Viiden toverin Sobaka Studio on julkaisemassa tuntemattomassa tulevaisuudessa KIBORG:ksi ristityn juonipohjallisen toimintaeepoksen. Ennen lopputuotteen saapumista markkinoille studio pakkaa taistelumekaniikkansa kuluttajien käsiin erikseen julkaistulla KIBORG: Arenalla. Areena noudattaa kierros kierrokselta vaikeutuvia vihollisrykmenttejä, joita tulisi sitten mäiskiä hautaan oikein urakalla. Ennemmin tai myöhemmin pelaaja menettää kuitenkin henkensä, jolloin areenan valloitus starttaa alusta.
Jotta silmitön väkivaltajuhla ei kävisi liian tylsäksi, on KIBORG: Arena pelkän taisteludemon sijaan viritetty rogue-lite elementeillä ihan omaksi pelikseen. Jokaisen ennenaikaisen eläkeputken alkaessa pelaajalle jää käteen kehityspisteitä, joilla saa availla uusia kykyjä, komboja sekä muita helpotuksia seuraavan turpafestivaalin starttiin. Toisin sanottuna jokainen tappio vahvistaa ja auttaa riehumaan aavistuksen pidemmälle seuraavalla yrityksellä. Aitoon rogue-lite-henkeen teoksen pelaaminen johtaa pelottavan helposti ”no yksi kierros vielä” -ajatusmalliin, jonka myötä tunteja onkin yhtäkkiä kertynyt lähes epäterveellinen määrä.
KIBORGin taustaa ei Arenassa juuri avata, mutta pelaaja ohjastaa selkeästi pahalla tuulella olevaa lihaskimppua taistelusta toiseen. Nimetön kiukkupussimme on vahvistettu joillakin eriskummallisilla nanosoluilla tai muulla kyborgiteknologialla, sillä kierrosten välissä on toisinaan tarjolla melko siistejä väliaikaisia päivityksiä taisteluun. Kierrosvoiton jälkeen saa useasti valita vihaveljelle uusia ruumiinosia erilaisilla elementeillä varustettuna. Esimerkiksi avauskierrokselta saattaa vaihtua vasen käsi Thorin vasaraa muistuttavaksi nuijaksi, joka loogisesti vaihtaa raskaiden hyökkäysten aiheuttamaa vahinkoa entistäkin kovemmaksi. Kolmannella kierroksella saattaa vaihtua esimerkiksi jalat jättämään maahan erittäin väkivaltaisen tulimyrskyn, johon vihamieliset kanssataistelijat monesti kulkevat. Jatkumo on loputon, mutta palkinnot vaihtelevat satunnaisesti.
KIBORG: Arenan varsinainen pelattavuus on todella onnistunutta. Lähitaisteluihin keskittyvät kombot eivät vaadi avaruustekniikan tietämystä tai edes kolmen vuoden perustutkintoa. Nopeat iskut lähtevät X-näppäimellä ja hitaammat mutta sitäkin voimakkaammat liikkeet Y-painikkeella. Luonnollisesti hitaiden sekä nopeiden iskujen sekoittelu muodostaa erilaisia komboja mehevillä lopetusliikkeillä. Taistelun keskellä päästään käsiksi myös erilaisiin tuliaseisiin, joita saa käyttää vapaasti esimerkiksi iskusarjan jatkeeksi. KIBORG: Arenan lähifuturistiseen teemaan sopivasti aseet vaihtelevat perinteisten ruutikanuunojen ja plasmarevolverien välimaastossa. Varsinainen lähitaistelu muistuttaa kovasti ylistettyjen Batmanin Arkham-pelien pohjaa, joten riitapukarista toiseen siirtyminen on todella vaivatonta sekä sulavaa.
Areenalla tavattavat vihollistyypitkin tuovat mukavasti pientä vaihtelua loputtomaan väkivaltaan. Tavallisten lihasäkkien sekaan mahtuu muun muassa reilummin vahinkoa kestäviä lihaskimppuja, todella ripeitä zombimaisia mutantteja ja jopa bussin kokoisia robotteja. Teos täräyttää toisinaan myös reilummin haastetta tarjoavia pomotaisteluita vaihtelevuutta virkistämään. Kovempien kahinoiden voitosta palkitaan myös välitallennuspisteellä, jos pelaaja jostain syystä kokee haluavansa aloittaa seuraavia kierroksia haastavammalla startilla. Itse en näe ominaisuudessa varsinaisesti mitään hyötyä, mutta varmasti se jotakuta kutkuttaa.
Herttalaseista huolimatta KIBORG: Arenassa kompastutaan myös useisiin pieniin pelillisiin ongelmiin, joista muutamat lähinnä ärsyttävät, mutta osa vie jo hermoromahduksen partaalle. Vihollisten tekoälyssä huomaa toisinaan, että satunnainen kaveri päättää lennosta valita rauhan polun. Vihamielinen öyhöttäjä yksinkertaisesti saattaa unohtaa, että tässä pitäisi ilmeisesti iskuja vaihdella. Ongelma aiheuttaa toisinaan jopa kevyttä komediaa, jos erän viimeinen kaveri pönöttää aivan portsarina areenan laidalla miettien tulevan Eurojackpot-rivin voittomahdollisuuksia omalle kohdalleen. Toisinaan teos unohtaa myös palkita pelaajaa onnistuneesta erävoitosta. Palkintoarkku kilahtaa areenalle, mutta sen jälkeiset seremoniat jäävän tyystin välistä.
Raivohalvauksiin johtavia ongelmia on selkeästi vähemmän, mutta koko kierros on käytännössä pilalla niiden osuessa kohdilleen. Nyrkkien, luotien ja plasmojen lisäksi areenalla esiintyy toisinaan hengenvaarallisia ansoja aina liekinheittimistä myrkkykaasuihin. Myrkky on tässä esimerkissä todella brutaali kaveri, sillä toisinaan pelaajalle tärähtävä pääkallomerkki ei yksinkertaisesti kulu loppuun. Tällöin ennenaikainen kuolemasi on sinetöity ja voit vain odottaa viimeistä tikkausta. Kumpikaan ongelma ei vaikuta liian hankalilta korjattavaksi, joten parhaassa tapauksessa huolet ovat tiessään lähitulevaisuudessa.
KIBORG: Arena vaikuttaa erittäin pätevältä maistiaiselta tulevan tarinaversion julkaisua odottaessa. Vaikka teos tuntuu demomaiselta alkupalalta, on siihen luotu rogue-lite-resepti tarpeeksi laaja erottamaan sen melkein omaksi pelikseen. Areenalle matkustaminen on päätetty tehdä myös maksuttomaksi, joten pätkintään tutustuminen on kannattavaa ellei jopa suositeltavaa. Pienet mutta osittain kriittisen ongelmat lannistavat juuri sen verran toimintaa, että pistepottia on hieman rokoitettava. Rosoisista kulmista huolimatta taidan ottaa vielä sen yhden erän.
Saatavilla: PC, PS5, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 12 (väkivalta)
YHTEENVETO:
*** / *****
Perusvarmaa beat ’em uppia modernilla otteella. Muistuttaa erehdyttävän paljon vanhemman sukupolven aikaisia genren huippuja, jolloin maailma oli yksinkertaisempi ja oltiin vähemmästä tyytyväisiä. Mukana on valitettavasti kevyttä bugisuutta, joka työntää pois teoksen parista varsinkin jos toiveena on pitkien kierrosennätysten rikkominen.
Peran ja Heikin saunailtaan tuskin odotettiin meisselin vertailua, mutta tässä ollaan.