Syvemmälle kaninkoloon – arvostelussa Control: Foundation

Remedyn toimintapelin ensimmäisessä lisäosassa tunnelma on katossa, mutta tarina kärsii edelleen päämäärättömyydestä.

04.05.2020

Minulta kesti kauan päästä sisälle Controllin maailmaan. Vapaasti niin SCP Foundationista, Twin Peaksistä sekä Remedyn aiemmista peleistä ammentava tarina osoittautui kuitenkin lopulta tajunnan nyrjäyttäväksi, mutta samalla valloittavaksi sillisalaatiksi. Remedy on aina osannut naureskella itselleen, eikä Control ole poikkeus. Pelikenttänä toimiva Vanhin talo on brutalismin multihuipentuma, jossa käytävät vääristyvät toistensa päälle tavalla, joka saisi Escherinkin purskahtamaan kyyneliin. Samalla toimistojen ja labrojen seasta paljastuu toinen toistaan kummallisempia tutkimuskohteita. Jykevien lasiseinien takana seisoo keraaminen flamingo, jota tarkkaillaan 24/7. Toisaalla muistilaput ovat alkaneet itsestään monistua ja vallanneet kokonaisen toimiston itselleen. David Lynchin tavoin tunnelma on yhtäaikaa hilpeä sekä ahdistava tavalla, jota harva media koskaan saavuttaa. Valtavalla tahdilla satavista vihjauksista ja viittauksista parhaimmat ovat juuri visuaalisia elementtejä, jotka on jätetty kiusaamaan pelaajaa.

Mutta siinä missä tunnelma kylmää selkäpiitä, jää tarina usein vaisuksi. Jesse Faydenin seikkailu pelastaa veljensä hulluuden syövereistä on aluksi mukaansatempaava, mutta mitä pidemmälle tarina etenee, sen vähemmän sitä tuntuu kiinnostavan tarjota järkevää loppuratkaisua. Kampanjan päätyttyä onkin olo, että vaikka kokonaisuutta on kiva teorisoida, minkäänlaista konkreettista lopputulosta sille ei todennäköisesti ikinä saada. Foundation-lisäosa tuo jälleen uusia ulottuvuuksia Vanhimman talon nurinkuriseen maailmaan, mutta kokonaisuus jää yhä pinnalliseksi. Tämä ei välttämättä ole huono asia niille, jotka rakastuivat Controllin esoteeriseen kerrontaan alunperin, mutta uusia faneja se ei välttämättä houkuttele.

Jossain kielletyn sektorin syvimmissä kolkissa piilee ovi, joka johdattaa astraalitason tuolle puolen. Maan uumenissa, sokkeloiden ja äkillisten suvantojen takana sijaitsee valtaisa obeliski nimeltään Neula, jonka tarkoituksena on pitää helvetillinen Sähinä loitolla maailmastamme. Kun ulottuuvudet alkavat purkautua toistensa päälle, mysteerinen hallitus lähettää Jessen ottamaan selkoa tilanteesta. Matkalla kohdataan muutamia pääpelistä tuttuja hahmoja, joiden kohtalot jäivät tuolloin epäselviksi. Varsinaista tarinan harppausta joudutaan todennäköisesti odottamaan myöhemmin saapuvaan AWE-lisäosaan, joka lupailee yhteyksiä Alan Wakeen.

Tyyliltään Foundation ei eroa alkuperäisestä millään tasolla. Jesse tutkii edelleen metroidvaniamaista semi-avointa maailmaa pätkittäin avaten uusia oikopolkuja ja reittejä teoksen edetessä. Välillä taistellaan pomoja vastaan, joista jokaisella on omat heikkoutensa. Yleensä telekineesi ja muut luotettavat taidot ovat kuitenkin enemmän kuin tarpeeksi pistämään pahuuden ruumiillistumia likoon. Muutoksiin ei toki olekaan tarvetta, sillä Controllin pelituntuma on edelleen täyttä rautaa. Remedy on hionut vuosien saatossa jokaista osa-aluetta tässä genressä siihen pisteeseen, että se pystyy asettamaan riman muille ylitettäväksi.

Pääpelistä tuttujen taitojen lisäksi Jesse oppii kaksi uutta keinoa selvitä ulottuuvuksien välisistä konflikteista. Näistä hauskin on ehdottomasti taito manipuloida maata repimällä seinistä ja lattioista esiin niin uusia tasoja kuin hervottomia stalagmiitteja. Taisteluista tulee nopeasti entistä vauhdikkaampia, kun pahiksia saa houkuteltua kirjaimellisesti maata mullistaviin ansoihin. Taidoista toinen antaa Jesselle kyvyn tuhota kiviseiniä ja esteitä entistä väkevämmällä arsenaalilla. Molemmat tekevät ällistyttävän hienon pelimaailman tutkimisesta entistä hauskempaa.

Ja mikä maailma onkaan kyseessä! Control edustaa edelleen Remedyn vuosikymmenten kokemusten kulminaatiota, eikä Foundation tee tähän poikkeusta. Pelin tunnelma tarraa mukaansa heti ensimmäisestä laskeutumisesta maailman syvyyksiin eikä hellitä ennen kuin lopputekstit kajahtavat näytölle. Jokainen uusi alue on tilaisuus ihastella tekijöiden mielikuvituksen juhlaa. Luolastot tuntuvat valtavilta ja Jessen läsnäolo niissä pienen muurahaisen häirinnältä kosmisen kauhun esikartanossa. Kielletyn alueen sisäänkäynti on kuin joku olisi sekoittanut Morian kaivokset X-Filesin maailmanlopun visioihin. Pelin audiovisuaalinen tarjonta on omaa luokkaansa, enkä saanut siitä tarpeekseni monen pelikerran aikana kertaakaan.

Foundation tarjoaa hyvän joskin yllätyksettömän lisäosan jo kovaan pakettiin, vaikka se tuntuukin alkulämmittelyltä johonkin paljon suurempaan. Kokonaisuus on lyhyt ja ytimekäs viisituntinen, jonka parissa aika kuluu kuin siivillä. Faneille se on juuri sopiva annos pahimpia vieroitusoireita lievittämään ainakin siihen asti, että AWE saapuu tämän vuoden aikana. Jos pidit Controllista, pidät tästäkin.

Saatavilla: PC (testattu), PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, Xbox One, Xbox One X
Ikäraja: PEGI 16 (väkivalta, kielenkäyttö)

Uusi extreme versio savikiekon ammunnasta sai ristiriitaisen vastaanoton.