Inhoan järjettömästi kuvailla pelimaailman uusia tulokkaita siten, että “tämä on kuin peli x” tai “tässä on vahvasti viitteitä pelistä y”, mutta Electronic Artsin tuore Rocket Arena on helpoiten kuvattavissa monen menestysteoksen rippeistä kasatuksi kokelaaksi. Lainatut sirpaleet irrottaessa ytimestä löytyy omaperäinen suunta, mutta sisäistä aitoutta on vaikea havaita hybridisen kuoren ollessa niin vahva. Rocket Arena on kehno ja keskinkertaisen tuntuinen teos juuri tästä syystä, vaikka röyhkeällä kopioinnilla olisi voinut luoda moniulotteisen menestyjän.
Rocket Arena on tiimipohjainen 3v3-sinkohippa, jonka pääosassa viilettävät ylenpalttisen värikkäät ja pirteät animaatiohahmot. Räiskintä ei ole perinteistä vastustajan tuhoamista, vaan mukaan on heitetty Super Smash Brosista ryövätty tekniikka, jossa tarkoituksena on laukoa vastapuolen peluri ulos pelikentältä. Teoksen pohjana toimii kuitenkin perinteisempi hero shooter, jossa pelattavien hahmojen yksilöllisillä kyvyillä yritetään sekoittaa soppaa omaan suuntaansa. Paperillahan idea kuulostaa kaikin puolin virkistävältä, mutta toteutus jää vajaaksi ja kopiointi jättää karvaan maun kielelle.
Vastustajan sinkoaminen ulos pelikentältä ei toimi sattumanvaraisesti, sillä Smashista lainattu ominaisuus on tehty vain puoliksi. Teoriassa pelialueelta voi lentää ulos kevyenkin vahingon puolesta, mutta järjestelmä on todella anteeksiantavainen tämän osalta. Taistelukentältä lentää pois vasta kun on ottanut ohjusta naamioon sen verran, että kuntopalkki on punaisempi kuin kiertuemanagerin Koff. Tästä syystä yksinään Rocket Arena ei anna sitä samaa Super Smash Brosista tuttua vaaran tunnetta, jossa jokainen virheliike lisää hikipisaroiden valumista ohimoa pitkin.
Otteluihin pääseminen tuntui ainakin testijakson aikana todella hankalalta. Päävalikosta löytyvän pikapeli-painikkeen lisäksi ottelutyypin voi valita myös manuaalisesti. Taisteluihin jonottaminen oli tuskaisen pitkä prosessi niin yksin, kun ystävänkin seurassa. Ensimmäisen pakollisen treeniottelun odottaminen vei lähes kymmenen minuuttia siitäkin huolimatta, että palvelimilla oli oikein mojova määrä ottelijoita. Vaikka kyseessä olisikin alkukankeutta palvelimien puolesta, ei uskoisi Electronic Artsin kokoisella pelitalolla olevan ongelmia yhdistämään kiinnostuneita rakettimaakareita taistelukenttien tiimellykseen.
Rocket Arenan sinkohippa on rakennettu kolmeen pelimuotoon, minkä lisäksi on tarjolla harjoittelumoodit botteja vastaan. Helpoimman lähestymistavan tarjoaa Eliminator, joka on puhdasta vastakkainasettelua. Tiimi, joka torpedoi ensimmäisenä 20 pistettä tililleen, julistetaan voittajaksi. Ottelun alussa joukkue valitsee mieleisen hahmonsa ja valmistautuu koitoksiin. Toisin kuin esimerkiksi Overwatchissa, pelaajalla ei ole vaihto-oikeutta kesken ottelun, joka taas eliminoi mahdollisuuden vastata vastustajan hahmovalintoihin. Tämä RNG:hen pohjautuva kohtalo on yksi iso punainen rasti otteluiden kulun suhteen, sillä hahmovalinnat voivat ratkaista lopputuloksen heti alussa.
Eliminatorin kaverina on Rocket Arenan näkemys lipunryöstöstä, jossa taistelukentän keskisektorille sijoitettu neutraali pallo pitää hakea haltuun ja tuoda omaan maaliin. Maalinteko on ainut tapa kerätä joukkueelleen voitto, joten vastustajan sinkoaminen kentältä ryöstössä on vain strategista kiusantekoa. Vastakkainasettelun lisäksi mukana on myös todella löyhä selviytymismoodi. Kolme peluria asetetaan viideksi minuutiksi todella lauhkeaa tekoälyä vastaan, jossa taistelukentälle vyöryy laumoittain yksinkertaisia robotteja. Moodin tarkoitus on vain selvitä ilman sen kummempaa tarkoitusta. Kaikista pelimuodoista palkitaan kokemuspistein ja virtuaalivaluutalla. “Expalla” ei ansaita muuta kuin oikeuksia uusiin kosmeettisiin lisäherkkuihin, joten valuutalla ei pääse ohituskaistoille voittoon.
Aikaisemmin mainittujen pelihahmojen ällöttävä värikkyys ja pirteys on ollut selkeä suuntaus Rocket Arenalle. Pirtsakka stereotyyppisissä vivahteissa marinoitu koomisuus on suorastaan kutsuhuuto nykypäivän nuorisolle, joka on vellonnut esimerkiksi Fortniten animaatiotyylissä. Arvostelussa mukana olleet pelitoverinikin kelasivat, että tässä yritetään selkeästi kosiskella tiettyä kuluttajaryhmää hyppäämään sinkohipan kierteisiin. Ulkoasusta huolimatta hahmojen erikoiskyvyt on saatu kohtalaiseen tasapainoon. Jokaiselle rakettisankarille on tarjolla selkeä vastanapa, jonka avulla taisteluista saa tiukan väännön. Rakettirähinöiden tasapaino on kuitenkin edelleen täysin sattumanvaraista, koska vastapuolten hahmovalinnat näytetään toiselle vasta sitten, kun päätökset on lyöty lukkoon.
Lukkoa ehdottaisin myös kokonaisuudessa Rocket Arenan tuomioksi. Teoksessa on erittäin vahva vivahde free-to-playn suuntaan, koska yleispelattavuus on niin puolitiehen jätettyä huttua. Fiiliksen pohjalle kun lisätään vielä se tosiasia, että hero shoottereiden kärjessä komeilevalla Overwatchilla on niin vahva ote genrestä, että heikompaa hirvittää. Edes ilmaisräiskintä Paladins ei ole horjuttanut Blizzardin paukuttelua, vaikka tämä Hi-Rez Studiosin versio on lähes identtinen liigaykkösen rinnalla. Mutta kuten sanoin, jos värikäs ja pirtsakka räiskintä kevyellä otteella on sinun juttusi, näitä kahta haastajaa kannattaa ehdottomasti kokeilla. Samaa ei valitettavasti voi sanoa Rocket Arenasta. Hyvä yritys Electronic Arts, mutta tällä kertaa ei sikaria.
Saatavilla: PC (testattu), PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, Xbox One, Xbox One X
Ikäraja: PEGI 12 (väkivalta, verkko-ostot)
Vaakasuunnasta piiskaava (luoti)sade saa kovankin skeittaajan hidastamaan.