Hiekkaa bikineissä – arvostelussa SpongeBob SquarePants: Battle for Bikini Bottom Rehydrated

Alun perin vuonna 2003 julkaistu SpongBob SquarePants: Battle for Bikini Bottom nauttii poikkeuksellista kulttisuosiota sekä Paavo Pesusienen fanien että tasoloikintapelien ystävien keskuudessa. Onko hiljattain julkaistu Rehydrated-nimeä kantava uusversio hintansa väärti, vai onko syytä antaa alkuteoksen elää muistoissa?

15.07.2020

Paavo Pesusieni on onnistuneesti pomppinut televisioruuduilla jo vuodesta 1999. Neliönmuotoisen ystävämme naama on muutaman elokuvateatterikiertueen lisäksi päässyt koristamaan lukuisia lisenssipelituotteita. Peliväännökset harvoin onnistuvat yltämään alkuteoksen tasolle, tai olemaan omilla jaloillaan vankasti seisovia kokonaisuuksia. Alkuperäinen Battle for Bikini Bottom on sillä saralla poikkeus. Seikkailu rakennettiin perustuksia myöten uudelleen ja on nyt julkaistu nykypolven konsoleille Rehydrated-lisänimellä varustettuna.

Jo heti alkumetreiltä saakka on selvää, että uudelleentyöstämiseen on tällä kertaa varsinkin ulkoisten aspektien osalta panostettu merkittävästi. Peli näyttää ja pääosin kuulostaa kaikin puolin todella hyvältä. Tangala on mallinnettu upeasti ja värikäs taidetyyli on omiaan nostamaan suupieliä hymyasentoon. Harmillisesti auditiivisesti laahataan alkuteoksen varassa. Varsinkin ääninäyttely on ajoittain hieman rakeisen kuuloista ja jostain käsittämättömästä syystä iso osa televisiosarjan omista ääninäyttelijöistä loistaa poissaolollaan. Imitaattorit ajavat asiansa, mutta esimerkiksi Johtaja Ravun rooliin kaipailee Clancy Brownin raspiääntä akuutisti.

Mekaniikoiltaan Paavon seikkailu on ehdottomasti tuulahdus menneisyydestä. Rakenteeltaan paketti muistuttaa kulta-aikojen keräilymaratoneja, kuten Banjo Kazooieta tai Marion ensimmäisiä 3D-loikintoja. Erilaisiin teemoitettuihin kenttiin pääsee keskuksena toimivasta kylästä. Kentissä tarkoituksena on kerätä lukuisia esineitä ja näiden avulla avataan pääsy uusiin karttoihin. Merkittävimpänä erona esikuviinsa mainittakoon kolme eri pelattavaa hahmo: Paavo, Patrik ja Sanna. Hahmot eroavat pelityyleiltään merkittävästi, mutta harmillisesti pääosa kentistä on suunniteltu vain tietty hahmo silmällä pitäen. Varsinaisia luovia ratkaisuja pompinnassa ei pääse tästä johtuen harjoittamaan kovinkaan usein. Omaksi suosikikseni hahmojen joukosta nousi ehdottomasti ketteräliikkeinen kung fu -taituri Sanna, joka voi tarttumakoukullaan harjoittaa kiehtovan akrobaattisia liikesarjoja.

Täydellinen napakymppi paketti ei missään nimessä ole. Ainakin Xbox One -version täysi suomenkielisen lokalisaation puute harmittaa. Kohderyhmän huomioon ottaen teos on tästä syystä hieman haasteellinen. Tosin arvostelujakson aikana ikänsä puolesta kohderyhmään kuuluva assistenttini Sulo kyllästyi koko peliin muutenkin puolen tunnin kokeilun jälkeen. Ehkä kohderyhmää sittenkin ovat nostalgianälkäiset 2000-luvun alussa lapsuuttaan eläneet. Myös peliin uutena ominaisuutena lisätty omituinen taistelumoodi jättää kaikin puolin kylmäksi, vaikka onkin koko pelin ainoa moninpelitila.

Raikkaan kesäistä pompintaa ja keräilykampanjaa kaipaaville Paavon kohellus on pääosin erinomainen vaihtoehto. Iloinen yleisilmapiiri, värikäs maailma ja koko perheelle sopiva huumori vakuuttavat. Vaikeustasonsa puolesta paketti on huomattavasti lähestyttävämpi nostalgiapläjäyksenä kuin esimerkiksi Spyron tai Crashin taannoiset uusintapaketoinnit. Lokalisoinnin puute on oikeastaan ainoa isompi tahra muuten kovin toimivassa kokonaisuudessa. Teosta on helppo suositella sarjan faneille ja muuten vain lapsenmielisille, mutta miksei myös muille hieman kasuaalimpaa pelattavaa kaipaaville. I’m a goofy goober!

Saatavilla: PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, Switch, Xbox One (testattu), Xbox One X
Ikäraja: PEGI 7 (ahdistus)

Paavon vaahtobileet eivät jättäneet ketään kuivaksi.

Lisää luettavaa