Anthem on BioWaren ja EA:n hyppäys sosiaalisten räiskintöjen ruuhkautuneille markkinoille. Päätös on rohkea, sillä genressä on ylitarjontaa ajan kanssa erinomaisiksi hioutuneista teoksista. BioWare on kuitenkin Anthemin kanssa lähtenyt rohkeasti matkalle etsimään sitä omaa juttuaan, jolla erottua edukseen pelipalveluiden loputtoman tuntuisesta massasta. Valitettavasti matka on oikean suuntaisista askelista huolimatta edelleen pitkä, kivinen ja täynnä latausruutuja.
Anthemin tarina sijoittuu toistaiseksi nimeämättömän planeetan Bastioniksi kutsuttuun kolkkaan, jonka ulkoasuun ja eläimistöön on otettu vahvasti vaikutteita ainakin Avatar-elokuvasta. Planeetan alkuperäiset jumalat halusivat muokata maailman mieleisekseen käyttäen apunaan valtaviin luonnonmullistuksiin kykenevää alkuvoima Anthem of Creationia. Jostain tuntemattomasta syystä nämä muovaajat katosivat kesken urakkansa jättäen samalla taakseen villin ja arvaamattoman maailman, johon tuhon ja luomisen laulu lisää oman tuhovoimaisen elementtinsä. Kontrolloituina tuollainen jumalainen voima olisi takuuvarma perusta maailman hallinnalle, joten luonnollisesti useat eri ryhmittyvät taistelevat sen omistuksesta. Yksi näistä ryhmittymistä on pelaajahahmon edustama ja moraalisella kompassilla varustettu palkkasoturiryhmä Freelancer.
Pelaajan luoma hahmo on jostain käsittämättömästä syystä pelkästään Freelanceriksi kutsuttu nimetön sankari, jonka tehtävänä on puolustaa Imperiumin rajaseuduilla sijaitsevaa kaupunkia Fort Tarsista niin luonnonvoimien kuin hyönteismäisten Scar-muukalaistenkin muodostamalta uhalta. Lisäksi lusikkansa sopassa on jumalvoimia janoavan Dominion-järjestön ilkiöillä, joita johtaa itseoikeutetusti The Monitor -nimellä tunnettava, jonkinlaista Darth Vaderin alennusversiota muistuttava kaveri. Päähahmolla riittää kiireitä Fort Tarsisin lukuisia sivuhahmoja autellessa. Tehtävät painottuvat toisaalta Dominionin ja Scarien juonien pilaamiseen sekä toisaalta itse maailman muovanneiden suurten muinaisten teknologioiden tutkimiseen. Freelancer voi suorittaa tarinatehtävien lisäksi myös eri tahojen tarjoamia rahakkaita sopimuskeikkoja, vallata porukalla kovemman haasteen tarjoavia vihollisen linnoituksia tai vaihtoehtoisesti vain tutkia ympäröivää maailmaa free play -moodissa.
Juonen osalta Anthem on eräänlainen kevyt versio BioWaren aiemmista roolipeleistä. Tarinaa ja turinaa sivuhahmojen kanssa riittää, mutta mitään todellista vaikutusmahdollisuutta pelaajalle ei tarinan etenemiseen tarjota. Silloin tällöin keskustelun lomassa voi valita toisen kahdesta vastausmahdollisuudesta, vaan eipä näillä valinnoilla näyttäisi juurikaan vaikutusta juonen etenemiseen olevan. Tarinaa eteenpäin vieviä välivideoita Anthemissa on tämän genren peliksi paljon, ja tekijät ovat todellakin tehneet pätkien suhteen laatutyötä: sivuhahmot näyttävät todella luontevilta ja ääninäyttely on kautta linjan huippuluokkaa. Vahva tarinallinen ote on Anthemin vahvuus, jolla se erottuu kilpailijoistaan. Siitä syystä toivon todellakin, että BioWare jatkaa samalla linjalla myös tulevan lisäsisällön osalta. Parikymmentä tuntia pelattavaa tarjonneen kampanjan läpäistyäni haluaisin nähdä lisää näiden hahmojen seikkailuja.
Itse pelaajahahmoa ei pääse sukupuolen ja kasvojen valinnan lisäksi muokkaamaan lainkaan, vaan homma keskittyy linnoituksen ulkopuolelle siirryttäessä käytettävien exo-pukujen eli Javelinien ympärille. Pukuja on yhteensä neljä erilaista, ja ne edustavat genren peleistä tuttuja arkkityyppejä: Colossus on vihollisten huomion itseensä keräävä tankki, Storm taivaalta tuhoa kylvävä lasinen taikuri, Interceptor lähitaisteluun keskittyvä ketterä ninja ja Ranger vähän kaikkea osaava jokapaikanhöylä. Näiden keihäsmatkalaisten ulkoasun muokkaamiseen on tarjolla paljon työkaluja väreistä erilaisiin pintamateriaaleihin sekä -kuvioihin unohtamatta tietenkään pelikavereiden kanssa hassutteluun käytettäviä emojeita. Javeliniin pystyy myös kokemustason karttuessa pulttaamaan kiinni enemmän uusia lisäosia sekä parempaa aseistusta, joilla voi luoda puvuilleen hyvinkin erilaisia ja tiettyihin kykyihin kaiken satsaavia varustekokonaisuuksia. Valitettavasti pelissä ei ole tällä hetkellä vielä ruutua, josta hahmonsa kykyjä voisi tarkastella, joten eri varusteiden vaikutusta puvun ominaisuuksiin on varsin vaikea hahmottaa tyhjentävästi.
Anthemin toimivin osuus alkaa pelaajahahmon kiivetessä exo-pukunsa sisään ja suunnatessaan tiiminsä kanssa lentelemään Bastionin huikeisiin maastoihin. Ensimmäinen askel on toki ohittaa pelikokemusta syövät verkko-ongelmat, mutta kunhan niistä selviää, on rakettipuvulla lentely todella hauskaa puuhaa. Javelinit on varustettu lentämisen sekä paikallaan leijumisen mahdollistavilla moottoreilla, ja lentokontrollien sekä herkästi ylikuumenevan lentomoottorin käytön hallitseminen vaatiikin totuttelua ennen kuin pelaaja on valmiina haastavampiin viholliskohtaamisiin. Rakettirepun käyttö on muutenkin pelin kekseliäintä osa-aluetta, sillä ympäristöä voi hyödyntää monella tavalla ylikuumenemisen välttämiseksi. Pelin maastoissa riittää ulottuvuuksia, sillä raketilla lentää hetkessä niin viereisen vuoren huipulle kuin läheisen järveen pohjaankin.
Lentelyn lomassa vastaan tulee tietysti kosolti taisteluita, joihin osallistutaan sitten kulloinkin valitun Javelin-puvun mukaisesti hyvinkin erilaisissa rooleissa. Oleellinen osa taisteluita ovat Mass Effect -peleistä perityt massiivisen tuhovoimaiset usean pelaajan yhdistelmähyökkäykset, joilla saakin aikaan todella komean näköisen ilotulituksen tilanteessa kuin tilanteessa. Nämä yhdistelmät toimivat virittävien sekä laukaisevien kykyjen avulla ja usein vieläpä siten, että tämä tapahtuu kahden pelaajan koordinoituna yhteystyönä. Onnistuneen yhdistelmähyökkäyksen toteuttaminen on todella palkitsevaa, ja siksi ihmettelenkin suuresti, että Anthem ei edes vaivaudu selittämään koko mekaniikkaa pelaajalle. Hahmojen varsin nopeasti uudelleen latautuvat erikoiskyvyt ovat muutenkin varsinaisia aseita merkittävämmässä roolissa taisteluissa erityisesti korkeammilla vaikeustasoilla. BioWarella on vielä tekemistä tasapainon hiomisessa, mutta tällaisenaankin se on lentelyn ohella ehdottomasti se syy, jonka takia tämän pelin pariin saattaa kampanjan läpäisemisen jälkeen palata.
Syy palaamiseen ei ole sen sijaan kampanjan jälkeen aukeavassa loppupelissä, joka tällaisessa teoksessa pitäisi olla riittävän täynnä kiinnostavaa tehtävää ja hyvistä suorituksista palkitsevia tavarapalkintoja. Realistina en odottanut uudelta pelipalvelulta loputonta määrää kiinnostavaa sisältöä heti kättelyssä, mutta Anthemin tapa esittää asia on ideaköyhyydessään ja geneerisyydessään omaa luokkaansa. Jotenkin vaikuttaa ikään kuin pelin kehitystyö olisi tapahtunut tyhjiössä, jossa pelisuunnittelijoiden ei olisi ollut mahdollista seurata muiden vastaavien pelien elinkaarta ja erityisesti niiden tekemiä virheitä. BioWare on toki julkaissut jo nykymuodin mukaisen Anthemin loppuvuoden kattavan suunnitelman, jossa lupaillaan julkaista lisää Stronghold-tehtäviä ja muita aktiviteetteja pelaajien iloksi, joten todennäköisesti tilanne paranee ajan kanssa huomattavasti.
Anthemin lopullinen arviointi tässä kohtaa onkin hankalaa, sillä oletettavasti peli tulee kehittymään tulevien kuukausien aikana paljonkin. Nettiongelmat ovat rasittavia ja palkitsemisjärjestelmä vaikuttaisi kaipaavan paljon kehittämistä, jotta teoksesta olisi tällaisenaan pitkäaikaisemmaksi huviksi. Hyvän pelin runko tässä on periaatteessa pohjalla kasassa, mutta jos Bastionin tutkimisen aloittamiseen ei ole turhaa hoppua, kannattaa ehkä vielä katsella mihin suuntaan jatkokehitys etenee.
Saatavilla: PC, PlayStation 4 (testattu), PlayStation 4 Pro, Xbox One, Xbox One X
Ikäraja: PEGI 16 (väkivalta)