Grand Theft Auto -peleistä tunnettu Rockstar Games tuli viimeistään GTA V:n (2013) myötä hioneeksi huippuunsa tehtäväpohjaisen tarinankerronnan. On kuitenkin todettava, että vaikka GTA V oli myös tarinallisesti erinomainen peli, kalpenee sekin Rockstarin aiemman Red Dead Redemptionin (2010) rinnalla.
(Teksti sisältää spoilereita peleistä, joten niitä pelkäävien on syytä lopettaa tähän.)
Heti alkuun mainittakoon, että palasin äskettäin pelaamaan Red Deadin uudelleen läpi useamman vuoden tauon jälkeen. Tämä teksti ei siis perustu vuosien sumentamaan muistikuvaan pelistä, vaan tuoreeseen kokemukseen.
Red Dead Redemptionin tarina eroaa jossain määrin GTA-peleistä, vaikka niiden välillä onkin runsaasti yhteistä. Merkittävää on muun muassa se, että RDR:ssä on vähemmän GTA-peleille tyypillistä mustaa huumoria. Red Dead on hienovaraisemmin satiirinen, minkä vuoksi se onnistuu olemaan myös vakampi ja kertomaan tarinansa vetoavammin.
RDR ei suinkaan ole täydellinen: Tehtävissä on toisteisuutta ja kaikki tarinan sivujuonteet eivät ole yhtä kiinnostavia. Lopulta pelin tarina nousee kuitenkin GTA-pelien yläpuolelle hyvin yksinkertaisesta syystä: Tarina ei pääty onnistumiseen.
Siinä missä vaikkapa GTA: Vice City (2002) päättyy siihen, että Tommy Vercetti valtaa Vice Cityn rikollismaailman, ja GTA V päättyy päähenkilöiden onnistuneeseen ryöstöön ja vihamiesten kukistamiseen, on Red Dead Redemptionin lopetus synkkääkin synkempi. Päähenkilö John Marston saa entiset rikolliskaverinsa lahdattua, mutta peli ei pääty tähän.
Viimeisissä tehtävissä Marston palaa elämään maatilalleen vaimonsa ja poikansa Jackin kanssa, ja hetken näyttääkin siltä, että entinen rikollinen on saamassa elämänsä kuntoon. Käy kuitenkin niin, että Yhdysvaltain virkavalta ei päästä häntä käsistään ja palaa tappamaan hänet.
Peli tosin ei pääty vielä tähänkään, vaan tapahtuu kolmen vuoden aikahyppy (vuoteen 1914) pelaajan alkaessa pelata Jack Marstonilla, alkuperäisen pelihahmon pojalla. Jack etsii käsiinsä isänsä tappamisesta vastuussa olevan agentin Edgar Rossin ja ampuu hänet Meksikossa. Tähän peli päättyy, vaikka pelaaja voi toki jäädä riehumaan avoimeen pelimaalmaan Jackilla pelaten.
Loppu ei ole parempi vain siksi, että se on negatiivinen, vaan siksi, että se näyttää, kuinka väkivallan seuraukset siirtyvät sukupolvelta toiselle. Kun Jack kostaa isänsä kuoleman, hänestä tulee osa koston ja verenvuodatuksen kierrettä. On myös helppo kuvitella, ettei kierre pääty häneen: Ehkäpä seuraavaksi Rossin jälkeläiset jäljittävät lainsuojattomaksi ryhtynyttä Jackia.
Päätös sopii pelin tarinaan erinomaisesti, sillä koko pelissä on kyse rikollisen yrityksestä palata kaidalle tielle. John Marston ja entinen prostituoitu Abigail yrittivät päästä lastensa kanssa eroon lainsuojattomasta elämästä ja perustaa maatilan, mutta menneisyyden virheet eivät päästäneet heitä otteestaan.
Pelin lopun voi ymmärtää voimakkaana eettisenä kannanottona: Vaikka onnistuisikin elämään lain ulkopuolella, väkivallan veriset jäljet jäävät aina perinnöksi seuraavalle sukupolvelle. Jackista tulee sellainen kuin tulee hänen vanhempiensa vuoksi.
Esimerkiksi GTA V ei tarjoaa vastaavaa eettistä kannanottoa tai tulkinnallisesti hedelmällistä loppua. Pelejä voi verrata näinkin: Red Dead Redemptionin lopetus toimisi romaanissa tai elokuvassakin, GTA V:n loppuratkaisu taas olisi aika lattea.
Muun muassa tavallista videopeliä merkityksellisemmän tarinan vuoksi toivon, että Rockstar tekisi viimein jatko-osan RDR:lle. Toivon kuitenkin myös, että mahdollinen jatko-osa jättäisi auki Jackin kohtalon ja keskittyisi kokonaan uusiin hahmoihin.