Vaikka Marion ja Donkey Kongin keskinäisen nahistelun historia vie vuosikymmenten taakse, italialaisen putkimiehen sekä jättiläisapinan välinen suhde on edelleen mutkikas. Tilanteen hankaluuden osoittaa Switchille julkaistu Mario vs. Donkey Kong, jossa karvaisen eläimen konnuudet pitää paikata nokkeluudella. Tässä myös onnistutaan varsin hyvin.
Mario vs. Donkey Kong on puhdasverinen pulmapeli yksikseen tai kaverin kanssa pelattavaksi. Lyhyet kentät kannustavat keräämään aarrelaatikot sekä avaamaan oven eteenpäin. Pääsääntöisesti tehtävät keskitetään pienelle ruudulle, jossa on liikkuvia ansoja, elementtejä sekä muita jekkuja häiritsemässä savottaa. Vaikka ovi näkyisi välittömässä läheisyydessä, ovat kytkimet ja esineet roudattava oikeisiin paikkoihin eteenpäin pääsemiseksi. Jos matkassa on seuralainen, operaatio on hieman monimutkaisempi. Yksikseenkin saa silti kutiteltua aivonystyröitä useampien tuntien ajan.
Teos on paljosta velkaa erityisesti 2000-luvun alussa Game Boy Advancelle julkaistulle samannimiselle aivopähkinälle. Uusioversiossa on enemmän kenttiä sekä tuoreita kykyjä, joiden avulla haasteita voi tai pitää suorittaa. Yleensä kyse on jälkimmäisestä, mutta etenkin viimeisten maailmojen kimurantteja haasteita suorittaessa juolahti mieleen, että olisikohan tekijöiden mielissä ollut suoraviivaisempi ratkaisu. Kukapa tietää, itse keskityin tuulettamaan voittajan elkein.
Vaikka kyseessä on uusioversio, on jopa yllättävää, ettei teos ole millään tavoin yhteydessä erinomaiseen Captain Toad: Treasure Tracker -teokseen. Peleissä on nimittäin todella paljon samankaltaisuuksia. Mario liikkuu todella hitaasti kiipeillen, hyppien sekä tilaisuuden sattuessa esineitä hyödyntäen. Ainoa pesäero nähdään aina pelimaailman lopuksi, kun tarjolle tulee pomotaiston ohella mini-Marioiden ohjastaminen. Toadin, Marion ja Donkeyn seikkailut voisi niputtaa tulevaisuudessa sujuvasti yksiin kansiin – on niissä niin paljon samankaltaisuuksia.
Kaksi viimeksi mainittua tehtävätyyppiä ovat eittämättä Mario vs. Donkey Kongin parasta antia. Minihahmot liikkuvat Marion tahdissa, mutta reitit ovat vaihtelevat. Siinä missä lyhytkasvuisuudesta kärsivä ei yllä samanlaisiin loikkiin esikuvansa kanssa, vastaavasti nämä raskaan työn raatajat pystyvät pujahtamaan putkimiessankarin ulottumattomissa oleville alueille. Näitä tehtäviä olisi mahduttanut mielellään lisääkin, sillä ne pistävät harmaantuvat aivosolut liikkeelle kuin tohtori Kawashima konsanaan. Pomotaistoissa taasen vaaditaan selvästi muuta peliä nopeampaa reagointia.
Hidastempoisuus sopii pelin rauhalliseen otteeseen, mutta harmillisesti pelattavuudessa on silti omat tenkkapoonsa. Marion hypyt ovat harmillisen epätarkkoja, joten esimerkiksi vihulaisen päälle laskeutumisen sekä kuolettavan osuman saamisen välinen ero on turhan häilyvä. Niin ikään tikkaisiin tarttumisen vaikeus sai ärräpäiden sekä uusintayritysten määrän kohoamaan toivottua säännöllisemmäksi. Toisaalta seesteisellä tahdilla on myös etunsa. Kun muutamat pulmat vaativat suhteellisen tarkkaa ajoittamista, ehtii vähemmänkin peleihin perehtynyt toimimaan sopivassa aikaikkunassa. Minkäänlaista hektistä reaktiojumppaa on turha odottaa.
Mario vs. Donkey Kong on suunnattu jopa liian isolle pelaajayleisölle. Kun se yrittää soveltua samaan aikaan koko perheen viihteeksi sekä vuosikymmenten pulmapelien uuvuttaman veteraanin kätösiin, tuntuu fokus olevan ajoittain hieman hakusessa. Ongelma näkyy erityisesti vaikeusastepiikkeinä. Siinä missä ensimmäiset maailmat juoksee läpi ilman pienintäkään hikikarpaloa, erityisesti kahdeksanteen maailmaan otettava loikka iskee ilmat pihalle. Siinä missä aktiivipelaaja saattaa kyllästyä ennen tätä, kasuaalimpi yleisö voi ihmetellä aiheestakin hauskuuden katoamista. Tilannetta voi halutessaan paikata anteeksiantavalla Casual-tilalla, jossa Mario kestää useamman osuman ennen epäonnistumista. Klassinen moodi on kerrasta poikki.
Tekninen toteutus on onneksi Nintendon laatustandardeille ominaisesti huippuluokkaa. Minkäänlaista nykimistä, hidastelua tai muuta lieveilmiötä ei Switch OLED:n pikkuruudulla pelatessa tullut vastaan. Hyvin minimalistinen tarinankerronta sekä välivideot ovat tehty taiten. Kirkas väripaletti ottaa kaiken ilon irti Marion henkeen sopivasta kepeästä huumorista. Lopputulos on juuri sellainen kuin olettaa saattaa. On lisäksi kehuttava, että uusioversioon lisätyt kaksi maailmaa eivät erotu joukosta suuntaan tai toiseen, vaan ne tuntuvat kiinteältä osalta alkuperäistä peliä.
Mario vs. Donkey Kong on aluksi kepeää ja lopuksi erittäin haastavaa pulmanratkontaa. Parhaimmillaan simppelit haasteet saavat oikeasti hihkaisemaan riemusta, kun tekijätiimin juonittelun salat lopulta paljastuvat. Tekemistä piisaa 130 kentän verran, minkä päälle voi vielä haastaa kaveripiirinsä aikahaasteiden parissa. Värikästä ja hilpeää teosta pelaa mielellään koko paketin vaatiman roiman kymmenen tunnin ajan. Hieman hankalampi alku tai helpompi loppu olisi kohdentanut paketin paremmin, mutta tällaisenaan se on mukava välipurtava seuraavia isompia eepoksia odotellessa.
Saatavilla: Nintendo Switch
Ikäraja: PEGI 3
YHTEENVETO:
*** / *****
Mario vs. Donkey Kong laajentaa Game Boy Advancen teoksen maailmaa entisestään. Pulmat ovat parhaimmillaan todella oivaltavia, mutta vaikeusasteen heittely aiheuttaa vastapainoksi harmaita hiuksia.
Apinakin halusi narun jatkoksi.