Montanan takamailla sijaitseva Hope County on tuomiopäivää odottavan Eden’s Gate -uskonlahkon vallassa. Karismaattisen ja psykopaattisen johtajansa Joseph ”The Father” Seedin rautaisella kouralla johtaman kultin jäsenet kastavat ja ripittävät syntisiä niin teräksen kuin lyijynkin tappavalla voimalla. Tilanne eskaloituu liittovaltion sheriffien epäonnistuneen ratsian seurauksena, jolloin hyökkäyksestä selvinnyt Seed katsoo lopun aikojen koittaneen. Lahkon aloittaman viimeisen puhdistuksen tieltä pakenee myös pelin päähahmo, liittovaltion sheriffin kokematon tulokaskyttä. Märkäkorvan vastuulle jää avoimen Hope Countyn ympäristön sivuaktiviteettien koluamisen lisäksi vastarinnan rivien kokoaminen ja mielipuolisen kultin toiminnan lopettaminen.
Intensiivisen alkujakson jälkeen lahkolaisia henkensä edestä pakeneva sankari ei jää lepäämään paikoilleen, sillä sarjan laajimmassa kartassa riittää tutkittavaa. Teoriassa kaikki on tuttuakin tutumpaa Ubisoftia, mutta pelintekijät ovat onneksi onnistuneet uudistamaan konseptia siten, että eteneminen ja toiminta tuntuvat koko ajan kiinnostavilta. Sekä juonitehtävissä että sivupuuhissa on reilusti vaihtelua, minkä lisäksi ympäristön aktiviteetit avataan iänikuisen torninvaltaamisen sijasta tutkimalla paikkoja sekä keskustelemalla ihmisten kanssa. Räiskintä täydentää kokemuksen, sillä se palkitsee yhtä lailla sekä hiippailun ystävät että koko maailman polttamisesta haaveilevat pelurit. Monet ympäristöt on kuitenkin selkeästi suunniteltu maksimaalista kaaosta silmällä pitäen, joten tilanne myös eskaloituu varsin usein todelliseen tulimyrskyyn.
Pelaajan tehtävänä on Eden’s Gate -uskonlahkon eliminoiminen, mikä onnistuu yksinkertaisesti nostamalla vastarintaliikkeen toiminnan tasoa riittävän korkeaksi kullakin valtavan kokoisen kartan kolmesta sektorista. Pelaajalla on täysi vapaus valita etenemissuuntansa ja -tyylinsä mielensä mukaan, sillä käytännössä kaikki toimet tehtävien suorittamisesta kultin omaisuuden tärvelemiseen nostavat vastarinnan tasoa. Vapaan etenemisen katkaisevat vain pakotetut tarinaosiot, joissa Seedin sukulaiset kutsuvat tihutöitä tekevän sankarin juttutuokiolle. Jos juonitehtävien suorittaminen ei maistu niin mikään ei estä keskittymistä vastarinnan vaihtoehtoisin keinoin auttamista. Tasapainoilu täydellisen vapauden ja toisaalta jatkuvasti kiinnostavan narratiivisen kokemuksen välillä on usein haastavaa, mutta Far Cry 5 tasapainottelee onnistuneesti näiden välillä. Juonta sen enempää paljastamatta on kuitenkin sanottava, että sarjan tekijöiltä ei puutu ainakaan rohkeutta tulenarkoihin aiheisiin tarttumisen eikä kerronnallisten ratkaisujen suhteen.
Kartta on sarjan laajin ja täynnä tekemistä erinomaisesta kalastusminipelistä tavarakätköjen etsimiseen. Satunnaisia kohtaamisia siviilejä riivaavien lahkolaisten sekä ympäristön eläinten kanssa tulee myös vastaan koko ajan, jopa liiankin kanssa. Teos houkuttelee kokeilemaan kaikkea, sillä hahmon kykyjen kehittäminen on rakennettu erilaisten metsästykseen ja vihollisten eliminoimiseen liittyvien haasteiden ympärille. Toiston maku ei pääse oikein missään vaiheessa yllättämään, sillä vaihtelua on saatu simppeleihin juttuihin mukaan runsaasti. Kahta samanlaista tavarakätkön metsästystä ei tullut vastaan, vaikka suoritin niitä yhteistyötilassa toistakymmentä kertaa putkeen. Hommaa helpottaa sekin, että Hope Countyn ympäristö ja luonto ovat ainakin Far Cry -sarjan mittapuulla upeimpia toteutettuja pelimaailmoja tähän mennessä sekä täynnä Duck Dynasty -tyylistä estetiikkaa.
Montanan upeissa maisemissa ei tarvitse seikkailla yksin, sillä Far Cry 5 on mahdollista läpäistä kokonaisuudessaan kahden pelaajan yhteistyötilassa verkon välityksellä. Vieraileva apuri saa vaivojensa palkaksi pitää ansaitsemansa varusteet ja kykypisteet, mutta tehtävien suorittaminen kirjataan vain session isännälle. Ratkaisu on harmillinen, jota tekijät perustelevat kunkin pelaajan toimien mukaan muuttuvalla pelimaailmalla sekä tapahtumiin reagoivalla vahvalla narratiivilla. Yhteistyötilassa hauskuus nousee kuitenkin aivan uudelle tasolle varsinkin lukuisia erilaisia kulkupelejä käyttäessä. Ihmistovereiden lisäksi avukseen voi kutsua kykyjen mukaan muutaman pelin yhdeksästä sivuhahmoista, mikä on sekalainen kokoelma natiiveja jousella aseistautuneesta kostajasta kaiken räjäyttävään asehulluun. Luonnon ystäville on myös tarjolla kumppaniksi karhun tai puuman kaltaisia elikoita, joilla on tosin valitettava itsetuhoinen pyrkimys juosta kulkuneuvojen alle. Tekoälyn puutteet ja tolkuton vihollismäärä ovatkin Far Cry 5:n ainoat todelliset valituksen aiheet.
Paketin mukana tulee myös erillinen Arcade-tila, joka on yhdistelmä erilaisia yksin tai yhdessä tehtäviä lyhyitä räiskintärykäisyjä sekä tietenkin kilpailullista moninpeliä. Far Cry Arcaden erikoisuutena on mukana tuleva karttaeditori, joka haastaa pelaajakunnan luovuuden ja mahdollistaa loputtoman karttojen tulvan. Arcade luonnollisesti paranee ajan kanssa, kun ne oikeat helmet nousevat karttavalikoimasta muiden yläpuolelle, mutta tässä vaiheessa vastaan tulee liikaa umpisurkeita karttoja, jotta varsinkaan kilpailullisesta moninpelistä olisi pystynyt kunnolla nauttimaan. Näen enemmän potentiaalia yhteistyötehtävissä, joihin on tarjolla Metal Gear Solidista ja muista vastaavista klassikoista tuttuja tehtäviä. Arcaden pariin on varmasti mielenkiintoista palata muutaman kuukauden päästä, jolloin hyvää sisältöä luulisi olevan enemmän tarjolla.
Far Cry 5 on sarjan paras osa tähän mennessä ja erinomainen avoimen maailman räiskintäseikkailu. Se on sarjansa täysiverinen osa hyvässä ja vähän pahassakin. Kaikki aiemmille osille tutut ominaisuudet ovat läsnä, mutta Ubisoft on samalla onnistunut uudistamaan kiitettävästi avoimen maailman tuttuja mekaniikkoja. Kutkuttava premissi ja kiinnostava ympäristö ovat puoli ruokaa Far Cry -pelissä, mihin yhdistetty erinomaisen hauska räiskintäkokonaisuus tekee lopputuloksesta tässä vaiheessa yhden vuoden parhaista julkaisuista.
Saatavilla: PC, PlayStation 4 (testattu), Xbox One
Ikäraja: 18 (PEGI)