Kaikki pelaajat tuntevat hittilistojen kärkinimet, mutta missä kuplivat seuraavat yllätykset? Tiltin uusi juttusarja Indie-tutka keskittyy siihen, missä luovuus, rohkeus ja persoonallinen pelisuunnittelu syntyvät.
Kaivamme esiin kiinnostavia indie-pelejä kaikista mahdollisista genreistä – julkaisuja, jotka jäävät helposti isojen studioiden varjoon, mutta joissa on sydäntä, särmää ja intohimoa. Etsimme niitä pelejä, jotka ansaitsevat tulla nähdyiksi.
Oli kyse sitten surrealistisista tasohyppelyistä, pikselitaiteen rakkaudentunnustuksista tai omintakeisista tarinaelämyksistä, me emme pelkää mitään. Toivomme sen sijaan, että pystymme rikastuttamaan kaikenlaisia peliharrastajia ja avaamaan uusia näkökulmia pelimaailman monimuotoisuuteen.
Indie-tutka auttaa varmistamaan, etteivät mielenkiintoiset helmet jää pölyttymään Steam-listojen syövereihin.
DEVIL JAM
Käsittämättömän suositun Vampire Survivorsin vanavedessä markkinoille on puskettu jos jonkinmoista kopioviritelmää. Useimmiten apinoinnin kohteesta lopputulokseen on päätynyt vain vaisu haju, mutta silloin tällöin klooneihinkin on saatu mukaan omanlaistaan svengiä. Devil Jam erottuu joukosta edukseen, sillä se on suorastaan erinomainen versiointi tutusta skeemasta.
Metalliskenen estetiikasta audiovisuaalisesti lainaavassa teoksessa aloitetaan vihollisten kurmottaminen helvettiin joutuneen kitaristin farkkukuoseissa. Demoneita vyöryy päälle loputtomasti, ja erinäiset kykypisteiden mukaan avattavat taidot ja aseet sinkoavat näitä takaisin helvetin syvempiin sopukoihin. Devil Jamin erikoisuutena on kykyjen asettelu kitaran otelaudalle. Aseet laukeavat rytmin mukaan, ja niitä laudan eri tasoille asettamalla voidaan luoda jos jonkinmoisia kombinaatioita. Koko ajan onkin punnittava sitä, onko kannattavampaa kasata pakka niin, että hyökkäyksiä lähtee liikkeelle koko ajan tasaisesti vai vaikkapa joka neljännellä tahdilla. Järjestelmä on todella helppo oppia, mutta siinä on syvyyttä yllättävän paljon.
Käsin piirretty grafiikka on todella nätin näköistä ja hyvin animoitua. Tyyli tuo mieleen muinaisen Dragon’s Lair -pelin ja Heavy Metal -klassikkoelokuvan. Menoa rytmittävä raskas rock on piirun verran liian pliisua omaan makuun, mutta kyllä se ainakin genren perinteisemmät fantasiapimputukset pieksee mennen tullen. Kaiken kaikkiaan Devil Jam on aivan pirun hyvä pikkupeli, josta löytyy pelattavaa tuntikausiksi.
DEVIL JAM:
JATKOON [ ✅ ]
EI JATKOON [ ]
– Ville Thurman
METAMORPH
Franz Kafkan Muodonmuutos-romaani on merkittävyydeltään sitä luokkaa, että se lävistää käytännössä koko populaarikulttuurin kentän. Metamorfoosia ihmisestä hyönteiseksi on käsitelty aiemmin videopeleissä useitakin kertoja. Erityisesti mieleen tulee ysärin naksutteluklassikko Bad Mojo. Juuri julkaistu Metamorph ottaa aiheeseen tuoreemman näkökulman ja peilaa Kafkan luomien puitteiden kautta teini-ikäisyyden mukana tuomia muutoksia.
Nimettömäksi jäävän päähenkilön kotona eivät asiat ole erityisen hyvin. Jatkuvasti brenkkua kittaava faija on kiinnostunut lähinnä television tuijottelusta ja äitikään ei kotona ollessaan tee muuta kuin riitele isän kanssa. Koko kämppä on aivan kamalan saastan peitossa eikä lattiaa meinaa erottaa roskien alta. Koulu on nuoren tytön ainoa pakopaikka, ja siellä olisikin kiva yrittää iskeä luokan komeaa ja rikasta mysteeripoikaa. Koulun oppilaiden joukosta löytyy kaikki mahdolliset kliseet, aina pilveä polttelevasta pahiksesta ja töykeästä cheerleaderista lähtien. Pian koulussakin käyminen alkaa olla hankalaa, sillä protagonistimme keho alkaa kirjaimellisesti samaan enemmän ja enemmän piirteitä torakoilta.
Metamorph koetaan yläviistosta hahmoa ohjastaen. Grafiikka on retrohtavaa ja erilaisilla filttereillä on saavutettu hieman 16-bittisen aikakauden esirenderoitua taidetyyliä muistuttava ulkomuoto. Interaktiiviset elementit ovat varsin yksinkertaisia, joskin ajoittain menoa jaksotetaan piristävillä minipeleillä. Teos alkaa todella hitaasti, ja olin jo valmis tuomitsemaan sen alkumetreillä, mutta sinnikkyys onneksi palkitaan. Parin tunnin mittainen kokonaisuus alkaa nostamaan kierroksia puolivälin jälkeen ja loppua kohden meno on aidosti shokeeraavaa. Uusintapeluuarvoakin on mukavasti, sillä kaikkia sivutehtäviä ei ole mahdollista suorittaa yhdellä kerralla. Todella yrjöttävien muodonmuutoskohtausten takia pakettia ei voi aivan herkimmille kuitenkaan suositella.
METAMORPH:
JATKOON [ ✅ ]
EI JATKOON [ ]
– Ville Thurman
MYTHREALM
Mythrealm on kolmannesta persoonasta kuvattu fantasiaseikkailu, joka heittää pelaajan sankaritar Alarisin saappaisiin. Alorian fantasiamaailmaa suojelevat velhot ovat kadonneet maailmasta, ja kaaoksen voimat pyrkivät täyttämään tyhjiön parhaansa mukaan. Alarisin tehtäväksi jää taikureiden löytäminen ja ilkiöiden ajaminen pois Aloriasta. Mystinen taikavoima vetää häntä kohti seikkailuja, joiden seurauksena pelaaja löytää itsensä lyhyen perehdytystehtävän jälkeen pimeästä luolasta hyppimästä ja satunnaisia varusteita etsimästä.
Mythrealm vaikuttaa parin tunnin testauksen perusteella potentiaaliselta ja kiinnostavalta fantasiaseikkailulta, joskin esimerkiksi taisteluissa ja varsinkin seikkailun alkuvaiheessa runsain mitoin tarjoiltavassa, turhauttavassa hyppimisessä ja kiipeilyssä on vielä paljon parantamisen varaa. Hahmoaan voi kehittää melko vapaasti mieleisen lähestymistavan mukaiseksi jakamalla seikkailusta saatavia kykypisteitä joko lähi- tai kaukotaisteluun sekä taikuuteen. Souls-pelien tyylisesti pelitilanteet voi tallentaa vain tietyissä kohdissa, ja siitä seuraa myös koko lähialueen vihulaisten herääminen uudestaan henkiin. Ongelmistaan huolimatta nätin näköisessä fantasiaseikkailussa ja tutkimaan kutsuvassa maailmassa on kuitenkin sen verran imua, että varmasti tämän pariin tulee palattua, kunhan teos saa vähän lisää lihaa luiden ympärille.
MYTHREALM:
JATKOON [ ✅ ]
EI JATKOON [ ]
– Jaakko Koivurinta
Lue myös: Indie-tutka: Katsauksessa Below Nowhere, Harvest Hunt ja Loop//Error
Lue myös: Analogista tarkkuutta matalassa profiilissa – arvostelussa Logitech G515 RAPID TKL
Lue myös: Tehoa ja tyyliä – arvostelussa OPPO Reno14 5G