Dynaamisesti tiivistetty pelkotilojen jälkihoito – arvostelussa Resident Evil 3 Remake

Vuonna 2019 julkaistu Resident Evil 2 Remake oli kaikinpuolin täydellinen teos ja oiva esimerkki miten hyvin vanha peli voidaan luoda uusiksi. Capcom jatkaa menestystarinaansa Resident Evil 3:sella, mutta yltääkö teos hipomaan samaa täydellisyyden rimaa kuten edeltäjänsä?

Elämässäni on tietyllä tavalla sulkeutunut yksi ympyrä: alkuperäinen Resident Evil 3 vuodelta 1999 on nimittäin kuuluisan pelisarjan ensimmäinen kahlaamani teos. Capcom jatkaa uudelleentaltiointiensa railakasta voittokulkua, sillä Resident Evil 3 Remake vaikuttaa jo ensihetkiltä lähtien yhtä laadukkaalta kuin edeltäjänsä viime vuodelta. Laadusta huolimatta eroavaisuuksia on huomattavissa, eikä ihan pienestä päästä.

Aivan kuten edeltävä teos, Resident Evil 3 Remake käyttää hyväkseen upeaa RE Engineä. Mörkömoottorin ansiosta luvassa on ainakin henkilökohtaisella tasolla graafisesti vaikuttavimpia konsoliteoksia tähän päivään mennessä. Xbox One X täräyttää zombikarkelot natiivilla 4K-resoluutiolla, joskaan ruudunpäivitys ei ihan kohoa haluttuun 60 ruudun tasolle, joka olisi kuin kirsikka kakun päällä. Edeltäjäänsä kohmeammasta ruudunpäivityksestä huolimatta kokonaisuus ei kärsi tippaakaan. Ruudunpäivityksen tökkiminen ei onneksi ole täysin jäätävää, mutta ero on huomattavissa kevyemmänkin hifistin silmissä.

Resoluution kanssa käsi kädessä kävelevät yhä myös lähes fotorealistiset veri- ja gore-efektit sekä piinaava äänimaailma. Ekstramainintana on kehuttava ympäristön valaistus- ja erityisesti tuliefektien sulavaa liikehdintää. Selviytymiskauhun lomassa tulee väkisinkin pysähdyttyä ihastelemaan ympäristöä ja sen tarkkuutta. Raccoon Cityn kaduilla laahustavat epäkuolleet ovat suurimmaksi osaksi samoja kuin Resident Evil 2 Remakessa, mutta tähän on selvä selitys. Seikkailujen tapahtumat käydään kuitenkin suunnilleen samojen tuntien sisällä toisistaan, joten toistuvat ympäristöt ja mädät naamat sattuvat kuin nenä päähän.

Pohjimmiltaan Resident Evil 3 Remake on rakennettu Resident Evil 2 Remaken muottiin. Sankari Jill Valentinen liikehdintä, tavaroiden mikromanagerointi, ammusten luonti sekä muu näpertely on ennallaan aikaisemmasta kasvojenkohotouksesta. En kutsuisi ratkaisua missään määrin laiskuudeksi, sillä kakkos-Ressa todettiin täydellisyyttä hipovaksi. Ainoana lisänä edeltäjäänsä on Valentinen arsenaalin lisätty väistösysteemi, joka on näppärästi lisätty oikean olkapainikkeen alle. Väistöllä on mahdollista livahtaa vihulaisen kuolon syleilystä sopivalla hetkellä. Jos luikahduksen ajoittaa täydellisesti, lahjotaan pelaajaa parin sekunnin hidastusefektilla samalla kun tähtäin lukittuu väistetyn kohteen päähän.

Siinä missä Resident Evil 2 Remake oli hyvin pitkälti tunnistettavissa alkuperäisjulkaisuunsa, kolmosen kohdalla teosta on muunneltu huomattavasti vapaammin. Muutokset eivät valitettavasti ole pelkästään plussaa, sillä moneen otteeseen pelialueella pyöriessä rupeaa miettimään, että oliko tätä tilannetta alkuperäisessä. Tuntemattoman seudun lisäksi tapahtumia on tiivistetty rankalla kädellä. Fiilikset ovat ristiriitaiset, sillä monesti toivoin lisää tuttuja tapahtumia alkuperäisjulkaisusta, mutta samalla kiittelen pelin tuomaa tuoreuden tuulahdusta. Tapahtumaketjujen ja sijaintien tiivistys on kulmien kurtistelusta huolimatta sopivan dynaamista, eikä pelaaminen tunnu sisältönsä puolesta liian karsitulta.

Vaikka sisältö on kohdillaan, on Resident Evil 3 Remakelle silti heristettävä tuomitsevaa sormea peliaikansa puolesta. Jo alkuperäinen teos paljastui edeltäjäänsä lyhyemmäksi, mutta oli se silti pidempi kuin uusiversio. Hyvinkin tarkasti nurkasta nurkkaan koluttu pelikertani normaalilla vaikeusasteella keräsi pituutta vain hitusen yli neljä tuntia. Lisävaihtoehtoina on myös Assisted sekä Hardcore, joista jälkimmäisen tuoma ylimääräinen varovaisuus lisää pelitunteja taatusti. Siitäkin huolimatta perustasolla nakutettu pituus jättää ehdottomasti ontomman fiiliksen kuin mihin olisi varautunut.

Jos jokin ei kuitenkaan ole onttoa, niin se jokin on Nemesis. Parimetrinen, pitkään nahkarotsiin pukeutunut irvileuka jahtaa Jilliä armottomasti halki Raccoon Cityn katuja ja mantuja. Nemesis ahdistelee pelaajaa hyvinkin aktiivisesti, eikä selviytyminen hirviön kohtaamisista ole aina itsestäänselvyys. Megamörkö saapuu välillä katoilta, seinien läpi ja vaikka mistä pelaajan kulmille. Nemesiksen toistuva ilmaantuminen pitää pelaajan varpaillaan ja luo painostavaa tunnelmaa jatkuvalla vaaran tunteella. Muutamissa tilanteissa osaa irvileukaa myös odottaa, kun ottaa huomioon millaisella alueella liikuskelee kauhuttelun aikana. ”Yllättävä” ammusten ylenpalttinen varasto ennen laajaa tyhjää aluetta suorastaan huutaa pomotaistelua.

Läpipeluun jälkeen pelaajaa palkitaan eräänlaisilla virtuaalirahoilla, joilla voidaan ostaa avustusta seuraaviin pelikertoihin. Marketista löytyy muun muassa hyökkäys- ja puolustusboostereita, joilla pelaamisesta tulee hitusen helpompaa. Mahtuu markettilistalle myös muutama erikoisempi ase aina liekehtivästä puukosta sähkötykkiin. Tarinan kahlaaminen palkitsee aina uudella rahapussilla, joten keräilijät innostuvat taatusti koko bonusarsenaalin availusta.

Resident Evil 3 Remake jättää tiettyä onttoa fiilistä, mutta lopputulos palkitsee silti nostalgiannälkäisen zombifanaatikon tarpeita tiettyyn pisteeseen saakka. Lyhykäisesti kampanjasta huolimatta olen todella onnellinen, että Capcomin uusiosarjaan mahtui paikka myös kolmos-Ressalle, josta haaveiltiin jo ehostetun kakkososan arvostelun lopussa. Molemmat Resident Evil Remaket ovat edelleen loistavia esimerkkejä siitä, että vanhan teoksen uusioversion voi toteuttaa uskomattoman hyvin. Rukoukseeni vastattiin Nemesiksen suhteen, joten aion tähänkin loppuun todeta, että seuraavaksi on dinosaurusten aika marssia maanpäällä ja tuodaan Dino Crisis takaisin kuluttajien käsiin.

Saatavilla: PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, Xbox One, Xbox One X (testattu)
Ikäraja: PEGI 18 (väkivalta, kielenkäyttö)

Nemesiksen ura kameramiehenä sai räjähtävän alun.