Kaasukuninkaan paluu – arvostelussa South Park: The Fractured But Whole

Pari vuotta sitten ilmestynyt South Park: The Stick of Truth oli lähestulkoon täydellinen peli kulttisarjan ystäville. Odotukset Ubisoftin tuottamalle jatko-osalle The Fractured But Whole ovatkin korkealla, eikä vähiten siksi, että sarjan luojat Trey Parker ja Matt Stone vastaavat jälleen suurelta osin pelin tarinasta ja ääninäyttelystä. Edeltäjänsä tapaan uutukainen on yhdistelmä seikkailupeliä sekä vuoropohjaisella taistelulla varusteltua japsiropea sovitettuna South Parkin kaikesta pilkkaa tekevään muottiin.

Vuonna 2014 julkaistu Stick of Truth oli erinomainen ja esikuvansa hengen täydellisesti tavoittanut South Park -peli. Teoksen kirjoituspuolesta vastasivat tv-sarjan luojat Matt Stone ja Trey Parker, joiden kädenjälki takasi sen, että kyseessä oli perustellusti yksi kaikkien aikojen parhaista tv-sarjan pelisovituksista. Tarinalle saadaan vihdoin jatkoa South Park -tiimin ja Ubisoftin yhteistyössä kehittämän South Park: The Fractured But Whole –pelin muodossa. Edeltäjänsä tapaan kyseessä on pohjimmiltaan japsiroolipeli, jonka sisältö on tuttua, taattua ja räävitöntä South Parkia. Tai ainakin melkein, sillä Stick of Truthin tarinan saavuttamia tasoja on vaikea ylittää.

Pelin tarina jatkaa suoraan siitä mihin edeltävä osa päättyi eli pelaajahahmo on edelleen South Parkiin vanhempiensa kanssa muuttanut, Douchebagiksi nimetty ja uskomattomilla pieruvoimilla siunattu uusi neljäsluokkalainen. Kuninkaaksi noussut pääsankarimme palautetaan heti tarinan alussa maanpinnalle kaveriporukan vaihtaessa Cartmanin johdolla ritarileikit supersankariseikkailuihin. Homma menee heti alussa reisille, sillä supersankariuniversumien elokuvien jakaminen eri hahmojen kesken ei vähemmän yllättäen suju sulassa sovussa. Kaikki eivät sulata Cartmanin The Coon -hahmon isoa roolia elokuvasarjassa, joten osa porukasta irtautuu pelkän Netflix-sarjan päähahmoksi päässeen Kennyn eli Mysterionin johdolla kilpailevaksi Freedom Pals -tiimiksi. Tilannetta ei myöskään helpota Buttersin esittämä superilkiö Professor Chaos, joka on osaltaan heittämässä kapuloita molempien sankaritiimien rattaisiin.

Stone ja Parker ovat siis tällä kertaa ottaneet tähtäimeensä erityisesti Hollywoodin loputtomalle supersankari-ilmiöille irvailemisen, josta onkin saatu oikein hyvä pohja joka suuntaan tasaisesti pyllistävälle huumoripläjäykselle. The New Kid tietysti värvätään nopeasti sankaripoppoon mukaan, sillä rikollisuus rehottaa kaupungilla ja kissoja katoaa harva se ilta. Koska kaikki leikkivät supersankaria, joutuu edellisessä pelissä kuninkaaksi kruunattu sankarimme aloittamaan hahmonkehityksen suhteen jälleen nollasta. Hahmoluokan voi valita useasta erilaisesta vaihtoehdosta, jotka vaikuttavat huomattavasti sankarin kykyihin taistelukentällä. Alussa hahmoluokkia on käytettävissä vain kolme, mutta pelin edetessä niitä aukeaa lisää, jolloin joudutaan tekemään jo todellisia valintoja kykyjen suhteen. Vähemmän hienovaraisesti hahmon ihonväri vaikuttaa suoraan seikkailun vaikeustasoon, kaiken muun kuin taistelun osalta. Kun hahmon tyyppi ja ulkomuoto on valittu, kertoo salanimellä The Coon tunnettava Cartman vielä hahmon dramaattisen taustatarinan. Tämä onkin tarpeen, sillä jokaisella supersankarilla pitää olla synkkä menneisyytensä.

Hahmon luomisen jälkeen onkin aika lähteä peliin aidon esikuvansa mukaisesti mallinnettuun South Parkin kaupunkiin. Ensimmäisenä pitää tosin luoda toki Coonstagram-profiili ja kerätä riittävän paljon seuraajia, jotta elokuvauniversumi saisi tuulta purjeisiinsa. Kunhan Coonin saa vakuutettua kyvyistään, pääsee sankarimme vapaasti tutkimaan South Parkin kaupunkia joka onkin parhaaseen Ubisoftin tyyliin täynnä lisätehtäviä ja kerättäviä tavaroita. Kaikki paikat kannattaa nuuskia, sillä kunnon roolipelin tyyliin mukana on tietysti myös parannustarvikkeiden ja muiden hahmoa hyödyttävien tavaroiden rakentamista, joten kaikenlaiselle romutavaralle on tilausta. Siellä täällä pelaajaa vaanii myös kuudesluokkalaisten, korealaisten ninjojen tai vaikka rapumiesten tyylisiä vihollisia, joita kohdattaessa siirrytään jouhevasti taktiseen ja vuoropohjaiseen taistelutilaan.

The Fractured But Whole parantaa edeltäjäänsä nähden roimasti pelattavuuden, taistelumekaniikkojen sekä syvällisen ja roolipelimäisen hahmonkehityksenkin saralla. Taistelu on edelleen vuoropohjaista, mutta hahmojen vapaampi liikkuvuus ja siitä seuraava ryhmän shakkimainen sijoittelu parhaisiin mahdollisiin asemiin lisää matseihin kosolti taktisuutta. Toinen mainio taktinen lisä taisteluihin ovat muutaman vuoron välein meksikolaisella ruoalla aktivoitavat sankarihahmon hallitsemat aikajatkumon repäisevät megapierut, joiden saloihin Morgan Freeman sankarimme opastaa. Nämä erikoiskaasutukset mahdollistavat ihmetekoja, kuten pahan vihollisen hyökkäysvuoron ohittamisen tai ajan pysäyttämisen hetkeksi, jolloin sankari kerkeää Matrix-tyyliin mättämään paikalleen jähmettyneitä vihollisia turpaan useamman iskun verran. Todelliset kaasukuninkaat pystyvät jopa kutsumaan menneisyydestä toisen minänsä auttamaan pahimmissa taisteluissa. Saman teeman ympärille on rakennettu myös useimmat vastaan tulevat pulmatilanteet, joissa kaasun voimalla muun muassa lennetään yläilmoihin Human Kite –hahmon kanssa sekä lietsotaan Captain Diabetes tuhoisaan, kaikki fyysiset esteet tieltään raivaavaan insuliini-raivoon.

Pieruhuumorin yliannostuksesta päästäänkin pelin ainoaan pieneen epäkohtaan: teos ei hauskoista pätkistä huolimatta yllä missään vaiheessa kirjoituksen osalta edeltäjänsä sekopäisiin tasoihin. Juonessa on natsizombien mentävä aukko, joten useassa kohdassa tuntuu siltä, että monet jutut vietiin jo edellisessä osassa paljon pidemmälle. Tähän voi kyllä vaikuttaa myös se, että reilun kahdenkymmenen tunnin kestossaan uutukainen on huomattavasti Stick of Truthia laajempi teos. Juonen käyrä on onneksi hieman hajanaisen alun jälkeen nouseva, ja tarina alkaa lunastaa odotuksia toden teolla viimeisen kolmanneksen aikana. Molempia South Park -roolipelejä voi verrata tv-sarjan erinomaiseen kauteen, mutta The Fractured But Wholen osalta huippukohdat on ikään kuin levitetty kymmenen tehokkaan jakson sijaan kahden kymmenen sinne tänne poukkoilevan episodin ajalle.

Tv-sarjan tuotantokauteen vertaaminen toimii The Fractured But Wholen kohdalla erittäin hyvin, sillä teos muistuttaa uskoasun sekä äänimaailman suhteen lähes täydellisesti esikuvaansa. South Parkin kaupunki asukkaineen on mallinnettu peliin hienosti, joten pieniä hauskoja yksityiskohtia on kaikkialla sarjan faneille bongattavaksi. Lasten mielikuvitusmaailma on täydellinen alusta tosielämän ilmiöille irvailulle, josta osansa saavat niin sosiaalinen media, rotukysymykset, ahdasmieliset punaniskat kuin internetissä oikeutta jakavat mielensä pahoittajat.

Pienestä kritiikistä huolimatta South Park: The Fractured But Whole on tervetullut jatko-osa, joka parantaa edeltäjästään useimmilla osa-alueilla. Ubisoft on tehnyt laatutyötä pelimekaniikkojen kehittämisessä ja jokainen pieni yksityiskohta on hiottu täydellisesti tv-sarjan mukaiseksi. Nerokkaan ja alakoulutasoisen välillä tasapainotteleva huumori naurattaa vielä 20 vuoden jälkeenkin, vaikka mukana onkin muutamia ohilyöntejä. Marvel vastaan DC Comics -kuviosta saadaan paljon irti, joten The Fractured But Whole on pakkohankinta niin sarjan faneille kuin muillekin roolipelien ystäville.

Saatavilla: PC, PlayStation 4 (testattu), Xbox One
Ikäraja: 18