Pitkän linjan COD-fanaatikot tietävät, että uuden julkaisun häämöttäessä horisontissa aletaan aiempaan teokseen puskea yhä hämärämpää sisältöä. Black Ops 6 on saanut alusta alkaen sen verran usvaisia lisäyksiä, ettei vanha sääntö enää täysin päde. Silti pelin todennäköisesti toiseksi viimeisellä kaudella päästään leikittelemään entistä vahvemmin kieli poskessa.
Kauden käynnisti crossover-eventti, joka liittyi John Wick -universumiin sijoittuvaan Ballerina-elokuvaan. Tapahtuman myötä pelin maksulliseen kauppapaikkaan puskettiin elokuvaan liittyvää hilpettä, ja eri pelimuotoja pelaamalla saattoi avata elokuvista tuttuja Continental-poletteja. Polettien avulla sai käyttöönsä joukon kosmeettisia lisukkeita, mutta valitettavasti valikoimaan ei oltu saatu mitään erityisen mielenkiintoista. Ihastuttavan Ana de Armasin mukaan mallinnettu Ballerina-hahmo oli lisäksi lukittu ikävästi maksumuurin taakse.
Hähmäisen eventin lisäksi peliin saatiin heti kättelyssä kolme uutta moninpelikarttaa. Pienikokoiset Blitz ja Shutdown toimivat juuri niin hyvin kuin uusilta kartoilta voi odottaa, ja varsinkin Blitz on vuoristomaisemineen visuaalisesti varsin näyttävä ilmestys. Kolmas lisäys, Fugitive, puolestaan on keskikokoinen ja suosii hieman hitaampia lähestymistapoja. Fugitiven epäsymmetrinen design ei varmasti ole kaikkien mieleen, mutta keskikokoisista kartoista se kuuluu ehdottomasti pelin parhaimmistoon.
Kauden puolivälin lisäsisältöpaketissa mukaan lyötiin vielä kaksi uutta taistelutannerta. Alun perin Black Ops 3:ssa nähty Fringe lienee jonkinlainen fanisuosikki, mutta itseni se jättää pahasti kylmäksi. Pääosin kahdessa kerroksessa toimiva kartta ei noudata sarjan klassista kolmen linjan rakennetta, ja vertikaalinen suunnittelu jättää liikaa mahdollisuuksia peelomaiselle lähietäisyyssniputtelulle. Toinen kartoista on täysin uusi Eclipse, joka on ottanut vahvasti inspiraatiota ensimmäisessä John Wick -elokuvassa nähdystä yöklubista. Pienehkö areenamainen kartta pelaa sarjan vahvuuksiin ja on visuaalisesti varsin näyttävä.
Uusien karttojen lisäksi muutamat vanhat kentät saivat väliaikaisesti uuden kuosin, cel-shading-efektiä käyttäen. Muun muassa Nuketownia, Skylinea ja Babylonia pääsee pelaamaan sarjakuvamaisen kääreen kera erillisessä CODtoons-playlistissa, joten puristien ei tarvitse tahtomattaan kärvistellä karkkivärien keskellä.
Tällä kaudella Zombie-tila ei saanut lainkaan uutta karttaa, vaan pelaajien oli tyydyttävä Black Ops 2:sta tuttuun Grief-pelitilaan. Moodissa kaksi neljän hengen tiimiä kisailee samanaikaisesti zombielaumojen keskellä, alueita vallaten ja toiselle tiimille hallaa aiheuttaen. Moodi on ihan hauska, mutta pitkäikäistä riemua siitä on vaikea repiä. Zombeja on totuttu nakuttelemaan pataan lähinnä muutaman kaverin kesken, kasuaalisti läppää heittäen, joten kilpailullisemman aspektin mukaan tuominen ei välttämättä sovi tilan vahvuuksiin.
Lue myös: Brutaalisti välimalli – arvostelussa Days Gone Remastered
Kauden puolivälissä mukaan tuotu King of the Dead -tapahtuma puolestaan tarjosi mahdollisuuden ansaita lisää jo ennestäänkin melko yhdentekeviä purkkapalloja. Konkreettisten pysyvien palkintojen puuttuessa tapahtuma jätti kylmäksi.
Kauden puolivälin jälkeen alkanut toinen tapahtuma onkin sitten täysi napakymppi. Legendaaristakin legendaarisempien Beavis & Butthead -piirroshahmojen ympärille keskittynyt eventti tarjosi mahdollisuuden käyttää kertyneitä COD Pointseja pieneen ylimääräiseen kausipassiin. Kaikissa pelimuodoissa avautuvat kilkkeet ovat poikkeuksellisen herkullisia, sillä mukana on hahmojen lisäksi sarjan ikoninen, rakastettu ja vihattu Olympia-haulikko. Höhöttävien heviurpojen myötä kaudelle saatiin myös mukavasti leikkisyyttä. Esimerkiksi keskellä Verdanskia näyttävästi sekoilevat hörhöhahmot saavat meiningin sen verran jengoille, että naurua on vaikea pidätellä.
Warzonen puolella suurin lisäys on kartan keskitietämille lisätty massiivinen Overlook-pilvenpiirtäjä. Näyttävä maamerkki kerää luonnollisesti pelaajia luokseen kuin se kuuluisa lehmänlanta kärpäsiä. Labyrinttimäiset sisätilat pitävät sisällään kivasti arkkuja ja aseistusta, ja rakennuksen ulkopuolella sijaitsevat kääntyvät nostokurjet tekevät alueen lähimaastosta varsin vaarallisen. Nostokurkia lähes pysyvästi asuttavat tarkka-ampujat takaavat sen, että aluetta ympäröivillä kaduilla ei ole turvallista talsia.
Kaiken kaikkiaan neloskausi on tuntunut selvästi aiempia vaisummalta. Sisältöä on ollut ihan passelisti, mutta Beavis & Buttheadin sekoilut poislukien se ei ole ollut erityisen innostavaa. Toivottavaa on, että kauden seuraavalla – ja erittäin todennäköisesti viimeisellä – kaudella nupit lyödään tuntuvasti yhteentoista. Sitten onkin hyvä siirtyä jo sarjan seuraavan pelin pariin.
Saatavilla: PC (testattu), PS5, PS5 Pro, Xbox Series X|S (testattu)
Ikäraja: PEGI 18 (kielenkäyttö, väkivalta, pelinsisäiset ostot)
Lue myös: Seppä syntyessään – arvostelussa Blades of Fire
Lue myös: Pakko mennä täysii! – Arvostelussa Kingston FURY Renegade G5 M.2 SSD