Gran Canarialla majapaikkaansa pitävän pikkuruisen Broken Bird Gamesin uutuuspeli Luto on omaperäinen yhdistelmä perinteistä seikkailupeliä ja modernia kävelysimulaattoria. Kokonaan ensimmäisen persoonan kuvakulmasta tapahtuva teos on huumaavan hyvin rakennettu unenomainen kokemus, joka ei pelkää yhdistellä stilistisesti erilaisia genrejä samaan pakettiin. Välillä seikkailija tutkiskelee asioita rauhallisesti päivänvalossa rentouttavan musiikin säestämänä, kun taas toisinaan sukelletaan syvälle synkkien ja pelottavien painajaisvisioiden sisälle.
Tarina alkaa Samuelin pestessään kasvojaan vessan rikkonaisen peilin edessä. Töihin pitäisi päästä, mutta ulko-oven avaimet ovat hukassa. Käytäviä kolutessa ja avaimia etsiessä alkaa ilkikurinen kertoja selostamaan pelaajan toteuttamia tekoja, usein jopa ennen kuin ne ovat tapahtuneet. Jotain on selvästikin pahasti pielessä. Pian Samuel huomaa tekevänsä samat asiat samalla tavalla aina uudelleen ja uudelleen samalla kun päivät toistavat samaa monotonista kaavaansa. Kohta pelaajalle alkaa käymään selväksi, että päivät eivät olekaan identtisiä, vaan pikkuhiljaa tuttu huoneisto on alkanut muuttamaan muotoaan. Lopulta puitteet käyvät askel askeleelta aina vaan omituisemmiksi.
Luto on ennen kaikkea metatasoilla leikittelevä kokonaisuus. Tekijät ovat useilla ovelilla tavoilla punoneet juonen ja pelimekaniikat siten, että pelaajasta itsestään tulee ajoittain osa teoksen narratiivia. Tarina itsessään on poikkeuksellisen synkkä ja sen käsittelemät teemat eivät päästä kokijaansa helpolla. Juonikuviot sivuavat niin itsemurhaa, kuolemaa, sairauksia kuin mielenhäiriöitä. Itse tarinasta ei alustuksen ohella kannata etukäteen selvitellä liikaa, sillä koko kokemuksen pointti piilee sen juonenkäänteissä ja niihin liittyvissä mekaniikoissa.
Lue myös: Rajamaiden murroskausi – arvostelussa Borderlands 4
Pelimekaanisesti kyseessä on lähes tyylipuhdas kävelysimulaattori. Pääosan ajasta pelaajan panos seikkailussa on hahmon kuljettaminen oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Hetkittäin pysähdytään ihmettelemään myös erilaisia pulmia. Suurin osa eteen osuvista pähkinöistä on hyvin yksinkertaisia, mutta mukaan on saatu muutama aidosti haastavampikin pulma. Yhdenkään kohdalla en kuitenkaan itse ainakaan joutunut kääntymään avun puoleen, joten mistään Mensan testistä ei sentään ole kyse.
Kokonaisuus on suurimman osan ajasta kallellaan kauhugenren suuntaan, mutta mitään äkkisäikäytyksiä pelissä ei juuri ole. Pelon tunnetta rakennetaan muodikkaasti liminaalisen tilan toiseuden tunteen avulla. Erinomaisesti rakennettu äänimaailma on myös omiaan nostamaan jännitettä. Vaikka Luto usein saakin pelkäämään, ei kyseessä kuitenkaan ole puhdas kauhupeli, joten sitä voi pienellä varauksella suositella myös genreä kavahtaville.
Lue myös: Viikinkimaan vuoropohjainen valloitus − ennakossa Norse: Oath of Blood
Hetkittäin meininki hyppää sellaisille kierteille, että verrokkeja voi etsiä lähinnä PC:n klassisesta Stanley Parablesta tai David Lynchin villeimmistä visioista. Pelaajalle tarjoutuu täysin ainutlaatuinen mahdollisuus astua niin sanotusti kulissien taakse ja ajoittain mukaan tarinaan hyppäävät jopa pelin tekijät itse. Luto onnistuu nyrjäyttämään pahaa aavistamattoman pelaajan aivot niin narratiivisilla kuin pelimekaanisilla ratkaisuilla sen verran upeasti, että en muista kokeneeni vastaavaa minkään mediateoksen parissa ihan hetkeen. Tekijät ottavat myös kaiken irti juuri siitä seikasta, että kyseessä on nimenomaisesti videopeli, ei elokuva tai vaikkapa romaani. Aidosti oman mediatyyppinsä näin suvereenisti haltuun ottavia tahoja on pelien parissa Hideo Kojiman kaltaisten visionäärien ohella hyvin vähän.
Kun teknisessä toteutuksessakaan ei ole mitään valittamista, on kokonaisuutta lähes mahdoton olla suosittelematta. Luto on yksinkertaisesti erinomainen videopeli ja häikäisevä interaktiivinen tarina. Teoksen myötä Broken Bird Gamesilta on lupa odottaa vastaisuudessa suuria. Jos ensiteos on näin hiottu ja upeasti tuotettu kokonaisuus, voi seuraava teos olla jotain täysin poikkeuslaatuista. Noin viiden tunnin mittaista Lutoa voi suositella täysin varauksetta kaikille, joita synkät teemat tai nyrjähtäneet visiot eivät pelota.
Saatavilla: PC, PS5, PS5 Pro (testattu), Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 18 (väkivalta, kielenkäyttö)
YHTEENVETO:
⭐⭐⭐⭐⭐
Synkkiä teemoja käsittelevä kevyillä pulmilla varustettu kävelysimulaattori, joka häikäisee tarinankerronnallisilla twisteillään ja pelimekaanisilla kikoillaan. Luto on pienimuotoinen mestariteos.
Lue myös: Pleikkarileirin pahin floppijulkaisu vuosiin – arvostelussa Lost Soul Aside
Lue myös: Rintamalinjat uusiksi – arvostelussa Battlefield 6
Lue myös: Kukkaron kestävää designia – arvostelussa OPPO Reno14 F 5G
Lue myös: Mekaaninen kotiapulainen – arvostelussa Narwal Freo Z10 Ultra