Robin Hoodin legenda yltää aina vuosisatojen taakse. Vaikka hyväsydämisestä rikkaiden ryöstäjästä piisaa tarinoita ja elokuvia, pelirintamalla jouskarin nuolia on säästelty turhankin kanssa. Nyt Sherwoodin konnaklaanille on jälleen tarvetta, kun Appeal Studiosin Gangs of Sherwood vie tutut hahmot täysin uudenlaiseen ympäristöön. Onko Nottinghamin valtaapitävillä aihetta huoleen?
Gangs of Sherwood yhdistelee hauskalla tavalla uutta ja vanhaa. Robin Hood, Marian, Veli Tuck ja Pikku-Jon ovat monilta osin perinteitä noudattava kvartetti, mutta miljöönä on vehreän brittimetsikön sijasta sci-fistä ja futuristisuudesta ammentava vaihtoehtomaailma. Jousipyssyt, miekat ja nuijat tekevät tietysti edelleen tuhoaan, mutta vastapuolen joukkoja marssitetaan eteen lentävillä ilma-aluksilla ja välipomot sonnustautuvat jos jonkinlaisiin robottiasuihin. Näkemys on hauska, joskaan ei ehkä kovin robinhoodmainen.
Varsin tiivis tarinapaketti jatkaa samoilla poluilla. Nottinghamia riivaava kapitalistinen hirviöjohto on pyrkinyt verottamaan kansan hengiltä, ja kun tämä ei ole onnistunut, on seuraavaksi aika pommittaa viimeisetkin asukkaat verokarhun käpälän ulottumattomiin. Tämähän ei tietenkään käy, vaan pelaajajoukon on laitettava suunnitelmalle loppu. Tarinalankaa kerrotaan hauskasti nukketeatterin avulla, mutta harmillisesti käsikirjoitus jää turhan tukevasti taka-alalle. Tämä korostuu erityisesti pomotaisteluissa, jotka ovat tyylikkäästi toteutettuja, mutta motiiveiltaan hiukan epämääräisiä. Erityisesti loppuvihu tuntui jopa antiklimaattiselta, kun suurin fiilis koettiin tehtävän alussa kauan ennen päätöskohtaamista.
Tekijätiimi on ottanut vapauksia myös toiminnan osalta. Tematiikan huomioiden oletin näkeväni rauhallista hiippailua, oveluutta sekä muita Robin Hoodille ominaisia elementtejä, joten toimintapainotteisuus yllätti. Kyseessä on puhdasverinen toimintaseikkailu, jossa vihulaisia isketään nippuun isän kädestä. Mistään Warrior Dynastyn tai Switchin Hyrule Warriorsin kaltaisesta massamurhaamisesta ei ole sentään kyse, vaan alueella vastaantulevat sotajoukot ovat prikaatien sijasta partioita tai ryhmiä. Kurmuutettavaksi marssii tyypillisesti kourallinen vihulaisia, joiden jälkeen tulee tarvittaessa vielä toinen aallollinen vahvistuksia.
Gangs of Sherwoodia voi pelata sujuvasti yksin, mutta parhaimmillaan teos on eittämättä moninpelinä. Tällöin jokainen mukana oleva seikkailija nappaa oman hahmonsa, mikä tuo sankarikvartetin eroavaisuudet hyvin esiin. Robin tykittää taustalta pääsääntöisesti jouskarillaan, Marian iskee sopivalla hetkellä iholle ja Pikku-Jon niputtaa väkeä lekallaan. Hahmoilla on runsaasti eroavaisuuksia, jotka vaativat miettimään pelitapaa. Yksinpelinä Robin tuntui selkeästi helpommalta kuin Marian, mutta moninpelissä joukon monipuolisuus on eduksi. Omaan jengiin voi hypätä netin välityksellä enintään kolme seuralaista, joiden täytyy valitettavasti olla samalla alustalla pelaavia. Cross-play-tuen puute harmitti arvostelujakson aikana, kun peliseuraa oli erittäin rajallisesti. Mikäli yleisö innostuu teoksesta, ei asia luultavasti julkaisun jälkeen haittaa. Silti päätös on hieman erikoinen.
Hahmojen väliset eroavaisuudet nousevat esiin myös putkimaisia kenttiä läpi juostessa. Sinänsä eteenpäin vievä polku on kaikille sama, mutta hahmot voivat käyttää sopivia oikopolkuja erilaisia salaisuuksia ja aarteita poimiakseen. Robin ja Marian pääsevät sujahtamaan pienistä väliköistä eteenpäin, kun taas Tuck ja Jon murskaavat esteitä tieltään. Reittierot voisivat olla suuremmatkin, mutta jo tällaisenaan ne tuovat seikkailuun oman vivahteensa.
Vaikka tarina itsessään on kahlattavissa parissa illassa läpi, tekemistä piisaa kohtuullisesti. Jokaisella hahmolla on omat kykypuunsa, taitonsa ja erikoisuutensa kehitettävänä. Tämä kannustaakin pelaamaan tarinan läpi kaikilla neljällä hahmolla. Ja kun kenttiä on vain kourallinen, jopa satunnainen nettipeliseura on todennäköisesti suunnilleen samoilla poluilla. Ensimmäisellä pelikerralla tämä voi kuitenkin aiheuttaa hassuja tilanteita. Esimerkiksi itse tahkosin taisteluseurueen mukana päätöstehtävän pomoineen kaikkineen, vaikka koko kakkosluku oli tyystin kokematta.
Teos itsessään toimii sujuvasti ja rullaa ongelmitta. Muutamia teknisiä ongelmia kuitenkin mahtuu mukaan, kun esimerkiksi grafiikka tahtoo toisinaan hieman hajoilla esimerkiksi tikkaita ylöspäin kiivetessä. Selkeimmin iskee silti silmään varsin ronski ulkoasu. Kokonaisuus on toiminnan keskellä varsin tyylikästä ja selkeää, mutta erityisesti kasvomallinnus on melkoisen vanhentuneen oloista. Nettikoodi toimi onneksi julkaisun alla todella sujuvasti. Yskähtelyä, pätkimistä tai mitään muitakaan lieveilmiöitä ei osunut vastaan.
Kokonaisuutena Gangs of Sherwood on yksinkertaisen sujuva, persoonallinen ja hauska toimintapeli, jossa on omat selvät puutteensa. Tarinankerronta, lyhyys sekä alustojen välisen cross-play-tuen puuttuminen ovat selkeitä miinuksia kokonaisuudessa. Robin Hoodin legendaariset jousipyssytaidot eivät siis osu täysin napakymppiin, mutta pelin parissa viihtyy tästä huolimatta yllättävän hyvin. Arvosanan myöntäminen ei täten olekaan helpoimmasta päästä, sillä peli tuntuu positiivisesti yllättävältä kolmen tähden suoritukselta, joka on kokemuksena muistettavampi kuin moni hiukan hengetön neljän tähden peruspaketti.
Saatavilla: PC, PS5 (testattu), Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 16
YHTEENVETO:
*** / *****
Persoonallisen sci-fimäinen Gangs of Sherwood imaisee mukaansa moninpelikarkeloissa. Vapauksia ottanut maailma vie mennessään, mutta pienet puutteet latistavat hieman kokemusta. Viihdyttävä kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa.
Kylppäriremppa olisi kannattanut hankkia kunnon laitteita käyttävältä firmalta.