Mikään ei hypi silmille yhtä julmasti kuin aika. Pahiten tämän huomaa peilin ohella vanhoista arvosteluista sekä erityisesti niiden aikaleimoista. Olisin voinut vannoa, että Atelier Lulua: The Scion of Arlandiin tutustumisesta on maksimissaan parisen vuotta, mutta näemmä tästäkin on vierähtänyt jo lähemmäs viisi vuotta. Oli miten oli, kehuin tuolloin teosta aiheestakin positiiviseksi yllättäjäksi. Tästä huolimatta sitä seuranneet osat ovat jääneet hankintalistalle odottamaan sopivaa tarjousta sekä kalenterislottia, joten jatkokosketusta on saatu odottaa aina tähän kesään asti. Vastikään julkaistu Atelier Marie Remake: The Alchemist of Salburg palauttaa pelaajan sarjan ensiliemiin.
Kuten nimikin jo vihjaa, Atelier Marie Remake: The Alchemist of Salburg on uusioversio sarjan vuonna 1997 julkaistusta debyytistä. Selvästi Lulua-seikkailua yksinkertaisempi osa nojaa pelkkiin perusasioihin. Tarina keskittyy Salburgin taikakoulussa opiskelevan Marien toilailuihin, kun opintomenestys on sanalla sanoen vaatimatonta. Opettaja antaakin tehtäväksi luoda erityinen opinnäytetyö viiden vuoden aikana. Opiskeluoikeuden kesto on selvästi siis myös edelliseltä vuosituhannelta.
Kaiken keskiössä ovat vierähtävät päivät, kuukaudet ja vuodet. Mitä ikinä Marie sekä kylässä majailevat ystävät tekevätkään, almanakasta kelataan opintoviikkoja pois. Kotiluolaan siirtyminen, ympärysalueiden ainesosapuskille tepasteleminen sekä muut aktiviteetit vievät ennalta määrätyn verran aikaa. Tämä pakottaa miettimään toimiaan, sillä rahanarvoiset tehtävät pitäisi saada valmiiksi ennen takarajan umpeutumista. Ajoissa työnsä palauttava saa kunniaa ja fyffeä, myöhästynyt huomaa nimensä olevan tuhmien listalla.
Suoraviivaisuus jatkuu tehtäväkuvioissa. Isommat haasteet voivat vaatia esimerkiksi neljän eri apuhahmon käyttämistä, kun taas kyläläiset tarvitsevat apua esimerkiksi tietyn esineen valmistamiseen tai tarpeellisen marjan poimimiseen. Atelier Luluan monisyisestä taikaliemien keittelemisestä ei kannata edes puhua, sillä Marien noidankattila porisee ennalta määrättyjä ainesosia vatkaamalla.
Salburgin opiskelijakaupunki on pelin pääalue, mutta sen ympärillä on kourallinen pienempiä sivupaikkoja. Ympäristöt ovat melko suoraviivaisia ja helposti tutkittavia. Miljöössä loikkivat, matelevat ja liikkuvat vihulaiset voivat käydä ajoittain kimppuun, mutta niiden väistely ei tarjoa haastetta nimeksikään. Ennen kuin uuteen paikkaan lähtee, kertoo inforuutu erilaisten kerättävien esineiden määrän, vihulaisten luonteen, reissuun kuluvien päivien määrän sekä suositellun kokemustason. Isompia virheitä ei siis voi juurikaan tehdä ellei sitten innostu hyökkäämään isomman jörmyn kimppuun liian heiveröisin varusteluin.
Yksinkertaiseen premissiin totuttautuminen ottaa aikansa, mikäli on pelannut massiivisia roolipelejä tai muita elämää suurempia seikkailuja pohjille. Tällä kertaa maailma ei tarvitse pelastusta, jumalolennot antavat ihmiskunnan elää rauhassa eikä lapsuudenystäväkään iske tikaria selkään ensimmäisen tilaisuuden tullen. Atelier Marie on sympaattisen simppeli. Seesteinen tunnelma välittyy myös kotisohvalle. Teos kannattaakin kahlata rauhallisesti läpi, sillä läpipeluussa ei vierähdä edes kymmentä tuntia.
Vaikka mukana on roolipeleille ominaisia piirteitä, on ne toteutettu todella yksinkertaisesti. Vuoropohjaisissa taisteluissa on syvyyttä enintään polveen asti. Käytössä on perusisku, torjunta, erikoiskyvyt, esineiden hyödyntäminen sekä karkuteille karkaaminen. Omaa hahmokööriä voi asetella taistelurintamalle vahvuuksia tukien, jolloin tiimiä tukeva loitsija parantaa eturivissä porhaltavaa miekkamiestä turvallisen välimatkan päästä. Systeemi on kokonaisuutena kuitenkin niin helppo, että tarjolla oleva autopilotti kaataa valtaosan taisteluista ilman orastavaakaan hikikarpaloa.
Tähän asti kaikki muistuttaakin vuodesta 1997. Sen sijaan audiovisuaalinen toteutus on ottanut aimo harppauksen eteenpäin. Vanha kaksiulotteinen tyyli on siirtynyt kolmiulotteiseen maailmaan. Värikkäät, pyöreät ja lapsenmieliset hahmot sekä miljööt tukevat muuta kokonaisuutta mainiosti. Tyylikkäältä ja viehättävältä näyttävä luomus tuo nopeasti mieleen edellisen sukupolven World of Final Fantasyn.
Atelier Marie Remake ei suoranaisesti epäonnistu missään. Tästä huolimatta se jättää hampaankoloon, sillä kokonaisuus on 2020-luvun standardeilla katsottuna todella pintapuolinen raapaisu genren mahdollisuuksista. Sinänsä pelaaminen on ihan hauskaa, värimaailma saa hymyn huulille ja maanläheinen tarina on täsmälääkettä stressin lievittämiseen. Samaan aikaan on silti sanottava, että nykyajan roolipeleiltä odottaa aika paljon enemmän. Teos on kuin kulhollinen kermavaahtoa: mielellään sitä maistaa, mutta muutaman lusikallisen jälkeen kaipaa jotain oheen.
Jos mielessä siintää nostalgiatuokio PlayStation 1 -konsolin teosten parissa, on Atelier Marie Remake: The Alchemist of Salburg parempi valinta kuin laitteen klassikoita esiin nostanut PlayStation Classic -retrokonsoli. Atelier-debyytin ehostettu versio uudistaa vuosikymmeniä vanhan teoksen toimimaan nykyajan vaatimustason mukaisesti ja päivittää ulkonäön kohdilleen. Tältä osin peli saa puhtaat paperit. Kannattaa silti muistaa, että graafinen toteutus ei ole ainoa asia, joka on ottanut ajan saatossa harppauksia eteenpäin.
Saatavilla: Nintendo Switch, PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PlayStation 5 (testattu)
Ikäraja: PEGI 12 (mieto väkivalta)
YHTEENVETO:
*** / *****
Atelier Marie Remake on ihastuttavan ja vihastuttavan yksinkertainen roolipeli, joka kunnioittaa alkuperäisteoksen PlayStation 1 -juuria turhankin kanssa. Sen lämminhenkisyys ja maanläheisyys tekevät vaikutuksen opettajaan, mutta sisältömäärä välttää reputuksen vain niukasti.
”Ja mausteeksi vielä hieman gluteenia.”