Parempi myöhään kuin ei milloinkaan – arvostelussa Call of Duty: WWII

Sarjana Call of Duty on rämpinyt identiteettikriisin kanssa jo hyvän tovin. Toisesta maailmansodasta nykypäiväiseen moderniin sotaan siirtyminen oli parasta mitä sarjalle on koskaan tapahtunut, mutta valitettavasti aikajatkumon juna ei pysähtynyt ajoissa. Futuristinen lähestymistapa jakoi vannoutuneen yhteisön raivon partaalle. Nyt on kuitenkin aika palata toisen maailmansodan rivisotilaan saappaisiin.

Pelaajien epätoivon kyllästämät avunhuudot otettiin viimein huomioon, kun Sledgehammer Games päätti palauttaa Call of Dutyn juurilleen toiseen maailmansotaan. Lähitulevaisuuden rakettireppu- ja laserhippa ovat viimein taaksejäänyttä elämää, minkä vuoksi Call of Duty tuntuu pitkästä aikaa uudenkarhealta. Uutuus ei kuitenkaan muuta vannoutuneita perinteitä, vaan ”uusiksi” vedetty ilme on piristävää vaihtelua. WWII:n pohja perustuu edelleen muutamien tuntien kampanjamoodiin, nopeatempoiseen verkkoräiskintään sekä loppumattomien natsizombikasojen lahtaamiseen.

Kampanja täyttää perinteiset Call of Duty -vaatimukset, eikä se tarjoa järisyttävää uutuuden tunnetta. Tutun turvallinen 7-10 tuntinen räiskintäeepos kuljetaan Yhdysvaltain ensimmäisen jalkaväkidivisioonan saappaissa Normandiasta kohti natsi-Saksan ydintä. Kampanja on taattua elokuvamaista paukuttelua erilaisten eeppisten läheltä piti -tilanteiden höystämänä. Mukana on onneksi myös muutamia rauhallisemman temmon hiippailukohtauksia, joten seikkailusta ei tule puuduttavaa. Tarina sodasta ei herätä tuntemuksia, eikä taistelupartion jäseniin ehdi kasvattaa varsinaisesti tunnesidettä. Kaikenkaikkiaan paketti on kokonaisuudessaan peruskelvollinen.

WWII ratsastaa takaisin juurilleen -asenteella, ja se on erityisesti nähtävissä kampanjan kohdalla. Sarjassa jo ikuisuuden ajan nähty regeneroiva kuntopalkki on poistettu, joten kenttiin on piiloteltu ensiapupakkauksia, joilla voidaan paikata luodeilla rei’itettyä taistelijaa. Moninpelikonkareille tiedoksi, että ensiapupakkausten käyttöä ei kuitenkaan verkkorähinöissä nähdä. Toinen lisäys perinteiden sekaan on se, että tekoälyn ohjaamat taistelutoverit ovat kerrankin hyödyllisiä. Joukkue koostuu roolitetuista pyssysankareista, jotka tasaisin väliajoin auttavat itse pelaajaa erilaisin avustein. Pelaajan varsinainen taistelupari viskoo kiihkeimmänkin tulitaistelun keskellä tarvittaessa ensiapupakkauksen suoraan taskuun. Muita tukia tarjotaan aina ammuslaatikoista vihollisten sijaintien paljastamiseen ja tykistökeskityksen tilaamiseen.

Peruskelvollisen kampanjan jälkeen on oiva aika siirtyä moninpelin pariin, ja se jos mikä on tänä vuonna kutkuttavan koukuttavaa. Perinteisten hahmoluokkien lisäksi pakettiin on tuotu uusi Division-järjestelmä, jossa jokainen vaihtoehto edustaa omalla tavallaan aseluokkaa. Esimerkiksi Airbornella pelatessa saa konepistooleihin äänenvaimentimen, josta muut sotilastyypit voivat vain haaveilla. Sen lisäksi kokemuspisteiden kertyessä saadaan lisää liikkumanopeutta ja yleistä ketteryyttä. Toinen esimerkki Mountain on keskittynyt tarkka-ampujan rooliin. Mountain-veteraani ei näy vihollisten tutkassa eikä pidä tallustaessaan ääntä. Division-järjestelmään kuuluu yhteensä viisi luokkaa, joista jokaisen täyskehityksestä palkitaan luokkakohtaisella aseella.

Lisää mullistavaa uutuudentunnetta tarjoaa Headquarters, joka toimii moninpelin keskusalueena. Tukikohtaa voi verrata etenkin Destinystä tuttuun Toweriin, joskin WWII tarjoaa päämajallaan enemmän toimintaa. HQ:ssa on tarjolla kosmeettisten esineiden kauppapaikka ja mahdollisuus päivittää tasonsa ja Division-tasonsa prestigelle. Tukikohdassa tarjotaan lisäksi sosiaalisia aktiviteetteja. Alueella on muun muassa elokuvateatteri, ampumarata, areena yksi-vastaan-yksi-kamppailuille ja vaikka mitä muuta.

WWII:n moninpelin ehdottomasti paras anti on uusi War-moodi, jossa perinteisen murhaamisen lisäksi olisi tarkoitus suorittaa erilaisia tavoitteita. War-ottelut ovat kolmiosaisia otteluita, joissa toinen puoli puolustaa ja toinen hyökkää. Hyvän esimerkin muodostaa Operation Neptune, jossa Normandian maihinnousu käydään verkko-ottelun muodossa – vieläpä eeppisen upeasti. Hyökkääjän näkökulmasta tavoitteena on aluksi vallata vihollisten bunkkeri, josta edetään pidemmälle rannikkoa tuhoamaan puolustajien radioliikenne. Lopuksi pitäisi räjäyttää kaksi ilmatorjuntatykkiä, joilloin voitto olisi hyökkääjien. Puolustajien tarvitsee luonnollisesti vain estää hyökkääjien aikeet tavalla tai toisella.

War-pelitila sisältää ainakin toistaiseksi vasta kolme erilaista tehtävää, mutta suosion perusteella on syytä odottaa uusiakin taisteluita. Vaikka skenaarioita on vähän, poikkeavat ne silti mukavasti toisistaan. Jokainen taistelu vaihtelee upeasti epätoivon ja mahtipontisuuden välillä. Otteluissa on myös mukavasti stressiä sekä paniikkia aikarajojen hengittäessä niskaan, mutta se jos mikä tekee menosta mahtavaa. War tarjoaa kaiken lisäksi ehdottomasti eniten kokemuspisteitä pelaamisen alkupäässä.

Epäkuolleet natsit tekevät paluun tänä vuonna, mutta Sledgehammer Games vie omat zombinsa aivan uusiin ulottuvuuksiin. Siinä missä Treyarch ja Infinity Ward loivat omista epäkuolleiden episodeistaan eeppisen ja humoristisen välimalleja, pistää Sledgehammer Games omat zombinsa suorastaan kauhupelin kaltaiseksi kaaokseksi. Hyvällä tavalla kauheasta ulkoasusta ja tunnelmasta huolimatta toiminta on tuttua joskin aavistuksen simppelimpää.

Siinä missä aikaisempien vuosien zombiepisodit ovat sisältäneet todella mutkikkaita salaisuuksia, WWII:n zombeissa suoritetaan samaa monimutkaista tehtävää tällä kertaa ihan listan mukaisesti. Napinpainalluksen taakse jemmattu tehtävälista kertoo karkean etenemisreitin, mikä on merkittävä muutos aiempien osien monimutkaisesti piilotettuihin vihjeteksteihin ja kuviin. Vannoutuneimmat zombifanaatikot eivät ole helpotuksesta riemuissaan, mutta muu yhteisö kiittelee Sledgehammer Gamesia mahdollisuudesta tarjota myös keltanokille isompaa sisältöä pelkän epäkuolleiden lahtaamisen keskelle.

Call of Duty: WWII on kaikenkaikkiaan todella onnistunut paluu pelisarjan juurille. Muutokset eivät tunnu liian pakotetuilta, vaikka tekijät ovat myllänneet perusteita isolla kädellä. Siinä missä kampanja on vain yksi muiden joukossa, verkossa käytävä moninpeli on oikeasti koukuttavaa. Sivuseikka tai ei, mutta allekirjoittanut rämpi ensimmäisen prestigensä nopeammin kuin missään Call of Dutyssä aikaisemmin. Toiseen maailmansotaan palaamista voi suositella etenkin kun pelin alkuvaiheessa olleet yhteysongelmat ja muut murheet on nyt jo korjattu. Olit sitten sarjan veteraani tai tulokas, WWII on ehdottomasti vuoden 2017 kovimpia pelipaketteja niin yksinäiselle taistelijalle kuin ryhmässä räiskyttelevällekin.

Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One (testattu)
Ikäraja: 18 (PEGI)