Indiana Jones on yhdessä James Bondin kanssa valkokankaan ikonisimpia sankareita. Tästä huolimatta arkeologisen toimintatähden visiitit pelirintamalla ovat jääneet onnettoman vähiin. Monet muistelevat lämmöllä Fate of Atlantis -seikkailua, josta on vierähtänyt jo roimat 30 vuotta. Onneksi pitkä hiljaiselo on kypsyttänyt piiskaa heiluttavan tohtorin todellisen kunnianpalautuksen. Indiana Jones and the Great Circle on nimittäin parasta Indyä sitten… niin, Fate of Atlantisin sekä Viimeisen ristiretken (1989).
Kun Machine Games ilmoitti työstävänsä Indiana Jones -peliä, myönnän ajatuksen vaikuttaneen melkoisen erikoiselta ellei jopa väärältä. Vaikka Wolfensteinin parissa pitkään työskennellyt studio on osoittanut kykynsä tapattaa natseja, tuntuvat aiemmat työt melkoisen kaukaisilta verrattuna tohtori Jonesin syvimpään olemukseen. Onneksi pohjatyö kolmannen valtakunnan kanssa kantaa hedelmää, sillä Great Circle tuntuu täydelliseltä lisältä alkuperäisen leffakolmikon jatkeeksi. Huumori, hahmot, taistelut sekä ylipäätään yliluonnollisuuden kanssa flirttaileva suuri seikkailu ovat kuin suoraan Lucasin ja Spielbergin klassikkorainojen pohjamateriaalista.
Great Circle vie pelaajan Indyn saappaissa ympäri maailmaa. Opinahjosta ja Vatikaanista liikkeelle lähtevä juonikuvio on pullollaan leffamaisia hetkiä hyvässä ja pahassa. Osa maisemista tulee hyvinkin tutuksi, sillä esimerkiksi Vatikaanin salaisuuksia metsästäessä vierähtää useampi tunti. Toisaalta taas matkaan mahtuu lyhyempiä toimintahetkiä, jotka puskevat ruudulle sopivan satsin vauhdikasta menoa ennen paluuta seesteisemmän seikkailun pariin. Erityisesti nämä leffamaiset tilanteet viihdyttävät, sillä ne ovat kestoltaan juuri passelin mittaisia. Vastapainoksi esimerkiksi Gizan valtava alue ei tunnu onnistuvan yhtä hyvin. Vaikka miljöö on näyttävä ja pullollaan yksityiskohtia, siitä ei oikein oteta iloa irti. Ajoittain tulee mieleen tunne, että kenties Uncharted-sarjan putkimainen eteneminen olisi tehnyt Indyllekin ihan hyvää. Onneksi nämä tilanteet ovat harvassa.
Machine Games ei ole yrittänyt päästä raidoistaan eroon. Jos viimeisen vuosikymmenen Wolfenstein-teokset ovat tuttuja, monet elementit tuntuvat olevan jo nähtyjä. Seikkailu on siirretty nykystandardeista poikkeavasti ensimmäiseen persoonaan, joten maailmaa katsotaan suoraan Indyn näkövinkkelistä. Myös toiminnassa on samoja elementtejä. Painopiste on ehdan pyssyleikin sijasta lähitaistelussa sekä hiippailussa. Maailma on pullollaan erilaisia aseeksi kelpaavia työkaluja aina siivousharjasta työkaluihin. Kunnon nyrkkihippastelu onnistuu luonnollisesti, mutta useamman körmyn kanssa ei parane lähteä samanaikaisesti kokeilemaan onneaan. Kun muutama huitaisu saa voimat hupenemaan, seuraavaksi voikin ihastella terveyden katoamista ajan syövereihin.
Aseita saati ruoskaa ei ole tokikaan unohdettu. Kunnon huitaisulla saa riisuttua konnan aseista, kun taas rynkyllä tai revolverilla saa sopivissa väleissä pudotettua useammankin konnan. Käytännössä pyssyleikit ovat kuitenkin vapaaehtoisia, sillä eihän Indyn kuulu rynkyn kanssa rynnistää. Nokkeluus, viekkaus ja hiippailu tuntuvat kauttaaltaan palkitsevammalta.
Kun leffat ovat toimintaa vain osaksi, ei pelirintamallakaan sorruta pelkkään räimintään. Iso osa teoksesta kuluu erilaisia ongelmia ratkoessa. Näistä monet ovat varsin suoraviivaisia, mutta ajoittain harmaantuvia aivosoluja joutuu raaputtamaan urakalla. Vaikka haastavimmat pulmat jätetään vapaaehtoisiin sivutehtäviin, on niissäkin aina punainen lanka mukana.
Great Circle on parhaimmillaan juuri ongelmanratkaisujen tiimellyksessä. Näissä hetkissä Troy Bakerin esittämä Indy sekä turhankin utelias journalisti Gina pääsevät ajoittain heittämään huulta. Terävä käsikirjoitus sekä näyttävä hahmomallinnus saa sankarin tuntumaan Harrison Fordin tähdittämältä sankarilta, joten pilke pysyy väistämättä silmäkulmassa. Myös muut sivuhahmot ovat onnistuneita.
Konnarintamalla onnistutaan enemmän tai vähemmän. Aatun valtakunnan nimissä toimiva Emmerich Voss on sopivan kieroutunut ja mielenvikainen pahis. Natsijohtajan meno tasapainottelee onnistuneesti Indiana Jonesin kepeyden ja Iron Sky -rainojen yliampuvuuden välillä. Voss voi varmasti mennä joidenkin silmissä hieman liian pitkälle, mutta itselleni hahmo kolahti riittävän hyvin. Fasistien jengissä on myös helppoa loistaa, sillä perinteisemmät rivisotilaat ovat melkoisia pässejä. Joku voisi virnuillen sanoa, että ehkä kannattaisi käyttää omia aivoja eikä vain seurata sokeasti ohjeita. Joka tapauksessa tekoäly tepastelee jatkuvasti samoihin ansoihin eikä rivikollegoiden putoilu parvekkeelta ja ikkunoista herätä sen enempää tuntemuksia kuin nyky-Venäjälläkään.
Audiovisuaalinen toteutus on häikäisevän upeaa. Teos näyttää PS5 Prolla sulavalta ja näyttävältä. Jos Indyn naamavärkki vaikutti ensimmäisten trailerien kohdalla vielä jotenkin väärältä, välivideoissa tämä ei haittaa. Pitkälle horisonttiin jatkuvat maisemat, eläväiset kylät ja tyylikkäät yksityiskohdat saavat ensimmäisten tuntien aikana todella ihastelemaan. Erityisesti lyhyt pätkä hyytävässä vuoristossa on hetki, jonka unohtaminen vie pitkän aikaa.
Kokonaisuudessa on hyvin vähän maristavaa. Jos jostakin pitäisi hieman silti nipottaa, koskisi se nimenomaan rytmitystä sekä alueiden kokoa. Sivutehtävien tekemisestä palkitaan taitopisteillä sekä muilla herkuilla, mutta samalla samoja paikkoja joutuu niiden perässä nuohoamaan turhankin pitkään. Pelkkään päätarinaan keskittyvä väistää ongelman mutta menettää samalla ison osan teoksen hyvin mietityistä pikkupuuhista. Myös kompaktimmat alueet vähentäisivät turhaa juoksentelua ja samaisten vihollisjoukkojen jatkuvaa lahtaamista.
Nämä ongelmat unohtuvat silti nopeasti, kun oivaltava dialogi sekä suuren seikkailun tuntua huokuva tarina imaisevat mukaansa. Indiana Jones and the Great Circle tuntuu täysin autenttiselta Indy-kokemukselta rakastetun leffakolmikon hengessä. Siinä missä myöhemmin julkaistut Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta sekä viimeisin Disney-raina Dial of Destiny jättivät pääasiassa kylmäksi, Machine Gamesin luomus onnistuu palauttamaan hahmon takaisin kirkkaimpien aarteiden äärelle. Ja kun lisäsisältöäkin on vielä luvassa, on kyseessä ehdoton pakkohankinta jokaiselle seikkailunnälkäiselle pelaajalle.
Saatavilla: PC, PS5, PS5 Pro (testattu), Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 16 (väkivalta)
YHTEENVETO:
⭐⭐⭐⭐⭐
Indiana Jones tekee pelirintamalla sen, mihin leffoissa ei ole ylletty pitkään aikaan. Great Circle kestää vertailun alkuperäiseen leffakolmikkoon tarjoten upean, terävästi kirjoitetun ja mukaansa tempaavan seikkailun.
Lue myös: Sähköhella Ella ja Robotti Ruttunen – arvostelussa Synduality: Echo of Ada
Lue myös: Investointi selkärangan tulevaisuuteen – arvostelussa Secretlab TITAN Evo
Lue myös: Kapseloitua ääntä – arvostelussa NZXT Capsule Elite