Parven perässä putkesta ulos – arvostelussa Gears 5:n yksinpelikampanja

Kuudenteen osaansa edennyt Gears of War -pelisarja tunnetaan suojaräisikintöjen merkkipaaluna. Nykyisin kanadalaisen The Coalition -studion luotsaama sarja on edennyt jo kuudenteen osaansa, ja nyt vain Gears 5 -nimellä julkaistu peli jatkaa elävän legendan Marcus Fenixin sekä muiden COG-jermujen tarinaa. Vieläkö vanhassa moottorisahassa riittää menomehua uudelle turneelle, vai onko koko sarjan läpi kahlanneelle veteraanille luvassa vain lisää traumaperäisiä stressihäiriöitä?

29.09.2019

Suoraan edellisen seikkailun lopusta jatkuva yksinpelinkampanjan tarina nostaa keskiöön edellisen osan päähahmo JD Fenixin sijaan Delta-ryhmän toisen jäsenen Kait Diazin. Äitinsä kanssa Koalition ulkopuolella kasvanut nuori nainen omaa vahvat perhesuhteet COG:iin, sillä hänen isänsä oli Pendulum-sotien sankareita ja setäkin palkittu eturivin Gear sodassa Locusteja vastaan. Diazin lojaliteettia kuitenkin testataan kovalla kädellä tarinan alusta lähtien: kuolevalta äidiltä saatu Locust-kaulakoru ja sen myötä alkaneet väkivaltaiset näyt ajavat sankaritartamme tutkimaan omaa hämärää menneisyyttään. Lisäksiä Kaitia Parven suuntaan vetävät vaistot heittävät myös ikävästi kiilaa hänen ja JD:n välille. Itsetutkiskelulle ei vain olisi oikein aikaa vihamielisen muukalaisrotu Parven käydessä ihmisten kimppuun kaappaamansa Koalition robottiarmeijan avulla.

Yksinään Diazin ei onneksi tarvitse matkaan lähteä, sillä mukaan matkaseuraksi lähtevät niin taistelupari Del Walker kuin mukana leijuva Jack-tukirobottikin. Kumppanit voivat olla joko tekoälyn tai pelikavereiden ohjaamia, sillä koko kampanja on läpäistävissä maksimissaan kolmen pelaajan yhteistyötilassa. Erityisesti COG-sotureiden rinnalla toimivan Jackin ohjastaminen tarjoaa huomattavasti soltuista poikkeavan elämyksen vaihtamalla olemassaolon tarkoituksen vihollisten sijasta tiimikavereiden suojaamiseen ja tukemiseen. Jack pystyy keräämään taistelukentältä uusia aseita taistelutoverien ehtyneiden ammusvarastojen täydennykseksi sekä auttamaan näitä erilaisilla kampanjan edetessä avattavilla kyvyillä, kuten esimerkiksi vihollisen luodit tilapäisesti pysäyttävällä suojakentällä. Ja mikäs on auttaessa, kun Gears 5:n kymmenisen tuntia kestävä kampanja heittää lähes sarjatulella pelaajien eteen toinen toistaan hienompia kohtauksia.

Kampanjaan on todella ladattu kirjaimellisestikin isoja paukkuja. Matkan varrella on useita sarjan mittapuulla ikimuistoisia taisteluita sekä elokuvallisia välianimaatioita. Kyllästymään ei pääse ympäristöjen vaihdellessa kylmistä lämpimiin ja klassisen Gears-henkisistä käytävistä lähes täysin avoimiin ympäristöihin, joissa liikutaan paikasta toiseen eräänlaisella purjeen vetämällä stiga-kelkalla. Erityisesti avoimet ympäristöt tuovat kaivattua vapautta putkimaisempien kenttien vastapainoksi, vaikka noissa ei muutaman sivutehtävän ohella paljoa toimintaa olekaan tarjolla. Kelkka-ajeluissa avoimissa maisemissa on kuitenkin sen verran uuden kokemisen riemua, että näistä eräänlaisista välipaloista nauttii kummasti räiskinnän lomassa.

Taistelu on edelleen hengästyttävän intensiivistä ja brutaalia selviytymistaistelua, jossa joko hyödynnetään suojia järkevästi tai kuollaan. Viholliset vaihtelevat tasaisesti locusteista parven mutantteihin sekä robotteihin, jotka kaikki tarjovat omanlaisensa brutaalin haasteen. Välillä on mahdollista edetä myös hiippaillen, sillä erityisesti robotti-viholliset on mahdollista eliminoida äänettömästi nykäisemällä niiden selkäpuolella oleva virtalähde irti. Varovaisuus kannattaa, sillä robotit ryömivät pelaajaa kohden vielä palasiksi ammuttuinakin ja vähintäänkin räjäyttävät itsensä sankariryhmän keskellä. Taisteluiden parasta antia on kuitenkin pelin vaikuttava asevalikoima, joka tarjoaa jotain jokaiselle pelityylille: valinnanvaraa piisaa räjähtäviä nuolia ampuvista jousista viholliset paloiksi pätkivään sirkkelinterätykkiin. Aseet tuntuvat todella painavilta. Erityisesti tarkkuskiivärillä räiskiessään tuntee jokaisen laukauksen potkun näpeissään.

Gears 5 on todella kaunista katseltavaa jo perus Xbox Onella. Ympärillä tuhoutuva maailma ei aiheuta isompaa nykimistä ruudunpäivitykseen oikein missään kohdassa. Erityisesti valaisuefektit ovat silkkaa silmäkarkkia, minkä pelintekijät itsekin tuntuvat sisäistäneen vähän liiankin hyvin: kampanjan edetessä pelaajat heitetään tuon tuosta johonkin pimeään loukkoon vain jotta Jack joutuisi käyttämään valonheitintään. Kampanja ei toimisi läheskään niin hyvin, jos ääninäyttely ei olisi kautta linjan todella pätevää. Gears 5:n tarinan välinäytöksiä jopa ihan oikeasti odottaa. Draamaa ja kiperiä valintoja tarjoillaan yllättävänkin paljon tämän tyyppiseksi peliksi, mikä on todella mukava yllätys hieman kädenlämpöisen Gears of War 4:n jälkeen.

Gears 5 osoittaa, että toisin kuin tiettyjen julkaisijoiden taholta välillä huudellaan, on hyvälle yksinpelikampanjalle tilausta jopa räiskintäpeleissä. Vuoristoratamainen elämys on toki hieman kulunut tapa kuvailla tarinatilaa, mutta tässä tapauksessa se on enemmän kuin perusteltua. Ja mikä parasta, lukuisten moninpelimuotojen myötä hengästyttävä seikkailu on vasta ensimmäinen puolikas Game Pass Ultimaten omistajille ilman lisäveloitusta tarjolla olevasta lyijyvaippaisesta annoksesta.

Saatavilla: PC, Xbox One (testattu), Xbox One X
Ikäraja: PEGI 18 (väkivalta, kielenkäyttö, verkko-ostot)

Yllättävä varpusparvi kaataa kokeneemmankin Gear-sotilaan.

Lisää luettavaa