Vaikka retropelaaminen onkin ollut kovassa huudossa jo pitkän aikaa, Nintendo osui nostalgialla hämmästyttävän rikkaaseen kultasuoneen. NES Classic Mini ja SNES Classic Mini saivat houkuteltua lukuisia pelaajia palaamaan ”vielä kerran” niihin kulta-aikoihin, jolloin nettipelaamisen, mikromaksujen tai saavutusten kaltaisista rienauksista ei oltu kuultukaan. Ja onhan se myönnettävä: vähintään kaksi pelaajaa samalla sohvalla on yhä edelleen niin lähellä täydellisyyttä kuin mikään vaan voi olla. Eipä siis ihmekään, että myös Sony lähti samaisille retroapajille. Vaan onko PlayStation Classicista joulun suosikkilahjaksi?
PlayStation Classic porskuttaa vahvasti samoilla linjoilla kuin Nintendonkin minilaitteet. Mukana on 20 klassikkoa vuosikymmenten takaa, joista osa on painautunut pelaajien mieliin selvästi toisia jämäkämmin. Itsestäänselvyyksistä mukana ovat muun muassa Final Fantasy VII, Metal Gear Solid sekä Tekken 3. Toisaalta taas hitusen yllättävämpiä vetoja edustavat Battle Arena Toshindenin sekä Cool Boarders 2:n kaltaiset nimikkeet.
Tyhjästä on paha nyhjästä, mutta eipä liika runsauskaan ole kivuton asia. Niin montaa illanistujaista tuskin on olemassakaan, että ykkös-Pleikkarin parissa kasvaneet pääsisivät yhteisymmärrykseen siitä ainoasta oikeasta 20 mukaan kuuluvan pelin listasta. Siitäkin huolimatta Sonyn valinnat tuntuvat monessa kohtaa hitusen eriskummallisilta. Toki Crashin ja Spyron seikkailut ovat uusittu vastikään komeisiin kuosiin, mutta eihän ilman niiden mainintaa voi muistella ensimmäisen PlayStationin hienoutta.
Kun kaksi tasoloikkalegendaa on konsolilla sivuutettu, tuntuu muutama muukin valinta kummalliselta. Final Fantasy VII on eittämättä pelihistorian suurimpia klassikoita, mutta hitusen silti houkuttaa nyrpistää nenää sille tosiasialle, että legendaa seurannut Final Fantasy VIII ei ole mahtunut mukaan. Valinta olisi ollut enemmän kuin perusteltu, sillä onhan kyseessä tällä hetkellä ainoa uusioversiota yhä edelleen odottava Fantasia. Jos kerta ehostus on syystä tai toisesta liikaa vaadittu, puutteen paikkaus retrolaitteella olisi tuntunut vähintäänkin maittavalta idealta. Jopa sitten sen seiskan kustannuksella.
Pelivalikoimasta nipottaminen tuntuu kaikesta huolimatta vähän turhalta, sillä mukana on klassikoita moneen makuun. Samalla käy kuitenkin harmillisen nopeasti selväksi, että siinä missä Nintendon konsolien simppelit sprite-grafiikat ovat säilyneet ihastuttavan toimivina kaikkien näiden vuosien jälkeenkin, PlayStationin 3D-alkukantaisuus kärsii nykytekniikasta pahasti. Olipa kyseessä sitten paluu lähi-Hesburgerin pelipisteellä tahkottuun Destruction Derbyyn tai viimeisimpään versioon verrattuna ihastuttavan yksinkertaiseen Tekken 3:een, ulkoasu on isolle töllölle venytettynä melkoisen karkea. Retro on retroa, mutta pieni skaalaus ei välttämättä tekisi pahaa.
Sen sijaan itse laite on väsätty hyvällä ja historiaa kunnioittavalla tavalla. Alkuperäisen Pleikkarin muottiin rakennettu konsoli näyttää kutistuneelta itseltään, ja onpa mukana tutut kolme painikettakin. Restart ei kuitenkaan enää käynnistä laitetta uudelleen, vaan vie ainoastaan takaisin päävalikkoon valitsemaan seuraavaa nostalgiatripin kohdetta. Lisäksi on nostettava hattua niin sanotulle levynvaihtonapille, jolle ei periaatteessa olisi enää mitään järkevää funktiota, mutta joka on pakollinen osa konsolin syvintä olemusta. Missäpä peliporukassa ei oltaisi erityisesti Final Fantasy -edistymistä kuvattu juurikin sillä, missä vaiheessa on mitäkin levyä?
PlayStation Classic ja alkuperäinen PlayStation
PlayStation Classic menee retroudessaan hetkittäin jopa turhankin pitkälle. Konsolin mukana tulevat ja USB-liitännällä toimivat ohjaimet palauttavat pelihetket aikaan ennen DualShockien ihanuutta. Harmaa minikapula tuntuu isompaan tottuneen kädessä melkoisen pieneltä, minkä lisäksi tattien vatkaaminen jää tällä kertaa haaveeksi. Ristinäppäimet palauttavat kuitenkin nopeasti muistot kipeytyneistä sormista. Huomautettakoon, että kyseessä on nostalginen huomio, ei moite!
Pieneksi ja kevyeksi suunniteltu laite on helppo siirreltävä, mikä onkin ihan paikallaan. Arvostelua varten pidettyjen muutamien retroiltojen jälkeen tuntuu nimittäin jo siltä, että ainakaan itsekseen laitteen pariin ei viitsi hirveän usein palata. Läpäisemättä jääneen Final Fantasy VII -aukon paikkaaminen sivistyksessä ehkä velvoittaisi konsolin säilyttämistä olohuoneen tasolla, mutta pelin hankkiminen langattomia ohjaimia tukevalle nykyalustalle on kuitenkin enemmän mielessä. Se on kuitenkin selvää, että retrokonsolin parhaat hetket ovat kavereiden kanssa pidettävissä iltamissa. Esimerkiksi Tekken 3 tuskin saa enää pidettyä yli puolta tuntia pidempää otteessaan, mutta lyhytkin paluu nuoruusmuistoihin tekee konsolin esille nostamisesta vaivan arvoista.
PlayStation Classic on aikakautensa vuoksi hankala laite. Sen pelit eivät ole vanhentuneet arvokkaasti, eikä pelilistakaan vapaudu moitteista. Monien ikivihreiden kohdalla uusitut sekä PS Storessa myytävät versiot ajavat asiansa enemmän kuin hyvin. Mikäli retro kuitenkin maittaa ja mukana on riittävästi muistoihin jämähtäneitä klassikoita, ostopäätös on varmasti helppo. On silti syytä varoittaa, että muistoissa niin messevät ja menevät pelit voivat järkyttää.
Ehkä kaikki ei ole sittenkään nykyään huonommin.
PlayStation Classicin pelilista:
– Battle Arena Toshinden
– Cool Boarders 2
– Destruction Derby
– Final Fantasy VII
– Grand Theft Auto
– Intelligent Qube
– Jumping Flash
– Metal Gear Solid
– Mr Driller
– Oddworld: Abe’s Oddysee
– Rayman
– Resident Evil Director’s Cut
– Revelations: Persona
– Ridge Racer Type 4
– Super Puzzle Fighter II Turbo
– Syphon Filter
– Tekken 3
– Tom Clancy’s Rainbow Six
– Twisted Metal
– Wild Arms
Laitteessa ei ole verkko-ominaisuuksia, eikä siihen pysty lataamaan lisää pelejä.
Ikäraja: PEGI 18 (väkivalta, kielenkäyttö)