Mainioksi tarinaksi todettu Digimon Survive arvosteltiin sivustollamme jo Nintendo Switch -version osalta, mutta nappasimme syyniin myös PS4-painoksen. Konsoliversioiden väliset erot muodostuvat lähinnä näppäinasettelusta. Suoraan sanottuna Nintendo Switchissä tuntui olevan luonnollisemmat näppäimet – X-painikkeesta pääsee pää- ja asetusvalikkoon, josta saa palkinnoksi näin ensimmäisen kuukauden aikana Digimon Tamers-animaatiokaudelta tutun Guilmon-otuksen joukkoonsa. PS4-versiossa kolmio avaa keskustelulokin ja Asetukset-painike edellä mainitun valikon. Tekstiä visuaalisessa novellissa on toki paljon eikä kaikkia päätöksiään voi muistaa, ellei sitten geneerisesti seuraa aina yhtä tiettyä valintaa (harmonia, viha ja moraali), jolloin keskustelulokista voi olla jotain hyötyäkin.
Isommalla ruudulla erityisesti taistelukenttä näyttää vähän liian venytetyltä, mutta toisaalta kameraa kääntämällä kentän pintaeroista saa paremmin selvää. Lisäksi kapulalla on hankalampi liikkua taistelukentän shakkilaudalla. PS4-versio ei ole mitenkään merkittävästi edes nopeampi, joten pelikokemus oli omasta mielestäni mukavampi kannettavalla ja kevyellä Nintendo Switchillä kuin sohvankulmassa olohuoneessa kapula kädessä kököttäen. Toisaalta PS4-versiossa pelin edetessä aukeavien palkintopystien saaminen on toimiva motivaattori.
Kenttien korkeuserojen vaihtelut vaikuttavat esimerkiksi siihen miten eri tavoilla liikkuvat monsterit pystyvät kulkemaan pitkin taisteluareenaa. Hitaammat hirviöt, jotka esimerkiksi voivat liikkua vain kaksi ruutuväliä per kierros, voivat olla kovin epätasaisessa maastossa lähes hyödyttömiä. Jos vastassa on sellaisia hirviöitä, joiden hyökkäykset aiheuttavat vahinkoa pitkän etäisyyden päästä, voi pelaaja löytää joukkonsa tuhoutuneena ennen kuin on itse lyönyt vastustajaa kertaakaan. Tällaisiin taisteluihin onkin suositellumpaa valita nopeajalkaisia tai esimerkiksi lentäviä hirviöitä, jotka liikkuvat esimerkiksi viisi ruutuväliä kierroksessa. Tällöin aikaa ei tuhlaudu tuhottomasti vain etenemiseen ja pääsee itsekin lyömään vihulaista. Toisaalta usein lyhyen matkan monsterit ovat huomattavasti voimakkaampia fyysisesti ja aiheuttavat enemmän vahinkoa kuin pitkän matkan hirviöt. Valitako voima vai nopeus vai niiden väliltä löytyvä kultainen keskitie? Pelaaja joutuu strategisesti miettimään oikean joukkuevalinnan niin vastustajahirviöiden kuin kentän kivikkoisuudenkin mukaan taistelukohtaisesti.
NG+ on muuten maininnan arvoinen. Kun pelin on kerran pelannut lävitse ja aloittaa uuden kierroksen, edellisen pelin digitaaliset hirviöt jatkavat siitä mihin viimeksi pelaaja jäi. Jos läpäiset pelin 70. tason Agumonilla, joka voi digivoitua aina Mega-tasoon asti, on tämä käytössä heti uusintakierroksen alusta alkaen. Tämän johdosta uusintakierroksilla on melko hankala jäädä jumiin taisteluihin, joissa oma porukka tuhotaan laudalta ennen kuin hitaimmat hirviöt ovat kerenneet edes lyömään vastustajaa kertaakaan. Ominaisuus myös kannustaa pelaamaan erilaista reittiä kuin edellisellä kerralla. Jos esimerkiksi ensimmäisen pelikierroksen tie oli harmoninen ja käytössä on data-tyyppinen Tyrannomon-linja aina Mega-tasoon asti, voi seuraavalla kierroksella täyttää digivoitumiskarttaa moraalisella linjalla ja saada käyttöön myös Greymonin kaikki muodot. Tai jos valitsee keskusteluissa aina sillä hetkellä itselle mieluisimman vaihtoehdon, voi seuraavan muodon epätietoisuus olla mukava jännityselementti.
Konsolivaihdon yhteydessä aloitettiin peli tietenkin aivan puhtaalta pöydältä. Kokeilumielessä tein pari henkilöhahmovalintaa, jotka vaikeuttavat erästä alkuvaiheen pomotaistelua entisestään. Ratkaisun takia joukkueeni hirviöt eivät olleet lähelläkään taisteluun vaadittavaa tasoa. Automaattinen tallennus piti huolen siitä, ettei valintaa päässyt vaihtamaan ilman, että joutuisi palaamaan vanhempiin manuaalisiin tallennuksiin. Tilanteen korjaaminen vaati käytössä olleen hirviökaartin kehittämistä vapaissa taisteluissa sekä uusien otusten rekrytoimista parin tunnin ajan.
Vapaita taisteluita kannattaa harrastaa senkin takia, että voittoisista taistoista voi saada palkinnoksi esimerkiksi digimoneille syötettäviä tavaroita, puettavia varusteita sekä erityisen hyödyllisiä digivoitumistavaroita värvätyille monstereille. Niiden avulla esimerkiksi aivan pelin alussa rekrytoitu Rookie-tason Betamon voikin olla pian erittäin hyödyllinen Ultimate-tason MegaSeadramon.
Kun pelin sisällöstä jopa 70 prosenttia koostuu visuaalisesta novellista, tekstin määrä voi olla monille liikaa. Erityisesti uusintakierroksilla voi olla houkuttelevaa hyödyntää automaattisesti rullaavaa dialogia, jolloin tarina kulkee melko nopealla rytmillä ilman pelaajan napinpainalluksia. Keskusteluja voi halutessaan myös ohittaa oikeaa nuolinäppäintä rämpyttäen. Alun prologi on melko pitkä ennen kuin digitaalisessa maailmassa pääsee seikkailemaan, joten joillekin tämä ylihyppäysvaihtoehto voi olla miellyttävä varsinkin uusintakierroksilla. Ja mainittakoon, että prologissa ei ole kuin alle puolet henkilökastista mukana. Survive kärsii hieman samasta kuin Digimonin ensimmäinen animaatiokausi, josta siihen on imetty inspiraatiota. Henkilöhahmoja on melko runsaasti ja jokaiselle pitäisi tarinassa antaa sopivassa suhteessa huomiota.
Päävalikossa on hahmoista nätti kuva, joka täyttyy sitä mukaan, kun henkilöhahmot tulevat seikkailussa tutuiksi – ja tyhjenee mikäli he eivät enää ole elävien kirjoissa. Tämä on pieni mutta hauska lisä. Pidän hyvänä myös asetusmahdollisuuksia, joilla taisteluissa voi nopeuttaa hahmojen liikkumista jopa kolminkertaiseen nopeuteen – näin pidemmätkään taistelut eivät vie aivan tuhottomasti aikaa. Halutessaan voi myös säätää dialogin tekstitystyyliä siltä varalta, että haluaa saada tekstit rullaamaan kuin elokuvassa konsanaan.
Huomasin myöhemmilläkin pelikierroksella harmistuvani taistelutilanteista, joissa en saanut suosikkimonniani haalittua joukkooni. Netistä saa toki halutessaan lähes jokaiselle vastustajalle
optimivastaukset rekrytoinnin helpottamiseksi, mutta itsepäisenä toistin yrityksen ja erehdyksen linjaa kerta toisensa jälkeen. Vaan epäonnistunutta rekrytointiyritystäkin ärsyttävämpiä ovat sellaiset vikkeläkinttuiset monsterit, jotka juoksevat taistelukentällä karkuun. Siinä saa useamman vuoron vain koittaa lähestyä ja saartaa vastustajaa, jotta taistelun lopputulema kääntyy pelaajan eduksi.
Digimon Survive on kiehtova visuaalinen novelli höystettynä toimivalla strategiaa vaativalla pelimekaniikalla. Erityisesti digitaalisten hirviöiden ystävät kokevat pelin mukana niin iloa, surua kuin nostalgiaakin. Tarinana – tai oikeastaan tarinoina, koska loppuja on useita – Digimon Survive on yksi parhaimmista koko brändin sisällä.
Saatavilla: PC, PlayStation 4 (testattu), PlayStation 4 Pro, Switch, Xbox One, Xbox One X
Ikäraja: PEGI 12 (väkivalta, kielenkäyttö)
YHTEENVETO:
**** / *****
Digimon Survive rokkaa Pleikkarillakin mallikkaasti. Isommalla ruudulla taistelukentän pintaerot ovat selkeämmät mikä helpottaa hirviökaartin johtamista. Toisaalta ruudun täyttyessä verestä vaikutus tuntuu sitäkin voimakkaammalta. Tarinaan on helppo uppoutua myös kapula kädessä.
Digimaailmassakaan ei otettu sähkömaksujen nousua hyvin mielin vastaan.