Kaunista, aitoa ja kärsivällisyyttä vaativaa metsästystä – arvostelussa theHunter: Call of the Wild

Onko haaveissa olla oikea metsästäjä, mutta lompakkosi on eri mieltä harrastuksesta? Ei hätää, sillä theHunter: Call of the Wild tarjoaa ensiapuna hyvinkin aitoa metsästysfiilistä. Lisää realismia voi saada vain asettamalla "peliasemansa" pakkaseen, saunaan tai suihkuun.

theHunter: Call of the Wild tuntuu ensihetkistä lähtien vaikuttavalta tuotokselta – ja sitä se myös on. Alussa valitaan muutamasta valmiista hahmomallista itselleen mieluisin eräjorma, jonka jälkeen pelaaja paiskataan keskelle kaunista luontoa. Muutaman alkusanan jälkeen pelaajalle annetaan avoin maailma tutkittavaksi vapain käsin. Kartalla touhuaminen on täysin rajoittamatonta, joskin peli lykkää ruudulle tasaisin väliajoin pientä tehtävää. Tehtävien suorittaminen on kuitenkin täysin vapaaehtoista, mutta virtuaalimetsästäjää palkitaan hommien hoitamisesta.

Ensimmäiseksi huomio kiinnittyy ympäristöön. Metsäaukeama on pysäyttävän kaunis näky luonnon erilaisine väreineen ja liikkeineen. Puut, kasvit, ruohikko ja muu luonto liikkuu miellyttävästi tuulessa. Säätila heittelehtii poudasta rankkasateeseen ja myös vuorokauden vaihtuminen on toteutettu lähes realiaikaisena syklinä. Luonnon kauneus miellyttää silmää siitäkin huolimatta, että pelin ruudunpäivitystä ei ole saatu ainakaan konsoleilla tarpeeksi korkealle.

Kauniin ulkokuoren alla piilee autenttinen ja ehkä jopa hieman liiankin aito metsästystunnelma. Metsästettäviä eläimiä on peuroista kettuihin sekä vaativimmilla alueilla esimerkiksi karhuja. Itse metsästämisen harjoittaminen on kun heittäisi lanttia kruunan ja klaavan väliltä. Saaliin jäljittäminen, jahtaaminen ja lopettaminen voi olla ohi muutamissa minuuteissa – tai toisissa tapauksissa tuntien mittainen operaatio. Metsästämisen onnistuminen on riippuvainen monista eri tekijöistä, joista oppii usein vain kantapään kautta.

Harvemmin kuulee sanottavan, että videopeli tuntuisi liian aidolta, mutta theHunter: Call of the Wildin kohdalla lause sopii kuvaan. Eläinten metsästäminen vaatii todella lujaa itsehillintää ja mieletöntä määrää kärsivällisyyttä. Pelattavuutta hahmon liikuttamisesta ampumiseen voi verrata helposti Far Cry -pelisarjassa esiintyviin metsästysaktiviteetteihin, joten ensimmäisessä persoonassa temmeltäminen ei ole ongelma. Varsinainen eläimen metsästäminen ja siinä onnistuminen on riippuvainen kolmesta perusaskeleesta: näkyvyydestä, äänestä ja ennenkaikkea metsästäjän hajusta. Tämä kolmikko ei varsinaisesti kuulosta hankalalta, mutta eläinten armoton yliherkkyys kaikkeen vaikeuttaa toimintaa kovasti. Näkyvyyttä voi vähentää kulkemalla esimerkiksi kyykyssä puiden sekä pusikoiden lomassa. Metsämiehen ääneekkyys riippuu vain siitä, miten rankasti pyssysankaria ohjataan analogisauvalla. Hajumekaniikka on perusaskeleista haastavin, koska pelaajasta lähtevään hajuun ei pysty vaikuttamaan. Tämän lisäksi tekoälyelukoiden hajuaisti on todella armoton, jonka syystä saaliiseen lähestyminen usein kariutuu.

Varsinaisen metsästyksen lisäksi avoimessa maailmassa voi harrastaa muun muassa tarkka-ammuntaa, mönkijällä kruisailua ja valokuvausta. Kameraleikki ja tarkkuusammunta ei juuri viihdykettä tarjoa, mutta mönkijällä ajelu on etenkin tutkimusmatkaa tekevälle miellyttävä kokemus. Fiilistelyn lisäksi sen ohjaimissa pääsee kartoittamaan pelialuetta huomattavasti juoksentelua nopeammin.

Metsästäminen perustuu eläinten kaatamiseen ja palkintoja jaetaan nimenomaan kaadoista. Tosin tavallisen peurankaan kaataminen ei ole helppo homma, vaikka sen olisi saanut jäljitettyä nalkkiin. Ensimmäisen persoonan räiskintöjä kovasti paukuttanut guru antaa luonnollisen aistinsa viedä tähtäimen suoraan eläimen päähän, mutta kyseisen lähestymistavan voi unohtaa heti kättelyssä. Elikot eivät käytännössä ole moksiskaan, vaikka kallon sisäpuolelle olisi uppoutunut luoti jos toinenkin, vaan eläimen kaatoon vaaditaan usein virheetön osuma keuhkoihin tai sydämeen. Peruspeurasta voi toki tehdä luotisienen, mutta kaadosta saatu palkinto vähenee sen mukaan, miten karussa kunnossa kuollut eläinparka lopulta on.

Palkintoja jaellaan kokemuspisteiden ja virtuaalivaluutan muodossa. Kokemuspisteillä voi kehittää esimerkiksi aseen lataamisen nopeutta tai askeleiden hiljaisuutta. Kehityspuun alkutaival on todella kivulias, mutta kun vauhtiin on päästy, tulee pelikokemuksestakin hieman aktiivisempi. Virtuaalivaluuttaa voi käyttää muun muassa uusien aseiden tai esimerkiksi parempien maastopukujen hankintaan. Pyssyvalikoima ei päätä huimaa, mutta kyseessä ei olekaan mikään räiskintäpeli.

theHunter: Call of the Wild on kärsivälliselle pelaajalle miellyttävä pelikokemus. Pelaamista voisi käytännössä verrata stressiä lieventävään puuhaan, sillä tunnelma koskemattomassa ja kauniissa ympäristössä tuntuu miellyttävän aidolta. Toki aitous tuo mukanaan armottoman haasteen, mutta riittävä harjoittelu voi tehdä jokaisesta uteliaasta virtuaalimetsästäjästä ammattilaissamoaajan metsän korpiin.

Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One (testattu)
Ikäraja: 16 (PEGI)