Overkillin ja Starbreezen kehittämä Payday 2 on pyörinyt pelaajien näytöillä jo reippaat kymmenisen vuotta. Ajoittain kohujenkin keskelle ajautunut julkaisu on osoittautunut varsinaiseksi kestosuosikiksi. Ajan hammas ei varsinaisesti ole kuitenkaan ollut teokselle erityisen kiltti, sillä pitkä ikä on nähtävissä helposti esimerkiksi nykymittapuulla varsin vaatimattoman visuaalisen annin muodossa. Juuri julkaistu jatko-osa pyrkii vihdoin tarjoamaan odotettuja parannuksia.
Kahdessa edellisosassa massiivisen omaisuuden ulkomaisille pankkitileille kartuttanut porukka on päätynyt viettämään ansaittuja eläkepäiviään. Ulkopuolisen tahon pyyhkäistessä tilikirjat tyhjiksi Hoxton, Chains, Dallas, Wolf ja muut tutut naamariveikkoset ovat pakotettuja palaamaan keikkakööreihin. Uuden yhtiökumppanin ja lupaavan kryptorahajärjestelmän myötä hillojen pitäisi vastaisuudessa myös pysyä purkissa. Perustason varusteiston ja lokoisien eläkepäivien rappauttamien ruosteisten taitojen avulla pitäisi alkaa kasaamaan jälleen uutta virkistyskassaa.
Tarinan sanelemien ehtojen takia kaikki aloitetaan nollasta. Yleistyökaluna toimiva kivääri, varalla mukana roikkuva pistooli ja perustason luotiliivit takaavat sen, että ensimmäiset tehtävät on mahdollista läpäistä suurin piirtein tyydyttävästi. Vaikeustaso nousee kuitenkin matkan edetessä merkittävästi ja ilman isompia hämminkejä tehtävänsä suorittamaan pyrkivien on syytä panostaa rankalla kädellä uuteen vermeistöön ja tussareihin. Suuri osa avattavista kyvyistä on tuttuja edellisestä osasta, mutta pyssykatalogi on sentään täynnä herkullisia uutuuksia.
Tehtäviä on tällä kertaa tarjolla julkaisumallissa tasan kahdeksan. Juuri julkaistua teosta on toki epäreilua verrata kymmenen vuoden aikana pullataikinan lailla paisuneeseen edeltäjään, mutta annin vähäisyys on kuitenkin tosiasia. Ryöstökeikkojen sisäisten muuttujien vähentäminen ja esimerkiksi pakovaiheiden sekä useammasta päivästä koostuvien tehtäväkokonaisuuksien pois karsiminen vähentää myös mukana olevien tehtävien uudelleenpeluuarvoa tuntuvasti. Mitättömästä kattauksesta tekee entistä masentavamman se seikka, että muutama tarjolla olevista tehtävistä on käytännössä tuttuja jo edellisistä osista.
Pelimekaanisesti menoa on onnistuttu uudistamaan onnistuneesti. Asetuntuma on sarjalle tyypillisesti hyvin napakka ja toimiva. Erilaisten lisälaitteiden käytöstä on tehty entistä helpompaa ja intuitiivisempaa. Osasta aiemmin erillisen varustepaikan vieneistä tavaroista, kuten panttivankien taltuttamiseen käytettävistä nippusiteistä, on nyt tehty aina mukana oleva perustaito. Näin niiden käyttöä ei ole rajoitettu myöskään määrällisesti millään tavoin. Mukaan on lisätty kokonaan uusina mekaniikkoina muun muassa manuaalinen lasin leikkaaminen ja tiirikoitavat lukot. Eri mekanismeihin liittyvät uudet minipelit ovat mukava lisä ja näin hyvin toteutettuina ne myös tehostavat kokemuksen immersiivisyyttä kivasti.
Teknisiltä puitteiltaan Payday 3 on passeli joskaan ei varsinaisesti ainakaan visuaalisesti alan kärkipäätä. Edeltäjäänsä verrattuna grafiikka on toki valovuosia edellä, mutta esimerkiksi säteenseurannasta tai muista moderneista herkuista on turha haaveilla. Kakkososan ikisuosikkistatuksen salaisuus ainakin osin lienee siinä, että sitä pyörittänee sujuvasti 15 vuotta vanhalla raudalla. Tässä valossa myös uutuuden melko vaatimaton ulkoasu on perusteltu valinta. Jopa suositellut laitevaatimukset ovat nykymittapuilla tarkasteltuna suorastaan ilahduttavan kevyet.
Vaatimattoman ulkoasun voinee vielä antaa anteeksi, mutta edeltäjäänsä verrattuna täysin hampaaton soundtrack on asia erikseen. Lukuisista uskomattoman onnistuneista, sykettä nostavista biiseistään tunnetun sarjan ei soisi tekevän näin totaalista mahalaskua. Gustavo Coutinhon uutuuteen säveltämistä biiseistä yksikään ei jää mieleen samalla tavoin, kuin Simon Viklundin edeltäviin osiin loihtimat bängerit. Vaikkei tarjolla oleva settilista nyt varsinaisesti huono ole, aiemman kaltaiseen iskevyyteen se ei yllä millään tasolla. Toivottavaa olisi, että edeltäjän timanttiset kipaleet voidaan lisätä kolmanteen osaan, kuten myös ensimmäisen osan kohdalla tehtiin kakkoseen siirryttäessä.
Kolmesta testikoneestamme tehokkaimmalla, Beastilla, ei luonnollisesti ollut minkäänlaisia ongelmia pyörittää menoa todella korkeilla ruudunpäivitysnopeuksilla edes krumeluurien ollessa tapissa resoluutiolla 3 440 x 1 440. Arc-pohjaisella Temptressilläkään ongelmia ei esiintynyt ja budjettikone Beautylla menon sai lukittua näytön virkistystaajuuteen jahka napsautti FSR-tekoälyskaalaimen ensin päälle. Payday 3 rullaa testien perusteella myös Steam Deckillä ihan passelisti etenkin alhaisempaan 40 hertsin virkistystaajuuteen tähdätessä. Huomautettavaa on, että vaikka teos käyttää Unreal 4 -moottoria, ei tällä kertaa tarjolla ole tukea varjostimien esilataukselle ollenkaan. Tästä johtuen parin ensimmäisen rötöskeikan aikana esiintyy jonkin verran nykimistä, mutta meno tasautuu sen jälkeen huomattavasti. Ongelma on vähäinen, mutta melkoisen ärsyttävä.
Siinä missä tekniikka rullaa varsin hyvin visuaalisella puolella, ei valitettavasti samaa voi todeta nettikoodin toimivuudesta. Julkaisuviikollaan pelaaminen oli teknisesti ottaen täysin mahdotonta. Jopa yksin bottien kanssa karttoja kahlatessa matsit luodaan keskitetyn matchmaking-järjestelmän avulla. Servereiden kyykätessä ei täten edes yksin voinut pelata ollenkaan. Ongelma on sittemmin korjaantunut pelaajamäärien laskiessa, mutta esimerkiksi serverihuoltotaukojen aikana ei vastaisuudessa ole mahdollista pelata edes soolona. Kehittäjät ovat luvanneet korjata ongelman, mutta ainakaan kirjoittamishetkellä parannusta ei ole tehty.
Päälle tuhat tuntia Payday 2:een upottaneena ammattiryöstäjänä odotin kolmannelta palkkapäivältä paljon. Pelimekaaniset uudistukset ja uusi ulkoasu ovat pääosin onnistuneesti toteutettuja ja saivat suupielet kääntymään virneeseen ensimmäisten tuntien aikana. Valitettavasti virne loppui lyhyeen, sillä lopputekstit pärähtävät ruudulle noin kuuden tunnin pelailun jälkeen. Vaillinaisten muuttujien takia ei myöskään uudelleenpeluuarvoa ole entiseen malliin. Nettipelin ongelmat tuovat jo entisestään laihan kattauksen arvoa alaspäin roimasti. Pakettia ei varsinaisesti voi nykytilassaan suositella kuin kaikkein akuuteimpaan uutuuden nälkään. Kenties palaamme aiheen pariin jahka luun ympärille saadaan lisäsisältöjen myötä hieman lihaa.
Saatavilla: PC (testattu), PS5, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 18 (voimakas väkivalta, voimakas kielenkäyttö, pelin sisäiset ostot)
YHTEENVETO:
**(*) / *****
Pitkäaikaisen kestosuosikin teknisesti passeli, joskaan ei erityisen mullistava jatko-osa. Valitettavasti tarjolla oleva sisältökattaus on sen verran vähäistä, että pakettia ei voi suositella kuin akuuteimmille kleptomaaneille.
Käytetyt arvostelukoneet:
Tehokone “Beast”
Prosessori: AMD Ryzen 7 7800X3D
Keskusmuisti: 32 Gt 6 000 MHz DDR5
Näytönohjain: Nvidia RTX 4070 Ti 12 Gt OC
AMD-kone “Beauty”
Prosessori: AMD Ryzen 5 5600
Keskusmuisti: 32 Gt 3 600 MHz DDR4
Näytönohjain: AMD Radeon 7600
Intel-kone “Temptress”
Prosessori: Intel Core i5 12600K
Keskusmuisti: 32 Gt 3 200 MHz DDR4
Näytönohjain: Intel Arc 770
Lue lisää Tiltin arvostelukoneista täältä.
Tullausaseman uusi drive-in-kaista tarjosi toistakymmentä tuntia putkeen ajaneille avartavia hetkiä.