä markkinointikampanja rakennettiin suurelta osin Crewsin karisman varaan. Teoksen B-luokan toimintaelokuvamainen toteutus olisi kaivannut tuekseen ehdottomasti toimintasankarin suustaan laukomia totuuksia kokemuksensa täydentämiseksi, sillä tällaisenaan ratkaisu korostaa koko kehystarinan yhdentekevyyttä ja onttoutta. Räiskintä on hauskaa, mutta millään ei ole oikeastaan mitään väliä.

Pelin lopulta maaliin saakka kehittänyt Sumo Digital on tehnyt Crackdown 3:n maailmaan hyppäämisen helpoksi ainakin sarjan veteraaneille. Lopputulos on niin lähellä sarjan juuria, että hätäisempi voisi luulla kyseen olevan vanhan pelin remasteroinnista nykykonsoleille. Fiksuna vetona tekijät ovat panostaneet erityisesti räiskintäkokemukseen sekä mielenkiintoiseen asevalikoimaan. Peruskaluston pistoolien ja haulikoiden rinnalle saadaan pelin myöhemmissä vaiheissa esimerkiksi eräänlaisen tyhjiökanuunan kaltaisia erikoisuuksia. Se onkin hyvä, sillä vastaavasti piippua tuijottavien vihulaisten tekoäly jättää paljon toivomisen varaa. Useimmissa tapauksissa konnat eivät tarjoa edes kovinkaan jyrkkää haastetta. Vihut ovat pomoista lähtien enimmäkseen staattista tykinruokaa ylivertaisin kyvyin varustetulle pelaajahahmolle, mikä latistaa pelikokemusta jonkin verran.

Crackdown 3:n pelisysteemi on luotu palkitsemaan pelaajaa sen mukaan, mitä enemmän kaaosta pystyy New Providencen kaduilla aiheuttamaan. Sekasorrosta saadut kokemuspisteet jakautuvat viiteen ominaisuuteen: taitoihin, ampumiseen, räjähteiden käsittelyyn, voimaan sekä ajamiseen. Vihollisten tuhoamisen ohella kykypisteitä kerätään etsimällä eri puolille kaupunkia piilotettuja palloja, mikä on melkeinpä varsinaista taistelua koukuttavampaa toimintaa. New Providencen kaupungin katoilla tasoloikkailu muuttuu ainoaksi oikeaksi tavaksi liikkua viimeistään agentin pomppuvoiman kehittyessä sille tasolle, että kerrostalon katolta toiselle hyppääminen ei tuota minkäänlaisia vaikeuksia. Kaupungin kaduilla liikkuu myös kätevästi kaapattavia autoja, mutta pelin ajomallinnuksen jähmeys sai pysymään suurimman osan ajasta hyppelemässä pilvenpiirtäjien katoilla parhaaseen supersankarityyliin. Varsin nopeasti tylsäksi käyvän räiskinnän sijaan huomasin viihtyväni pelin parissa parhaiten niinä hetkinä, kun keskityin metsästämään kykypisteitä kaupungin katoilla loikkien.

Pelin alkuperäiset markkinointimateriaalit maalailivat kuvaa täydellisesti tuhoutuvasta peliympäristöstä, mutta lopulta pilvenpiirtäjät romahtelevat vain Crackdown 3:n kilpailullisen moninpelin eli Wrecking Zonen taisteluiden tuoksinassa. Kyseessä on sarjan ensimmäinen hyppy kilpailullisen moninpelin puolelle, vaikkakin täyden pelikokemuksen sijaan kolme karttaa ja kaksi hyvin perinteistä pelimuotoa käsittävä Wrecking Zone vaikuttaa enemmänkin tulevan moninpelin demoversiolta. Ympäriltä tuhoutuva ympäristö jaksaa viehättää hetken, mutta kyllästyminen iskee viimeistään siinä vaiheessa, kun huomaa pelaavansa hyvin riisuttua ja simppeliä viiden pelaajan tiimien välistä moninpelitaistelua. Taistelussa käytettävän hahmonsa voi valita noin kymmenestä erilaisesta vaihtoehdosta, joiden erot ovat puhtaasti kosmeettisia. Ilman minkäänlaista hahmon kehitystä on varsin vaikea keksiä mitään syytä palata alkuinnostuksen jälkeen Wrecking Zonen pariin.

Crackdown 3 on ennen kaikkea korkeiden odotustensa uhri, sillä ensimmäistäkään konsolia myyvää mahtavaa yksinoikeuspeliä tästä ei valitettavasti saatu. Superagenttina toimimisessa on kieltämättä oma viehätyksensä, mutta pelivalikoimassa on vaan paljon parempia ja mielenkiintoisempia hiekkalaatikkoja pelastettavaksi. Pelin kampanja on sinänsä hauska leikkikenttä täynnä tuhottavaa, mutta tällaisenaan koko teos on vain nostalginen tuulahdus edelliseltä konsolisukupolvelta. Crackdown 3 on oman keskinkertaisuutensa myötä massaan hukkuva ja unohtuva teos näinä viihteen ylitarjonnan aikoina.

Saatavilla: PC, Xbox One (testattu), Xbox One X
Ikäraja: 18 (PEGI)