Death of the Outsiderin pääosassa seikkailee alkuperäisen pelin lisäosa Knife of Dunwallista tuttu pahis Billie Lurk. Hahmo esiintyi tärkeässä roolissa myös Dishonored 2:ssa, mutta jätetään spoilaamatta siitä sen enempää. Death of the Outsiderissa Billie on vielä salamurhaaja Daudin leivissä, joka haluaa viimeisenä tehtävänään päästää ilmat pihalle Outsider-jumalhahmosta. Daudin mielestä tämä kun on syypää kaikkeen pahuuteen Dunwallissa ja Karnacassa. Outsider vaikuttaa unenomaisessa tyhjyydessä (“void”) eli toisessa ulottuvuudessa pitämällä Dishonoredin vaihtoehtoisen todellisuuden asukkaiden lankoja käsissään.
Death of the Outsiderin pelimekaniikka on helppo omaksua, jos aiemmat osat ovat tuttuja. Lurkille on annettu omat yliluonnolliset kyvyt sekä liuta uusia tuliaseita perinteisempien Dishonored-pommien ja -miinojen lisäksi. Displace on hyvin samankaltainen joskin monipuolisempi teleporttauskyky kuin muista sarjan peleistä muistettava Blink. Siirtyminen paikasta toiseen on entistäkin tarkempaa, sillä Displace näyttää Lurkin “haamun” siinä kohdassa, jonne haluaa teleporttauksen tapahtuvan. Mainiolla ja hienosti toteutetulla Semblance-kyvyllä Billie Lurk voi puolestaan ottaa lähellä olevan ihmisen identiteetin, jättää tämän tajuttomana makaamaan ja kävellä vaikka muina miehinä pahisten joukossa. Foresight-ominaisuudella irtaudutaan ruumista vilkaisemaan etukäteen mahdollisia reittejä ja merkkaamaan välteltävät viholliset ja kerättävät esineet. Yliluonnolliset kyvyt kuluttavat Void-voimaa, joten esimerkiksi Semblancea käytettäessä saa olla tarkkana, ettei Lurk paljastu kesken identiteettivarkauden. Tällä kertaa yliluonnollisten voimien energiaa ei tarvitse kerätä matkan varrelta, vaan se täyttyy automaattisesti.
Uusista aseista jäi mieleen erityisesti koukkumiina, joka vaikkapa seinään heitettyään nappaa pahaa-aavistamattomat piruparat räjähteeseen kiinni. Usein koukkumiinan kohteiksi joutuvat repeytyvät palasiksi sadistisen hurmeisella tavalla. Matkan varrelta voi noukkia mukaansa aseiden lisäksi “bonecharmeja” eli luuamuletteja, joilla saa tehostettua ominaisuuksiaan. Luuamuletteja, tulivoimaa ja räjähteitä voi ostaa myös mustan pörssin kauppiailta.
Dishonored: Death of the Outsiderin voi perinteitä kunnioittaen pelata läpi joko tappamisen meiningillä, väkivallattomasti hiipimällä tai jotenkin siltä väliltä. Lisäosassa pelityyli ei kuitenkaan tällä kertaa vaikuta mainittavasti tunnelmaan. Joskus väkivallattomuutta kuitenkin vaaditaan, kuten vaihtoehtoisissa ja rahakkaita palkintoja tarjoavissa sivutehtävissä. Toisaalta taas eräs sivutehtävä kehottaa tappamaan kaikki vastapuolen raukat! Valinnanvapaus on ominaista Dishonored-sarjalle, mikä myös nostaa uudelleenpeluuarvoa reippaasti. Tarinan läpäistyään on mukava ratkaista kokematta jääneet sivutehtävät tai vaikkapa vain kokeilla erilaisia pelityylejä.
Visuaalisesti peli jatkaa samalla linjalla kuin aiemmat osat. Karikatyyrimäiset hahmot sekä Edinburghin, Lontoon, Havannan ja Barcelonan inspiroimat maisemat näyttävät yhtä huikeilta kuin sarjan edellisessä osassa. Dishonored: Death of the Outsider on omistettu Daniel Lichtille: miehelle, joka on säveltänyt Dishonoredien ja Dexter-tv-sarjan musiikit. Lisäosan tarinat ja sivuhahmot eivät kuitenkaan ole läheskään niin kiinnostavia kuin täysimittaisissa osissa on totuttu näkemään. Samoin viimeinen kenttä on kokonaisuutena pettymys, sillä sen ympäristöt ja tehtävät eivät ole läheskään niin mielenkiintoisia kuin aiemmat. Kaksi vaihtoehtoista loppuratkaisua ovat valjuja ottaen huomioon pelin idean, jumalhahmon tappamisen. Muuten tasokas itsenäinen lisäosa olisi kaivannu järisyttävämpää jälkifiilistä.
Dishonored: Death of the Outsider on sarjan faneille ehdoton valinta. Pelkkänä itsenäisenä lisäosanakin se on A-luokkaa audiovisuaalisesti, pelattavuudeltaan ja uudelleenpeluuarvoltaan.
Saatavilla: PC, PlayStation 4 (testattu), Xbox One
Ikäraja: 18 (PEGI)