Alkuperäisen Layers of Fear -teoksen julkaisusta lähtien puolalainen Bloober Team on profiloitunut vahvasti kauhupelejä tuottavaksi studioksi. Julkaisujen laatu on keskimäärin pysynyt positiivisen puolella, mutta varsinkin teknisestä toteutuksesta on jouduttu usein huomauttamaan. Viimevuotinen Silent Hill 2:n uusioversio oli malliesimerkki Blooberille tyypillisestä teoksesta; pelimekaanisesti ja narratiivisesti laadukas peli keräsi reippaasti moitteita naurettavan huonosta optimointityöstä. Cronos: The New Dawn ei valitettavasti poikkea linjasta.
Jostain vielä toistaiseksi tuntemattomasta syystä 80-luvun Puolassa on tapahtunut jotain, joka on syössyt koko planeetan dystooppiseen kaaokseen. Tapahtumia tutkimaan lähetetään tulevaisuudesta Traveler-nimitystä kantavia erikoisjoukkojen jäseniä, joiden tehtävänä on saada selville asioiden todellinen laita. Tutkimalla ympäristöä, menneitä tapahtumia ja niihin vaikuttaneita henkilöitä, pitäisi sitten keksiä jonkinlainen ratkaisu tulevaisuuden ongelmiin.
Cronos on alusta loppuun asti yhtä synkeää lumessa kahlausta, niin pelimekaanisesti kuin tarinallisesti. Harmaan ja ruskean eri sävyissä piirtyvää maastoa ei väritä oikeastaan kuin ajoittain hankeen lentävä punainen veri ja jossain betonihelvetin keskellä loistavan katulampun kellertävä valo. Raskaaseen suojapukuun puettu päähenkilö liikkuu miljöiden läpi panssarivaunun ketteryydellä, lakonisesti asioita tutkien ja kommentoiden. Kaiken kaikkiaan teokseen ilmiselvästi tarkoituksellisesti suunniteltu raskas tunnelma välittyy pelaajalle erinomaisesti niin audiovisuaalisen annin kuin pelattavuudenkin kautta.
Kampanja itsessään nojaa vahvasti selviytymiskauhupelien tuttuihin konventioihin. Edetäkseen tarinassa, tulee ratkoa ympäristössä olevia pulmia, lahdata tai väistellä siellä löntystäviä vihollisia ja keräillä erilaisia tavaroita. Vaikeustaso on alusta alkaen erittäin korkealla ja esimerkiksi parannusesineitä ja ammuksia on ripoteltu maastoon äärimmäisen niukasti. Päähenkilön taskut ovat myös poikkeuksellisen pienet, eikä mukana voi kantaa aluksi kuin muutamia esineitä samanaikaisesti. Hissukseen pukua päivittämällä ja aseita tehostamalla meno sentään helpottuu hieman, mutta missään vaiheessa se ei kuitenkaan muutu esimerkiksi modernien Resident Evil -sarjan pelien kaltaiseksi räiskinnäksi. Helpompaa kokemusta hakevien iloksi teokseen lisätään vielä tulevan päivityksen yhteydessä uusi aiempaa lempeämpi vaikeustaso.
Taistelemaan joutuu tasaisin väliajoin. David Cronenbergin painajaisia muistuttavat kävelevät lihakasat ovat poikkeuksellisen kestävää sorttia ja tarjolla olevat hyökkäysvaihtoehdot todella kankeita. Alkuun käteen osuu vain palveluspistooli, jolla voi joko räiskiä nopeita mutta tehottomia heittolaukauksia, tai sitten ladata panokseen voimaa ja vapauttaa kerralla vähän suuremman määrän energiaa piipun suusta. Myöhemmin samaa asetta voidaan muokata toimimaan haulikon tai vaikkapa rynnäkkökiväärin tapaan. Panosten loppuessa on tyydyttävä lähitaisteluun. Hahmo osaa kyllä huitoa ja potkia, mutta molemmat liikkeistä on sen verran hitaita ja tehottomia, että niitä ei oikeastaan voi käyttää kuin hädän ollessa kaikkein suurimmillaan.
Viholliset lyövät aivan helvetin lujaa, ja minkäänlaista armoa ei poloiselle matkustajalle anneta missään välissä. Jo ennestään korkeaa vaikeustasoa nostaa entisestään se seikka, että hirviöt kykenevät sulauttamaan jo kertaalleen tapettuja lajitovereita itseensä, muuttuen näin entistäkin vaarallisemmiksi. Täten kertaalleen kanveesin tiputetut lötköt olisi hyvä hävittää polttamalla, joko maastossa lojuvia bensakanistereita tai erillisiä tulentekovälineitä hyödyntäen. Genren suurkuluttajat toki tietävät, että viisainta on kuitenkin lähes aina pyrkiä välttämään taistelua aina kun se vain on mahdollista.
Pelin grafiikka on kautta linjan erinomaista ja erityisesti pelimaailman ja hahmojen designille on pakko antaa suitsutusta. Neuvostoaikaiseen Puolaan pääsee harvemmin sukeltamaan minkään median parissa, joten pelin tapahtumien sijoittaminen sinne on visuaalisesta ankeudestaan huolimatta varsin piristävä ratkaisu. Teoksen päähahmona toimivan Traveller ND3576:n hahmomalli on myös kertakaikkisen upea. Muinaisista kypäräsukelluspuvuista innoitusta hakevan kuosin kruunaa tämän kypärässä komeileva yoninen aukko. Studiota onkin pakko kehua siitä, että fantasia- ja scifiteosten vakioriesaksi muodostuneiden fallististen symbolien käytön sijaan tällä kerralla on nojattu vahvasti feminiiniseen kuvastoon.
Valitettavasti tekninen toteutus on myös sieltä raskaammasta päästä. Peliä ei saa rullaamaan erityisen hyvin oikeastaan minkäänlaisella kokoonpanolla, ja jopa Tiltin Beastillä on tyytyminen yllättävän alhaisiin ruudunpäivityslukemiin. Valven Steam Deckillä ja Rog Allylla pelin saa pyörimään suurin piirtein pelattavin ruudunpäivitysvauhdein, jahka malttaa karsia kaiken krumeluurin nollatasolle. Mukaan oli eksynyt myös reipas määrä isojakin bugeja, mutta näistä on päästy julkaisun jälkeisillä päivityksillä eroon jo lähes täysin. Cronosilla on valitettavasti myös pahana tapana kaatuilla melko usein. Tallennuspisteiden ollessa varsin kaukana toisistaan, voi kaatuminen johtaa pitkien pätkien uudelleen pelailuun. Kun etenemistä menettää kaatuilun takia toistamiseen, alkaa kynnys palata teoksen pariin nousta koko ajan korkeammaksi.
Kaiken kaikkiaan Cronos: The New Dawn ei ole aivan täysi napakymppi. Sen synkeä maailma ja äärimmäinen vaikeustaso on omiaan tekemään sen läpi kahlaamisesta varsin raskaan kokemuksen. Huonoksi peliä ei missään tapauksessa voi kuitenkaan haukkua, ja sen tarinaan on kirjoitettu varsinkin loppupuoliskolle todella mielenkiintoisia käänteitä. Teknisen puolen rosoisuudet pois hiomalla ja vaikeustasoa säätämällä paketti voisi olla huomattavasti muistettavampi kokonaisuus kuin se nyt lopulta on. Mikäli vanhan liiton selviytymiskauhu täysin poikkeuksellisissa puitteissa kiinnostaa, kannattaa sille kuitenkin antaa mahdollisuus.
Saatavilla: Nintendo Switch 2, PC (testattu), PS5, PS5 Pro, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 16 (kielenkäyttö, väkivalta)
YHTEENVETO:
⭐⭐⭐(⭐)
Raskassoutuinen selviytymiskauhuseikkailu joka ei päästä kokijaansa helpolla. Tekniset kömmähdykset ja turhan korkea vaikeustaso estävät teosta nousemasta täysin omille jaloilleen. Genren faneille kuitenkin kokeilemisen arvoinen paketti.
Tehokone “Beast”
Prosessori: AMD Ryzen 7 9800X3D
Keskusmuisti: 64 Gt 6 000 MHz DDR5
Näytönohjain: Nvidia RTX 5090 32 Gt
Tehokone 2 “Valkoinen Valas”
Prosessori: AMD Ryzen 7 7700X
Keskusmuisti: 32 Gt 6 000 MHz DDR5
Näytönohjain: Nvidia RTX 5070 Ti
Yhdistelmäkone “Khimaira”
Prosessori: Intel Core Ultra i5 265K
Keskusmuisti: 48 Gt 8 400 MHz DDR5
Näytönohjain: AMD Radeon 9070XT
Budjettikone “Little Princess”
Prosessori: AMD Ryzen 8700G
Keskusmuisti: 16 Gt 6 000 MHz DDR5
Näytönohjain: AMD Radeon 780M (integroitu)
Rog Ally X
Steam Deck
Lue myös: Poikkeuksellisen monipuolinen älyprojektori – arvostelussa Xgimi MoGo 4 Laser
Lue myös: Todella vetävän näköinen – arvostelussa realme 14 5G
Lue myös: Kevyt keskikastin haastaja – arvostelussa Turtle Beach Vulcan II TKL
Lue myös: Kuin puolivillainen Burnout – arvostelussa Wreckreation