Heti kättelyyn ja kättelyn jälkeen on tuotava ilmi, että allekirjoittaneen pelitaito (ja hermot) loppuivat enemmän kuin muutaman kerran arvostelun aikana. Tosin on syytä huomauttaa ennen kuin kukaan ehtii tuomitsemaan surkimukseksi, että minä ja From Software emme ole ennenkään tulleet juuri toimeen. Kiemuraisesta viharakkaussuhteesta huolimatta Sekiro: Shadows Die Twice on halvaannuttavista raivokohtauksista huolimatta tunnistettavissa hienoksi teokseksi, vaikka se ei olekaan aivan kaikkia varten.
Sekiro hämmästyttää pelaajia jo ensiaskeleillaan. Souls-peleistä tutun hahmonluonnin tilalla onkin vain puhekielen valinta. Sekiron tarinankulkua voi seurata joko japaniksi tai englanniksi. Japani tuo ehdottomasti enemmän tunnetta ja syvyyttä seikkailuun, mutta voi harhauttaa pelaajaa pahasti esimerkiksi intensiivisen taistelun tuoksinnassa. Keskittyminen saattaa nimittäin herpaantua katanan kolauttelun sijaan tekstien lukemiseen. Kielisolmun ratketessa täräytetään introvideo tulille ja seikkailu on valmis alkamaan.
Sekiro: Shadows Die Twicen tapahtumat sijoittuvat 1500-luvun Japanin maisemiin. Pelaajaa pyöritellään vaihtelevissa maisemissa ja ulosanti on silmälle miellyttävää katseltavaa. Ympäristöt pyörivät tiheistä metsiköistä sodan runtelemiin kylien jäännöksiin ja säätkin vaihtelevat rankkasateista kevyisiin lumipyräköihin. Sään ja maisemien lisäksi valaistusefektit ovat myös ihastelemisen arvoisia. Esimerkiksi yön hämäryydessä kimaltava täysikuu valaisee upeasti jylhiä taistelutantereita.
Siinä missä Dark Soulsit sekä Bloodborne tuntuivat vähän kankeilta seikkailuilta, tällä kertaa on aika nykäistä verryttelyhousut jalkaan. Vaikka Sekiro: Shadows Die Twice tuntuu päällispuolin tutulta From Softwaren teokselta, soppaan sekoitettu ninjailu on oikeasti aika vauhdikasta touhua. Tarinan päähahmo Wolf on ketterä shinobi, joka loikkii ja kiipeilee näppärästi seinillä sekä kallioilla. Sen lisäksi Wolf on varustautunut perinteisellä ninjakoukulla, jolla pääsee riippaamaan pitempiäkin loikkia esimerkiksi puunoksalta toiselle. Sankarin ketteryys nostattaa mielenkiintoa lähestyä taisteluita erilaisista kulmista sen sijaan, että vain rynnisi katana ojossa suoraan vihollisen syliin.
Shinobi ei olisi shinobi ilman katanaa, ja Wolf taitaakin aseensa salat melkoisen erinomaisesti. Taistelut ovat edellisistä peleistä verrattuna paljon nopeatempoisempia, mutta katanan viuhuttelu suoritetaan silti soulsmaisesti olkapainikkeita käyttäen. Nopean ja raskaan hyökkäyksen lisäksi Wolf voi täräyttää katanallaan myös ilmasta ja suoraan juoksusta. Aggressiivisen ”kaikki matalaksi”-tuhotalkoon lisäksi vihollisten niittäminen onnistuu myös hiljaa hiiviskellen. Ympäristöstään epätietoinen sotilas pääsee helposti päiviltään yhdellä iskulla erityisesti silloin kun vihulainen ei ole havainnut Wolfia. Yhden iskun teloituksia voi suorittaa maasta sekä ilmasta. Molemmissa tapauksissa teloitusanimaatiot ovat näyttävää katseltavaa.
Sekiro: Shadows Die Twice on raivostuttava mutta silti niin miellyttävä sekoitus erilaisia From Softwaren tuotoksia. Yleisesti ottaen en pidä mielekkäänä vertailla uutta tuotetta menneisiin, mutta Sekiron kohdalla se on helppo ja yksinkertainen tapa selittää homman juju. Sekiro tuntuu sekoitukselta Souls-pelejä ja Bloodbornea, mutta senkin lisäksi havaittavissa on tunnelmaa takavuosien Tenchu-pelisarjasta. Sekiron menestyksen myötä voisikin olla aika elvytellä varsinainen Tenchu takaisin, vaikka Shadows Die Twice tuntuukin henkiseltä seuraajalta.
Saatavilla: PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro (testattu), Xbox One, Xbox One X
Ikäraja: PEGI 18 (väkivalta)