Toiseen maailmansotaan sijoittuvia kirjoja, elokuvia ja pelejä piisaa markkinoilla vuodesta toiseen merkittävät määrät, mutta sitä edeltänyttä mähinää sivuavia teoksia on huomattavasti vähemmän. Käsittämättömiä hirveyksiä ja sukupolvia ylittäneitä traumoja jättänyt globaali kriisi on aiheena vieläkin jossain määrin tabu ja yleisesti ottaen vaikeasti käsiteltävä aihe. Saksalaisen Hekate-pelistudion ensijulkaisu Ad Infinitum lähtee kahlaamaan mutaisia vallihautoja psykologisen kauhun näkökulmasta.
Hyökkäyskomennon lennättimen läpi saaneen lähetin saappaissa rynnätään suoraan eturintamaan oman vallihaudan komentokeskuksesta. Mudan, piikkilangan, suolenpätkien ja veren läpi rämpiessä prologi näyttää nopeasti kokijalleen, että tällä kertaa sodan hurmosta ei missään nimessä olla glorifioimassa. Tykistötulessa valtaosan raajoistaan menettäneen sotilaan avunpyynnöt ovat kertakaikkisen karmaiseva näky, kun huudon keskellä syljetään verta ja hampaanpalojaan irtirepeytyneen leuan syvyyksistä. Samalla Ad Infinitum kertoo heti kättelyssä, että tällä taistelukentällä ei ole kauniita tarinoita kerrottavanaan. Hyytävän aloituksen jälkeen kotoa omasta sängystään heräävä päähahmo huokaisee helpotuksesta: ehkä kaikki olikin vain painajaista. Sota on jo päättynyt ja karmeudet muisto vain. Autioituneen kartanon käytävillä tuntuu kuitenkin vaeltavan jotain sanoinkuvaamatonta. Myös ullakolta kantautuu selkäpiitä karmivia ääniä.
Kartanon huoneissa ja käytävillä tapahtuvia omituisuuksia selvitellessä pelaaja hyppää takaumien ja hallusinaatioiden muodossa takaisin sotatantereelle käsittelemään hampaankoloon jääneitä asioita. Allegorisesti sodan traumoja käsittelevä teos ei missään vaiheessa alleviivaa tai väännä rautalangasta teemojaan, vaan luottaa vahvasti kokijansa omaan kykyyn tehdä johtopäätöksiä tapahtumien todellisesta laidasta. Tarinan syvemmät tasot ymmärtääkseen oletuksena silti on, että ruudun ääressä istuvalla on ainakin jonkinlainen perustason tietämys ensimmäisen maailmansodan tapahtumista ja teknologioista.
Ad Infinitum käsittelee aihepiiriään kuvia kumartelematta. Huomattavan määrän metatasoja sisältävä tarina sivuaa muun muassa sellaisia kevyehköjä aiheita kuin postraumaattinen stressioireyhtymä, psykoosi, ongelmallinen isäsuhde, toksinen maskuliinisuus, sukupolvet ylittävä trauma, rasismi ja homofobia. Lyijynraskas poljento ja synkät säkeistöt eivät päästä kokijaansa helpolla. Usein turhana sanahelinänä ohitettavat sisältövaroitukset ovat tällä kerralla täysin ansaittuja.
Mekaniikoiltaan kyseessä on käytännössä toiminnallisia osuuksilla maustettu kävelysimulaattori kevyillä pulmaelementeillä varustettuna. Ensimmäisen persoonan näkökulmasta tarkasteltu meno on varsin näyttävää. Pienen kehitystiimin rajalliset puitteet on onnistuttu naamioimaan tehokkaasti ammattitaitoisen toteutuksen alle. Matkan varrella kohdattavat pulmat ovat poikkeuksellisen hyvin suunniteltuja ja ennen kaikkea loogisia. Mitään Monkey Islandeista tuttuja surrealismiin nojaavia nokkeluuksia ei ole tarjolla, vaan kaikki tarinan arvoitukset on aina ratkaistavissa edessä olevien työkalujen, perustason päättelykyvyn ja annettujen vihjeiden avulla.
Vaikka paperilla Ad Infinitum luetaan kauhupelien joukkoon, se ei missään vaiheessa ole erityisen pelottava. Ajoittain kylmät väreet nousevat selkäpiihin, mutta enemmän kauhun psykologisiin aspekteihin nojaava teos on kuin hidasvaikutteinen myrkky. Hitaasti ihon alle kyntensä ujuttava ilmapiiri käyttää kauhukuvastoaan enemmänkin tehokeinona kuin itseisarvona. Tarinan käänteet ovat kauhistuttavia, eivät niinkään pelottavia. Temaattisesti ja stilistisesti lainaa on otettu jossain määrin muun muassa Silent Hill -sarjaa inspiroineesta Jaakobin painajainen -elokuvasta. Mörkökaappeja ja pikasäikäytyksiä halajavat katsokoon siis muualle.
Audiovisuaalinen toteutus on kaikin puolin passelilla tasolla. Raskas Unreal-moottori piirtää ruudulle varsin näyttävän näköisiä visioita ja erityisesti irvokkaat raudasta sekä lihasta koostuvat hirviöt vakuuttavat ulkomuodollaan. Poikkeuksellisen hieno orkestraalinen musiikkiraita ansaitsee myös suitsutusta. Usein musiikkiraita onnistuu nostattamaan ruudun tapahtumat täysin omille sfääreilleen. Visvaa, verta, mutaa ja jopa kirjaimellista paskaa täynnä olevien vallihautojen kuvasto ei päästä helpolla, mutta se tukee rankkaa tarinaa upeasti.
Kaikilla kolmella testikoneella menon sai helposti rullaamaan yli 60 ruudun sekuntipäivitysvauhdilla, mikä on enemmän kuin tarpeeksi hitaasti etenevän tunnelmallisen fiilistelyteoksen parissa. Tehokone Beastilla vauhdin sai lukittua 3 440 x 1 440 -resoluutioisen näytön 144 hertsin päivitystaajuuteen varsin vaivattomasti DLSS-tuen ansiosta. AMD-rautaa hyödyntävällä Beautylla graafisesta krumeluurista joutui tinkimään hieman, mutta ei missään nimessä häiritsevässä määrin. Arc-näytönohjaimella varustetulla Temptressillä meno sahasi eniten puuttuvasta XeSS-tuesta johtuen, mutta ruudunpäivitysnopeus ei testeissä siltikään laskenut alle 70 kuvan sekuntivauhteihin edes raskaimmissa kohtauksissa.
Kolmeen kappaleeseen, prologiin ja epilogiin jaettu kokonaisuus kantaa koko noin kahdeksantuntisen kestonsa kuin siivillä. Tarinan aikana tehtävät valinnat myös johtavat yhteen kolmesta erilaisesta lopetuksesta, joten myös uudelleenpeluuarvoa on mukavasti. Kertomus saa pelaajan pohtimaan kokemustaan poikkeuksellisen vahvasti. Huomasinkin mietiskeleväni muutamaa todistamaani kohtausta vielä pitkään lopputekstien ruudulla rullailun jälkeen. Se jos mikä lienee onnistuneen teoksen merkki.
Saatavilla: PC (testattu), PS5, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 16 (graafinen väkivalta, kielenkäyttö, kauhu)
YHTEENVETO:
***** / *****
Kuvia kumartelematon psykologinen kauhukokemus ei päästä pelaajia helpolla. Pintaa syvemmälle pureutuva verevä tarina käsittelee tabuja ja vaikeita aiheita sellaisella pieteetillä, että lopputulosta on vaikea uskoa pienehkön indiestudion ensiteokseksi. Yksi vuoden pelijulkaisujen kohokohdista, jota yhdenkään aihepiirista kiinnostuneen ei kannata ohittaa.
Käytetyt arvostelukoneet:
Tehokone “Beast”
Prosessori: AMD Ryzen 7 7800X3D
Keskusmuisti: 32 Gt 6 000 MHz DDR5
Näytönohjain: Nvidia RTX 4070 Ti 12 Gt OC
AMD-kone “Beauty”
Prosessori: AMD Ryzen 5 5600
Keskusmuisti: 32 Gt 3 600 MHz DDR4
Näytönohjain: AMD Radeon 7600
Intel-kone “Temptress”
Prosessori: Intel Core i5 12600K
Keskusmuisti: 32 Gt 3 200 MHz DDR4
Näytönohjain: Intel Arc 770
Lue lisää Tiltin arvostelukoneista täältä.