Vuonna 2014 ilmestynyt Middle-earth: Shadow of Mordor yllätti pelaajakansan housut kintuissa. Keski-Maan sotaisaan maailmaan sijoittunut seikkailu säväytti avoimella maailmallaan, tunnelmallaan, tarinallaan sekä ennen kaikkea Nemesis-systeemillään. Jatkoa on saatu odottaa kolmisen vuotta, mutta laatua kannattaakin odottaa. Middle-earth: Shadow of War on paranneltu, laajennettu ja kaikin puolin toimivampi seikkailu.
Shadow of War jatkaa avausosan tarinaa. Päähenkilö Talion on edelleen elävien ja kuolleiden välimaastossa yhdessä Celebrimbor-haamun kanssa. Seikkailu pyörii Taru sormusten herrasta -maailmalle tyypillisesti Angmarin Noitakuninkaan, mahtisormuksen ja muiden tuttujen asioiden ympärillä. Varsin verkkaisesti etenevä tarina ei onnistu imaisemaan mukaansa, vaan suurin osa tapahtumista jää universumiin perehtymättömälle varsin epäselviksi. Onneksi ruuvi kiristyy loppumetreillä toimivampaan suuntaan.
Tuoreen seikkailun pihvi on kuitenkin pelimaailman koluaminen ja avaaminen. Koko valtaisa pelimaailma on avoinna lähes alusta asti, joten asioita voi tehdä käytännössä omavalintaiseen tahtiin. Örkkien valtaamat alueet ovat sotaisan vihamielisiä, mutta onneksi sellaista tilannetta ei olekaan, etteikö suoliston lävistävä miekka ratkaisisi ongelmaa. Mikäli kyvyt ja uskallus riittää, vihollisjahtiin voi lähteä vaikka heti. Päälinnakkeisiin suin päin syöksyvän kannattaa tosin varailla hautapaikka jo ennen ristiretkeä.
Shadow of Warin kiinnostavinta antia on pelimaailman nivoutuminen isoksi kokonaisuudeksi. Jokaisella alueella on erityinen örkkipomo, jonka alaisuudessa on upseereita ja kapteeneja. Tie johtoportaaseen käy alatasojen kautta, sillä vihollisarmeijan miehistö ja vahvuus hupenevat johtajia päihittämällä. Mikäli rivivihollinen onnistuu tappamaan pelaajan, nousee tämä arvoasteikossa ylöspäin saaden samalla lisää kokemusta. Toisaalta taas revanssin voittamisesta palkitaan avokätisin varustepalkinnoin, joten Manalassa piipahtaminenkaan ei ole aina huono asia. Nemesis-systeemiksi ristitty järjestelmä on viihdyttävyydessään kerrassaan mainio.
Erilaista tekemistä on runsain mitoin. Yhtäällä voi hiippailla vihollisleiriin, toisaalla osallistua areenataistoihin ja jossakin kaivataan pelimaailman salaisuuksia vartioivan tornin valloittamista. Tehtävätyypit toistavat itseään melko paljon, mutta niiden paljous antaa paljon anteeksi. Lisäksi tehtäviä voi halutessaan antaa käännyttämiensä örkkitovereiden hoidettavaksi. Alihankkijat toteuttavat käskyt tarvittaessa ilman pelaajan osallistumistakin.
Pelimaailmassa piisaa tekemistä, mutta sen suurin vahvuus on sen laajuus ja vapaus. Talion voi kiivetä käytännössä jokaista seinämää pitkin, joten vihollisten kimppuun voi syöksyä useita erilaisia reittejä pitkin. Miljöötä piisaa samalla niin paljon, että vallattavat pikamatkustuspisteet sekä ratsuina käytettävät villipedot ovat enemmän kuin tervetulleita. Tekijätiimi Monolith Productions ei ole onneksi tehnyt aluetta suureksi vain huvikseen. Maisemat ovat komeita ja mieleenpainuvia. Jokaisella eri alueella on oma visuaalinen tyylinsä, joka tekee paikoista tunnistettavia.
Suurin osa ajasta kuluu kuitenkin taisteluiden tiimellyksessä. Shadow of Warin mätkintämekaniikka on tuttua ja turvallista akrobatiaa, jossa miekanisku, väistö, sivuloikka ja vastahyökkäys vuorottelevat sulassa sovussa. Menestyksekäs toiminta kerryttää erikoismittareita, joiden avulla saa lahdattua poloisia örkkiparkoja entistä tehokkaammin. Lopulta varsin syvälliseen systeemiin tottuu nopeasti. Mätkintä on sen verran mukavaa, että jopa rivivihollisia rökittää mielellään. Toisaalta on kuitenkin sanottava, että onhan kylään hiljaisesti mutta tappavasti hiipimisessä oma fiiliksensä. Vaihtoehdot ovat joka tapauksessa moninaiset, mikä tekee Shadow of Warin pelaamisesta jatkuvasti viihdyttävää.
Taisteluita ja tehtäviä on syytä kokea, sillä Talionin kykyvalikoima kehittyy matkan varrella. Jokaista tasoa kohti saa taitopisteen, jolla voi vahvistaa sankarin iskuvalikoimaa. Kykypuusysteemi on tehty oivaltavasti, sillä tarjolla on liuta erilaisia taitoja, joista jokaista voi vielä kehittää omaan erityissuuntaan. Kolmesta alahaarasta voi käyttää kerrallaan vain yhtä, joten esimerkiksi vihollistyypin mukaan kannattaa katsoa mikäli haluaa yllätysiskun mehustuvan myrkyllä tai jäätymisellä. Taitoja on runsain mitoin, joten jokaisen kykypisteen valinta tuntuu loppumetreille asti suurelta valinnalta.
Nemesis-systeemin pomoörvelöiden kaatamisesta saa lisäksi uusia varusteita. Tavaraa heruu mukavaan tahtiin, eikä ennakkoon pelätyt mikromaksuhankinnat näy ennen kuin vasta tarinan jälkeisissä tehtävissä. Parhaita välineitä voi kaiken kukkuraksi parantaa erillisillä tehtävillä, jolloin panssarit ja aseet saavat muutaman lisäpisteen etuihinsa.
Shadow of War on saanut erilliset ulkoasuehostukset PS4 Prota ja Xbox One X:ää varten, mutta avoimen maailman seikkailu on karvalakkikonsoleillakin upeaa katsottavaa. Pelimaailma on yksityiskohtainen, sotaisan väritön ja sujuvasti rullaava. Latauspisteet eivät näy kuin alueelta toiselle siirtyessä, joten pelaamisessa saa keskittyä lähes koko ajan itse asiaan. Myös audiopuoli toimii moitteetta. Örkit höpisevät omiaan, Talionin sekä Celebrimborin välinen irvailu naurattaa ja välivideot ovat kaikessa tyhmyydessään hupaisia.
Middle-earth: Shadow of War on erinomainen avoimen maailman toimintapeli, jonka parissa viihtyy pidemmissäkin sessioissa. Tekemistä piisaa lähes loputtomasti, Nemesis-systeemi tekee taistoista merkityksellisiä ja lopulta tarinakin paranee loppua kohti. Ainoa todellinen moite kohdistuu mikromaksuihin, sillä pelin loppuhetket vaativat joko pitkällisen hinkkaamisen tai vaihtoehtoisesti kukkaron avaamisen. Se jää lopulta kuitenkin vain pieneksi säröksi kokonaisuudessa. Keski-Maan sotaan kuluvat kymmenet tunnit ovat oivallista viihdettä. Mikäli Tolkien tai avoimen maailman toimintapelit ovat lähellä sydäntä, ei Middle-earth: Shadow of Waria ole syytä passata.
Saatavilla: PC, PlayStation 4 (testattu), Xbox One
Ikäraja: 18 (PEGI)