Apinaa skoijataan – arvostelussa Ancestors: The Humankind Odyssey

Assassin’s Creed -pelisarjan varhaisten osien ideanikkarina ja isänä toiminut Patrice Désilets pyrkii uudella teoksellaan kartoittamaan koko ihmiskunnan esihistorian. Onko muinaishistorian polkujen tallailu kuitenkaan nautittavaa, vai löytyykö tieltä petollisia banaaninkuoria?

30.01.2020

Olet protoihminen viidakossa. Tehtävänäsi on selviytyä ravintoketjun kärkipään tietämille oppimalla viidakossa selviytymisen salat ja siirtämällä yleensä kantapään kautta opitut taidot ja tiedot eteenpäin sukupolvelta toiselle. Konseptitasolla Ancestors on kiehtova yritys tehdä jotain uutta ja erilaista. Valitettavasti lopputulos on kaikkea muuta kuin nautittava kokemus – sujuvasta pelistä puhumattakaan.

Ensimmäisillä kerroilla Ancestors tuntuu taistelevan pelaajaa vastaan kaikin mahdollisin keinoin. Ensikertalaisen suositellaan aloittamaan ohjatun seikkailumuodon parissa, jossa pyritään ohjeistamaan ja opastamaan mahdollisimman paljon. Valitettavasti tämä tarkoittaa sitä, että jo ensimmäisten minuuttien aikana ruudulle pomppaa ohjetekstejä tiuhempaan tahtiin kuin varomattoman nettiselailijan tietokoneelle ponnahdusikkunoita. Pääosa ohjeteksteistä on myös höystetty sellaisella jargonilla, että niissä olevat termit ja sanasto eivät välttämättä tarkoita ohjainta kädessään pitävälle kokijalle yhtään mitään. Ensitunnit kuluvatkin jatkuvan hämmennyksen vallassa ja vailla ymmärrystä siitä, eteneekö seikkailu mihinkään suuntaan.

Jaksoin aloittaa ohjatun seikkailun alusta yhteensä kolmeen eri otteeseen luovuttaakseni muutaman tunnin jälkeen. Viikkojen tauon jälkeen tartuin kapulaan uudestaan ja aloitin uuden tallennuksen puhtaassa selviytymistilassa. Yhtäkkiä huomasin ratkovani ongelmia, mekaniikkoja ja muita seikkailun saloja itsekseni ja kokevani jopa kevyitä onnistumisen tunteita. Lopulta huomasin jopa nauttivani kokemuksesta jossakin määrin. Tallensin ja päätin jatkaa apinalaumani ohjastamista uusin silmin seuraavana päivänä.

Palasin apinain pariin vain huomatakseni, että peli oli päättänyt joko siirtää tallennukseni ohjatun muodon puolelle tai sitten kaikki ohjetekstit vaan päättivät muistuttaa olemassaolostaan jonkinlaisen sairaan vitsin muodossa. Ruutu täyttyi muutaman minuutin aikana kymmenistä samanaikaisista tekstinpätkistä. Ancestors alkoikin taas muistuttamaan enemmän puhdasta tekstihelvettiä kuin selviytymispeliä.

Suurimman osan ajasta pelisykli koostuu uusien asioiden etsimisestä, tutkimisesta ja erilaisten ruoka-aineiden maistelusta. Samalla pyritään välttelemään viidakossa vaanivia vaaroja, kuten petoeläimiä, korkeita pudotuksia ja myrkyllisiä ruoka-aineita. Aina tämä ei kuitenkaan lukuisten bugien ansiosta ole missään muodossa mahdollista. Yhden apinaheimoni tarina esimerkiksi päättyi, kun välittömästi maan tasolle astuessani paikan päälle ilmestyi aina massiivinen sapelihammastiikeri retuuttamaan karvakasta kuomaani. Sama kissapeto onnistui jotenkin vaanimaan minua niin postimerkin kokoisella tyhjällä saarella kuin vesiputouksen päällä olevalla kivisellä kielekkeellä.

Teleporttaileva tappajatiikeri sekä jatkuvasti päälle pukkaavat tutoriaalitekstit eivät valitettavasti ole ainoat kokonaisuutta piinaavat bugit. Joukkoon on eksynyt niin grafiikan piirtymiseen liittyviä kömmähdyksiä, audiopuolen pätkimistä, fysiikkaongelmia ja varsinkin oman lauman tekoälyyn tai sen puutteeseen liittyviä isompia murheenkryynejä. Oman ohjaimeni kestävyys alkoi olemaan koetuksella viimeistään siinä vaiheessa, kun pitkän metsässä samoamisen jälkeen koko kotipesään jätetty perhe päätti ilmaantua yön pimeydestä luokseni juuri kun massiivinen kuristajakäärme oli ahmimassa hahmoani kitaansa.

Ancestors on pienehkön Panache Digital Gamesin ensiteos. Panache puolestaan on Prince of Persia- ja Assassin’s Creed -sarjoilla mainetta niittäneen Patrice Désiletsin perustama ilmeisen kunnianhimoinen indiepulju. Valitettavasti on todettava, että haukattu siivu on tällä kertaa aivan liian suuri. Pieni tiimi ei joko ole onnistunut toteuttamaan nokkamiehensä vahvaa visiota tai sitten nokkamies ei ole osannut asettua sujuvasti pienemmän projektin puikkoihin. Tuntuukin siltä, että tekijät eivät missään vaiheessa ole pysähtyneet miettimään luomuksensa mielekkyyttä nimenomaan pelinä. Ancestors ei pääosan ajasta tunnu edes peliltä, vaan enemmänkin kömpelöltä ohjelmalelulta tai opetustyökalulta. Pienten häviävien hetkien ajan valo paistaa jopa viidakossa lojuvaan risukasaan, mutta se ei riitä pelastamaan kerrassaan hämmentävän heikkoa lopputulosta. Ancestors on koko vuoden 2019 heikoimpia teoksia.

Saatavilla: PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro (testattu), Xbox One, Xbox One X
Ikäraja: PEGI 16 (väkivalta)

Apinain heimon keskuudessa vessareissutkin on tapana hoitaa yhdessä.

Lisää luettavaa