Horizon Dawn Zero oli monilta osin koko viime konsolisukupolven upeimpia pelikokemuksia. Aloyn seikkailu värikkäissä ympäristöissä ja robottidinosaurusten keskellä osui napakymppiinsä lähes jokaisella rintamalla. Viattomana alkanut taival nosti panoksia läpi matkan aina mainioon loppukliimaksiin asti. Ainoa todellinen marmatuksen aihe nähtiin kuitenkin vielä loppuratkaisun yhteydessä, kun sidotut juonilangat avattiin suotta jatko-osaa varten.
Odotettu kakkososa Horizon Forbidden West jatkaa lähes suoraan avausteoksen lopusta. Muutama kuukausi on ehtinyt vierähtää, joiden aikana maailmanlopun uhka ei olekaan väistynyt. Aloy on kuitenkin tällä kertaa hyvinkin tietoinen tilanteesta sekä tehtävästä. Luontoäidin varmuuskopiot olisi löydettävä ja samalla pitäisi ratkaista ympäristöä turmelevan saastumisen aiheuttama kriisi. Tällä kertaa alue kuitenkin vaihtuu nimen mukaisesti länteen, jossa meno on sotaisaa ja rauhatonta. Näin ne ajat muuttuvat. Vähemmän yllättävästi kulunut aika on saanut Aloyn unohtamaan kykynsä sekä hukkaamaan huippuvarusteensa. Pelillisesti ratkaisun toki ymmärtää, mutta edes jokin ratkaisun perusteleva muistinmenetys olisi varmasti ollut paikallaan.
Forbidden West tuntuu samaan aikaan uudelta ja vanhalta. Se on pelillisesti ja luonteeltaan hyvin samanlainen kuin edeltäjänsä. Suuri maailma, kiehtovat hirviöt, maukas toiminta sekä kiinnostava sankaritar pitävät yhä tukevasti otteessaan. Vastaavasti tuoretta tuntua tuovat seikkailemisen monipuolistuminen, tarinan lähtökohtien selkiytyminen sekä erittäin palkitseva kykypuu.
Ensitunnit pelin parissa tuntuivat kaikesta huolimatta hiukan latteilta. Vaikka visuaalinen puoli on upeampaa kuin koskaan, aluksi teos vaikutti liiankin tutulta viisi vuotta sitten ilmestynyttä peliä pelanneelle. Onneksi tarina polkaistaan kunnolla käyntiin muutaman tunnin vitkuttelun jälkeen. Tämän jälkeen teos palautteli mieleen jopa Mass Effect 2:n fiiliksen, sillä maailmanlopun tunnelma sekä epätoivoinen tehtävä välittyvät ruudun läpi. Vaikka maailma juhlii ensimmäisen uhan kaatumista, Aloyn työmaa on vasta aluillaan.
Tekemistä todella piisaa. Kakkos-Horizon tarjoaa tekemistä pitkäksi aikaa, vaikka päätarina sinänsä onkin nopeampi. Ongelmasta ei onneksi voida puhua, sillä sivutehtävien taso on hämmästyttävän korkea. Vaikka yritin arvostelurupeaman aikana pakottaa itseni keskittymään maailman pelastamiseen, maailman muiden asukkaiden huolet vetivät hälyttävällä tahdilla puoleensa. Ja onpa ympäristössä muutakin tehtävää. Pakko se on tunnustaa, että oravannahkojen keräämisellä paranneltavat varustepussit eivät välttämättä kuitenkaan nopeuttaneet loppuoperaatiota riittävän paljoa tekemisen perustelemiseksi. Vaan hauskaa se oli silti!
Sivutehtävät loistavat paitsi laadullaan mutta myös palkitsevuudellaan. Aktiviteeteistä lohkeaa kokemuspisteiden ohella myös täytettä kykypuuhun. Useaan eri suuntaukseen jaettu rakennelma pursuaa kiinnostavaa antia. Osa taidoista nopeuttaa parantamista, yhtäällä saa uusia iskusarjoja ja jokin parantaa robottiotusten valtaamista. Kiehtovia vaihtoehtoja on niin paljon, että sivutehtäviä haluaa tehdä uusien avaamiseksi. Valitettavasti jokainen uusi temppu avaa tarjolle kaksi uutta, joten siinähän sitä taas juostaan oravana pyörässä.
Myös pelimaailma imaisee mukaansa. Aloy voi paitsi kipittää apostolinkyydillä mutta myös sukellella sekä liitää erityisellä varjolla. Nämä tekevät taivaltamisesta äärimmäisen kutkuttavaa. Lisäksi ilmaisia pikamatkustuspaikkoja avaavat nuotiot haluaa kerätä ihan vain tulevien reissujen nopeuttamiseksi. Jos arvostelun takaraja ei olisi kummitellut takaraivossa, olisi liikkumista tehnyt mieluusti jalan tai ratsun selässä enemmänkin.
Toiminta on pysynyt monilta osin ennallaan. Aloy liikkuu rivakasti ja monipuolisesti, vaikka ympärillä olevat robottipedot pyrkivätkin upottamaan hampaansa, kyntensä, piikkipyrstönsä sekä muut epämieluisat elimensä sankarittareen. Jousipyssyllään tykittävä pelaaja joutuu katsomaan ammuksiaan tarkkaan, sillä kunnon vahingon tekeminen vaatii heikkoihin pisteisiin osumista. Samalla irrotetut komponentit antavat keräilevälle seikkailijalle irtokrääsää, jonka avulla saa paranneltua varusteita. Monipuoliset aseet, kiehtovat viholliset sekä vaaran tunne pitävät otteessaan. Toisinaan liskoa sataa taivaalta ja rynnii selustasta, jolloin hyvät neuvot ovat todellakin tarpeen.
Taisteluiden kohdalla pysähdyin kuitenkin monesti miettimään sitä, minkä takia peliin on sisällytetty varusteiden luominen. Esimerkiksi nuolivarastoa saa täydennettyä muutamalla napinpainalluksella kesken kiivaankin taiston. Jos nikkarointi vaatisi pysähtymistä, loisi se oman elementin taistoon. Nyt se tuntuu vain hiukan ylimääräiseltä. Toinen syvyyselementti voisi olla materiaalien puuttuminen. Nykyisellään Forbidden Westin ympäristö tarjoaa kaivattuja risuja ja parannusmarjoja jokaisesta sopukasta ja supasta, joten vajausta ei ehdi muodostua edes kiivaimpina hetkinä.
Jos PS4:n ykkös-Horizon mykisti ulkoasullaan, jatko-osa nostaa rimaa entisestään. Kun seikkailun alkupäässä laskeudutaan köysirataa pitkin alas vuorelta, piti talouden toinen asukas huikata paikalle ihailemaan kaukaista horisonttia. Värikylläisyys on jopa hieman nintendomaista, mutta maailman koko taasen palauttaa mieleen Ubisoftin järkäleteokset. Kokonaisuus on valtava mutta kaikesta huolimatta riittävän hallittava. Seikkailuvibaa lisää pelin halu piilottaa kaikki ylimääräiset terveystiedot ja muut lisäkilkkeet ruudulta. Tekijätiimi Guerrilla Games on todellakin ylittänyt itsensä. Kokonaisuus on saumaton ja lataustauot miellyttävän lyhyitä. Toki odotteluruutua joutuu pikamatkustaessa hetken aikaa odottamaan, mutta tässä puhutaan lähinnä muutamasta hassusta sekunnista.
Kuten Sonyn yksinoikeuspeleillä on ollut tapana, myös Horizon: Forbidden West on käännetty suomenkieliseksi. Ääninäyttely on toki silkkaa lontoota, mutta tekstitykset, pelimaailma sekä muut yksityiskohdat taittuvat härmäksi. Tämä tekee pelistä mukavan helposti lähestyttävän myös harvakseltaan pelaaville. Niin ikään on pakko ylistää saavutettavuuden huomioimista. Tarjolla on lukuisia vaihtoehtoja helpottamaan pelimaailman tunnistamista. Laitoin itsekin kiipeilyä varten olevan värisävyn käyttöön ihan vain hahmottamisen avittamiseksi.
Horizon Forbidden West on erinomainen jatko-osa loistopelille. Vaikka tarina hiukan kangerteli alussa, imaisi se nopeasti mukaansa. Tehtävämäärä osoittaa laadun ja määrän kulkevan joskus myös sopuisasti, minkä lisäksi pelimaailman salat suorastaan vaativat pelaajan huomiota. Kokonaisuuden kruunaa huikea audiovisuaalinen toteutus. Kokonaisuutta ihastellessa on todettava, että kovasti saavat kilpailijakehittäjät venyä, jotta Horizonin jatko-osa ei olisi vuoden paras peli.
Saatavilla: PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PlayStation 5 (testattu)
Ikäraja: PEGI 16 (väkivalta, verkko-ostot)