Unilogiikkaa – arvostelussa Dreams

LittleBigPlanet-sarjasta tunnettu Media Molecule pyrkii uusimmalla teoksellaan tarjoamaan mahdollisuuden matalan kynnyksen pelinkehitykseen kaikelle kansalle. Onko työkalusetti tarpeeksi laadukas, vai pitääkö sittenkin soittaa remonttimiehille?

Jo vuosia mielikuvituksellisia työkaluja ja pääosin keskinkertaisia tasohyppelykokemuksia tarjonnut Media Molecule yrittää tällä kertaa mahdollistaa kokonaisen pelin, musiikkivideon, animaation tai vaikkapa elokuvan tekemisen. Dreams on suoraan sanottuna hirvittävän kunnianhimoinen paketti, mutta ilokseni voin kuitenkin todeta sen täyttävän lähes kaikki lupauksensa.

Dreams on syytä aloittaa tutustumalla Media Moleculen itsensä teoksen sisäisillä työkaluilla kehitettyyn Art’s Dream -pakettiin. Artin unessa keskitytään bändinsä ostrasoimaksi erinäisistä syistä joutuneen jazzmuusikon tarinaan. Uuden musiikin kirjoittaminen, vanhojen ystävyyssuhteiden korjaaminen ja lapsuudesta tutun lohikäärmeen jahtaaminen olisivat kaikki tehtävälistalla. Metaforien muodossa ja unien logiikalla toimiva maailma on yllättävän syvällinen seikkailu, jonka tarinallisesta annista irronnee syvyyttä yllättävän paljon kokijan iästä ja kokemuspohjasta riippuen. Välillä edetään vanhanaikaisen kursoripohjaisen seikkailun muodossa, hieman legendaaristen SCUMM-pelimoottorilla luotujen klassikoiden tapaan. Toisaalla tarina etenee tasohyppelynä tai jopa rytmipelin keinoin.

Art’s Dreamia läpi tahkoamalla käy jo hyvin selväksi, että Dreams on kerrassaan poikkeava teos. Taiteellisilta aspekteiltaan kyseessä on vahvan näkemyksen omaavaa tykittelyä ja mekaniikoiltaankin kyseessä voisi olla täyden julkaisun oikeuttava teos. Seikkailua kokiessa herää kuitenkin vahva epäilys siitä, kuinka todenmukaisen kuvan teos antaa pelaajille tarjolla olevien työkalujen tehoista.

Valmiin pelillisen sisällön läpäisyn jälkeen Dreamsin uneksijoita aletaan ohjeistamaan omien projektien rakentelussa. Ohjaus toteutetaan aluksi lähes vaivihkaa. Opetusta on naamioitu oman esimerkiksi kotitilan sisustuksen, hahmojen muokkaamisen ja kevyiden logiikkaharjoitusten muotoihin. Lopulta aloittelevia “devaajia” ohjataan nappaamaan jonkun muun valmis työ ja muokkaamaan sitä eteenpäin. Omat projektit ja muiden työt ovat itse asiassa aina täysin muokattavissa ja eteenpäin jalostettavissa. Dreams itsessään pitää kirjaa kaikista projektiin vähänkään kajonneista pitäen huolen siitä, että tekijät saavat joka tapauksessa nimensä näkyviin. Näin pelinkehittämisestä tehdäänkin eräänlainen täydellisen kommunismin harjoitus.

Oma mielikuvitukseni ei valitettavasti riitä kovinkaan pitkälle, joten päätin ottaa ideanikkarikseni 5-vuotiaan poikani. Hyvin nopeasti syntyi idea simulaattorista, jossa tarkoituksena on heittää banaaneja mahdollisimman kovalla voimalla ilkeän miehen nivusiin. Banaanin mallintaminen valmiista muodoista ja palikoista veistelemällä onnistui vielä kohtalaisen vaivattomasti, mutta muiden tarvittavien mallien ja logiikkamuuttujien rakentamiseen omat rahkeeni eivät täysin riittäneet. Tässä Dreamsin jo lähes vuoden ajan jatkuneiden alpha-, beta- ja suljetun early access -vaiheiden hyödyllisyys käy ilmi kaikille. Uneksijoiden mallintamia tavaroita, valmiita logiikkamoottoreita, musiikkia ja kokonaisia pelipohjia on jo nyt linjoilla enemmän kuin mitä yhden ihmiselämän aikana pystyy läpi kahlaamaan. Tarvittavat hakuparametrit syöttämällä käsissämme oli muutamassa minuutissa tarvittavat palikat mestariteoksemme toteuttamiseen. Jonkinlaisen epäpyhällä hengellä, purkalla ja ilmastointiteipillä kasassa pysyvän alphaversion kokoon kasaamisen jälkeen tulimme kuitenkin molemmat siihen lopputulokseen, että peli-ideamme ei lopulta ollut jatkokehityksen arvoinen.

Kaltaisteni kädettömien ja tylsämielistenkään ei kuitenkaan kannata vältellä unien sisään sukeltamista. Pelattavaa ja koettavaa tuntuu syntyvän yhteisön toimesta niin järjettömällä vauhdilla, että uutta mielenkiintoista koettavaa on aina tarjolla. Jo nyt teosten joukossa on lukuisia laadultaan täysin kaupallisiin tuotteisiin verrattavissa olevia kokonaisuuksia.

Paperilla Dreams on niin kunnianhimoinen projekti, että sen ei missään nimessä uskoisi täyttävän sille langetettuja odotuksia. Totuus on, että vaikka teos kurkottaa kohti horisonttia ja sen yli, sen rahkeet itse asiassa yltävät maaliinsa. Siinä samalla käyttäjät pääsevät maalaamaan oman taivaanrantansa.

Saatavilla: PlayStation 4, PlayStation 4 Pro (testattu)
Ikäraja: PEGI 12 (väkivalta, kielenkäyttö)

Scaramouche, Scaramouche, will you do the Fandango?