Vuonna 2018 julkaistu Deliver Us The Moon oli itselle outolintu. Vaikka pelistä ei suoranaisesti tiennyt mitään, nousi se välittömästi rästikatalogiin odottamaan sopivaa aikaa. Jostain syystä edes lyhyt kesto ei saanut kuitenkaan tarttumaan teokseen ennen kuin vasta tämän vuoden alussa, kun yllättävä lomajakso ajoi kotisohvalle pariksi viikoksi. Ja vain pari päivää häkellyttävän nautiskelun jälkeen sai kuulla, että täysin avaruustutkan ohi mennyt jatko-osa Deliver Us Mars odotti jo nurkan takana. Tarinan opetus ei ollut se, että asioita eteenpäin sysäämällä saa tuplariemun. Toki tämäkin osoittautui todeksi, mutta ennen kaikkea avaruuden mielenkiintoisuuden ja mahdollisuudet sai opetella kantapään kautta.
Deliver Us Mars on teemallisesti ja maailmallisesti jatkoa Deliver Us The Moonille. Ykkösosan pelaaminen ei ole tarpeen, mutta seesteinen tutkimusmatka Kuun kamaralle antaa paremman käsityksen maailman tilasta. Kovin ruusuista kuvaa ei kannata kuitenkaan odottaa. Kotiplaneettamme on sysätty saattohoitoon ihmiskunnan omissa käsissä, kun saasteet, ahneus ja sodanhimo ovat sokaisseet kansakunnan vääjäämättömältä tuholta. Parempaa huomista etsitään Aurinkokunnan muilta planeetoilta ja palluroilta, vaikka tässä on omat tekniset haasteensa. Onhan sitä ihmiskunta ennenkin selvinnyt haasteista.
Nuori Kat lähtee kolmen muun astronautin kanssa kohti Marsia selvittämään planeetalle aiemmin lähteneiden kohtaloa sekä konsteja Maan pelastamiseen. Sankarittaren mieltä painaa kuitenkin mainittujen asioiden ohella erityisesti kiireessä paenneen isän tilanne. Perheen pää kun ei kovasta yrityksestä huolimatta saanut pakotilanteessa jälkikasvuaan matkaansa. Näiden tuntemusten käsittely kantaa läpi noin seitsemän tuntia kellottavan avaruusseikkailun.
Mikäli Deliver Us The Moon on pelattuna, osaa odotukset asettaa varsin hyvin kohdalleen. Deliver Us Mars on kaikin tavoin parempi ja laajempi, mutta kokonaisuus tuntuu silti kovin tutunlaiselta. Joukkorahoituksella kasattu teos on pääasiassa niin sanottu kävelysimulaattori yhdistettynä kevyisiin pulmanratkontoihin. Käytännössä aivopähkinöitä mutustellaan erilaisia valokeiloja yhdistelemällä, joiden jälkeen pääsee uudelle alueelle hämmästelemään jälleen punaisen planeetan historiaa.
Siinä missä visiitti Kuussa oli erittäin yksinäinen ja epätoivoinen seikkailu, punainen planeetta tuo mukanaan merkittävästi enemmän dialogia. Matkaseurueen kanssa rupattelut sekä kädenväännöt lisäävät aimo annoksen tunnetta. Tämä on mukava lisä, mutta ennen kaikkea huomion varastaa hienosti suunniteltu ja suurella tunnelatauksella varustettu maailma. Isaac-isän murheet, sosialistisen yhteiskunnan vääjäämätön epäonnistuminen ja ylipäätään avaruuden valloittamisen unelma vangitsevat mukaansa. Erilaisia tarinapätkiä, keskustelulokeja, hologrammitaltiointeja sekä pieniä kertomuksia seuraa suurella mielenkiinnolla. Marsissa todella on elämän makua.
Pienen indiepuljun kädestä on syntynyt kerronnallisesti ja tunnelmaltaan mestariteos. Harmillisesti budjetti ja osaaminen on kuitenkin muutamilla osa-alueilla rajatumpaa. Yksinkertaiset pulmat vielä onnistuivat, mutta erityisesti animaatiopuolella olisi runsaasti tekemistä. Kasvomallit ovat auttamattoman vanhanaikaisia ja hengettömiä. Tekijät tuntuvat satsanneen resurssinsa ympäristöihin, mikä on toisaalta järkevä valinta. Iso osa seikkailusta etenee yksikseen, mutta välivideoita ei jää visuaalisen puolen vuoksi ikävä.
Pelimekaanisesti kakkososa esittelee kiipeilyn. Hakkuiden kanssa liikkuminen on ideana erinomainen, sillä työkalun saa iskettyä kiinni vain sopivaan pintaan. Esimerkiksi metalliset väliseinät tai jopa tukiraudat kolahtavat ikävästi, minkä jälkeen irti päästävä löytääkin ruumiinsa kuilun pohjalta. Valitettavasti kiipeilymekaniikan tarkkuudessa sekä erityisesti pintoihin kiinnittäytymisessä on isoja haasteita. Tätä olisi ollut syytä miettiä tarkemmin.
Onneksi tekijätiimi KeokeN Interactive on onnistunut niissä asioissa, joilla on merkitystä immersion kannalta. Avaruuden raakuus, hienot yksityiskohdat, hengästyttävät maisemat ja tarinan vetoavuus karisisivat nopeasti, jos tekninen puoli ontuisi. Kasvomallit jäävät ainoaksi kauneusvirheeksi. Maailma itsessään on upea, äänimaiseman säväyttävyyttä ei voi liiaksi ylistää ja peli pyörii pääasiassa sulavasti. Ruudunpäivitys töksähteli muutamaan otteeseen, mutta minkäänlaista isompaa haittaa tästä ei muodostunut.
Deliver Us Mars ei ole täydellinen peli, mutta kokemuksena se hakee vertaistaan. Sen teemat, maisemat ja tapahtumat jäävät kummittelemaan mieleen vielä pitkäksi aikaa lopputekstien jälkeenkin. Pienet tekniset murheet ovat niin ykkös- kuin jatko-osankin kohdalla annettavissa helposti anteeksi. Kun peli herättää vielä kypsään ikään ehtineelle lapsenomaisen haaveen ja mielenkiinnon avaruudesta, voi teoksen sanoa onnistuneen täydellisesti. Enkä yllättyisi, vaikka kyseessä olisi loppujen lopuksi koko vuoden ikimuistoisin seikkailu.
Saatavilla: PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PlayStation 5 (testattu), Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 12 (kauhu, kielenkäyttö)
YHTEENVETO:
**** / *****
Deliver Us Marsin raa’an tunnelmallinen kertomus avaruudesta sekä ihmiskunnan vaikeuksista vie mukanaan, vaikka rajallinen budjetti näkyykin muutamilla osa-alueilla.
Kiva tulla Marsiin vain huomatakseen, että työpaikan VPN vaatii toimistovisiittiä ennen yhdistymistä.