Muun muassa väkivaltaisista scifiteemaisista soulstyyppisistä Surge-peleistään tunnettu Deck 13 Interactive on hylännyt tieteistoiminnan ja kokeilee siipiään nyt fantasian parissa. Pelityylikin on vaihtunut samalla avoimen maailman seikkailuksi. Valitettavasti teos itsessään ei ole kunnianhimoisesta konseptista ja hyvin rakennetusta fantasiamaailmasta huolimatta kovinkaan kummoinen.
Pelaajan vapaasti luoma nimetön rassukka lähetetään tutkimaan tämän karavaanisaattueesta paenneiden jäsenten kohtaloa ankaraan erämaahan. Eksyneiden lampaiden sijaan maastosta löytyykin taikahanska, jonka sisällä asustaa muinainen jumalolento. Saattuetta vartioivat ritarit tuntuvat kiinnostuvan asiasta, ja pian ollaan keskellä koko fantasiamaailmaa piinaavaa salajuonta.
Hanska antaa kantajalleen nipun erikoisvoimia, joita käyttämällä olisi tarkoitus kukistaa muinainen pahuus. Uusien kykyjen joukkoon kuuluu erinäisten astaloiden käytön ohella myös taito liitää hiekan päällä. Hiekkasurffaus onkin yllättävän käytännöllinen liikkumismuoto maailmassa, jossa pääosa maastosta koostuu aavikkomaisemista. Karkeasti kolmeen isoon alueeseen jaetussa pelimaailmassa etäisyydet ovat kohtalaisen pitkiä ja tolkullista tekemistä on melkoisen vähän. Nopea liitäminen mahdollistaa välimatkojen taittamisen sentään vauhdikkaasti.
Kookkaille alueille on sijoitettu huomattava määrä tekemistä, mutta varsinaisesti mitään erityisen kiinnostavaa ei ole eksynyt joukkoon. Käytännössä kaikki tehtävät ovat jonkinlaisia variaatioita yleisesti vihatusta noutotehtävien arkkityypistä. Periaatteessa 15 tunnin mittaisen päätarinan aikana etsitään koko keston ajan päivityksiä taikalapaseen, jotta sillä voidaan naputella loppumetreillä kohdattavaa pääpahista nekkuun oikein kunnolla. Siinä sivussa toimitetaan kaikenmaailman rättejä sekä rojuja lukuisille tehtäväntarjoajille. Matkan varrella tavataan toinen toistaan pliisumpia sivuhahmoja.
Jatkuvan hiekkasärkillä liitelyn ohella on tarkoitus mätkiä turpaan jokaista vastaan tulevaa pirunperkelettä. Hirviökatalogi on sentään melko kekseliäs ja varsinkin loppua kohden erilaisia örkkejä liikkuu maastossa varsin mittava katras. Aktiivisessa käytössä voi olla kaksi erilaista asetta. Tarjolla on niin kirveitä, ruoskia kuin rautanyrkkejäkin. Perinteisempien turpaanvetovälineiden tueksi koostetaan vapaavalintainen kokoelma erilaisia passiivisia tai aktiivisia kykyjä, joiden avulla touhu pitäisi sitten viedä maaliin kunnialla.
Kykyjä ja aseita on ihan mukavasti, mutta valitettavasti matsaaminen ei oikeastaan missään vaiheessa ala tuntua erityisen nautittavalta. Tähtäys on laiskaa ja esimerkiksi kohteiden lukituksen vaihtaminen on sellaista arpapeliä, että paikalle tarvittaisiin Veikkauksen virallinen valvoja tarkistamaan touhun laillisuus. Taisteluliikkeet ja animaatiot ovat todella hitaita ja jähmeitä. Vihollisten osumakohdat tuntuvat myös olevan ajoittain täysin hakusessa. Taisteluiden ankeaa tuntumaa korostavat entisestään puolivälin jälkeen lähes jokaista tatamia kansoittavat vihollistyypit, jotka kykenevät halutessaan blokkaamaan käytännössä jokaisen vastaantulevan iskun.
Teknisen toteutuksen osalta touhu sentään rullaa ihan passelisti. Julkaisupäivän tienoilla kokonaisuus oli vielä pahemmin levällään kuin ne kuuluisat Jokisen eväät, mutta sittemmin teos on saatu parsittua varsin hyvin kasaan. Joko Vulkan- tai DirectX 12 -rajapintaa käyttävä peli rullaa kauniisti myös vähän vaatimattomammalla kokoonpanolla. Budjettikone Beautyllä yllettiin 70-80 ruudunpäivitysvauhteihin 1080p-resoluutiolla, kun taas tehokone Beastilla päivitystahti rullasi noin sadan kuvan sekuntivauhdissa tarkkuudella 3 440 x 1 440p ajettaessa. Arc 770 -korttia käytettäessä Vulkan-rajapinta kaatoi aluksi teoksen kokonaan, mutta päivityksen myötä homma saatiin onneksi korjattua. Intelin rautaan pohjaava Temptress pyöritteli lopulta pakettia kauniisti samoilla lukemilla kuin Beautykin. Yleisesti ottaen Vulkania käyttämällä ruudunpäivitysnopeus pysyi tasaisempana ja korkeampana, mutta vastaavasti teos kaatuili enemmän kuin Direct X:ää hyödynnettäessä.
Grafiikan osalta kyseessä ei ole erityisen näyttävä teos, mutta ajoittain tarjolla on sentään varsin mukavia maisemia. Laajat dyynit ja maaston massiivinen skaala näyttävät hetkittäin jopa upeilta. Valitettavasti Deck 13 interactiven omaa moottori ei tarjoa kovinkaan näyttäviä valaistusefektejä tai muitakaan moderneja herkkuja. Skaalaimistakin tuetaan vain FSR:ää, joka ei valitettavasti toimi Atlasin Fallenin kohdalla niin hyvin, että sen käyttöä voisi erityisemmin suositella. Äänimaailma itsessään on toteutettu ihan mukiinmenevästi, mutta valitettavasti suuri osa ääninäyttelijöistä suoriutuu rooleistaan varsin heikosti. Osa sivuhahmojen näyttelijöistä lienee lainassa Tervasaaren kesäteatterista.
Kun tarinassa ei ole imua ja taistelu on tylsää, on kokonaisuutta vaikea suositella. Hetkittäin kivan näköinen seikkailu kaatuu lopulta omaan keskinkertaisuuteensa. Mikään teoksessa ei säväytä tai edes jää isommin mieleen. Vaikka paketin nakuttelee loppuun vailla suurempia kirosanatulvia, ei sitä lopulta voi sanoa kovinkaan mielekkääksi tavaksi kuluttaa aikaansa. Ei huono, muttei missään nimessä hyväkään.
Saatavilla: PC (testattu), PS5, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 12 (epärealistinen väkivalta)
YHTEENVETO:
**(*) / *****
Ankeahkolla taistelujärjestelmällä varustettu avoimen maailman seikkailu ei loista millään osa-alueella. Mitäänsanomaton audiovisuaalinen toteutus ja heikko juoni lähinnä korostavat koko paketin keskinkertaisuutta.
Käytetyt arvostelukoneet:
Tehokone “Beast”
Prosessori: AMD Ryzen 7 7800X3D
Keskusmuisti: 32 Gt 6 000 MHz DDR5
Näytönohjain: Nvidia RTX 4070 Ti 12 Gt OC
AMD-kone “Beauty”
Prosessori: AMD Ryzen 5 5600
Keskusmuisti: 32 Gt 3 600 MHz DDR4
Näytönohjain: AMD Radeon 7600
Intel-kone “Temptress”
Prosessori: Intel Core i5 12600K
Keskusmuisti: 32 Gt 3 200 MHz DDR4
Näytönohjain: Intel Arc 770
Lue lisää Tiltin arvostelukoneista täältä.
Edes optimaalisissa olosuhteissa Helenan kännykän 5G-yhteys ei saanut kunnollista kenttää.