Kuten näissä arvosteluissa on lukuisia kertoja eri uusintajulkaisujen kohdalla mainittu, Wii U:n menestys jäi aikanaan valitettavan kehnoksi. Syy epäonnistumiseen ei suinkaan ollut yksinoikeusjulkaisuissa. Nintendo nimittäin julkaisi tukun ikivihreitä seikkailuja, joiden jääminen niin pienen yleisön riemuksi oli lähes rikollista. Omakohtaisesti koko konsolin tärkeimmäksi julkaisuksi nousi Super Mario 3D World. Teos osoittautui lopulta niin hyväksi, että täysiverinen Mario-seikkailu nousi omissa kirjoissani jopa kaikkien aikojen peliksi. Kun Nintendo kruunaa ikonisen tasoloikkijan juhlavuoden uusintajulkaisulla, pyörivät sukat aiheestakin jalassa. Eikä Super Mario 3D World + Bowser’s Fury osoita muistikuvia vääräksi.
Nintendo päätyi jakamaan 35-vuotisbailujaan täyttäneen Marion uusitut seikkailut kahteen pakettiin. Aiemmin julkaistu Super Mario 3D All-Stars sisälsi perinteisemmät kolme tasoloikintaa, kun taas Super Mario 3D World + Bowser’s Fury tarjoaa yhden vanhan seikkailun oheen kokonaan tuoreen pätkän. Ratkaisu on perusteltu, sillä Wii U:n Mario eroaa tyylillisesti selvästi aiemmin uusitusta trilogiasta.
Super Mario 3D Worldilla on takataskussa kaksi jujua. Näkyvin lisäys on tulikukkapuvun kaltaisten klassikkoasujen rinnalle noussut kissa-Mario. Karvatassuksi pukeutunut italiaano voi pukunsa avulla kiivetä seiniä pitkin, mikä tarjoaa kenttäsuunnitteluun uudenlaisia mahdollisuuksia. Iso osa kätketyistä aarteista ja tarroista onkin piilotettu seinien päälle, ylängöille sekä muille kissapukua vaativiin paikkoihin. Vaikka uusi asu ei tarjoa periaatteessa kummoisia innovaatioita, tykästyy lisäykseen nopeasti. Kissa-asu sopii söpöydellään täydellisesti sienimaailman menoon.
Toinen erikoisuus on moninpeli. Lineaariset kentät on kuin luotu intensiiviseen ja kiihkeään moninpeliin, jossa parhaimmillaan neljä peluria kipittää samanaikaisesti menemään. Itse nautin yksinpelaamisesta runsaasti, mutta moninpeli tuo kieltämättä hulvatonta villiyttä. Etenkin nelisteen tahkotessa meno on ratkiriemukkaan sekavaa. Moninpeli onnistuu verkon ylitsekin, mutta saman sohvan meno on luonnollisesti selvästi kiehtovampaa.
Moninpeli ei silti tarkoita, että kentissä kipittäisi neljä Mariota. Ehei, käytössä on nimittäin neljä tuttua hahmoa, joita voi vaihtaa kenttään siirryttäessä. Perinteinen Mario on jokapaikanhöylä, Toad porukan vikkelin kipittäjä, Luigi nelikon paras hyppijä ja Peach pisimmälle liitävä. Taidot eivät kuitenkaan tule ilmaiseksi, sillä loikkija-Luigi antaa samalla tasoitusta liikehdinnän tarkkuudessa. Jokainen hahmo tuntuu hyvällä tavalla omanlaiselta. Itse tykästyin erityisesti vikkeläkinttuiseen Toadiin.
Syy Super Mario 3D Worldin hienouteen on sen kentissä. Lyhyet pyrähdykset pursuavat mielikuvitusta. Jokainen taso tuntuu omanlaiselta kokonaisuudelta, joka nivoutuu yksittäisen idean ympärille. Osa tasoista nousee automaattisiksi klassikoiksi. Kaikkinensa Nintendon suunnittelijoiden aivojumppaa on pakko ihailla. Nerokkaita ja hulvattomia juttuja viskotaan siellä ja täällä, mutta samalla niitä ei toisteta tylsyyteen asti.
Mainio esimerkki onnistumisista on jättiläis-Mario, jonka saappaisiin päästään kahdesti. Ominaisuutta ei perustella tai esitellä mitenkään, se vain annetaan yllättäen ja pyytämättä noin 15 sekunnin ajaksi. Toinen ikoninen piirre koskee Toad-kapteenin pulmakenttiä, joiden suosio taisi yllättää kehittäjäyhtiön pahanpäiväisesti. Niitä jatkettiinkin erillisessä ja sittemmin Switchillekin uusitussa Captain Toad: Treasure Tracker -pelissä.
Teoksen ainoa todellinen moite koskee sen pituutta, sillä keijukaisten vapauttamiseen keskittyvä tarina on läpäistävissä jopa paikkoja nuohoamalla noin kuuteen tuntiin. Toisaalta mukana ei ole ensimmäistäkään suvantohetkeä, joten en raaski moittia lyhyyttä liiaksi. Lopputekstien jälkeen tilastoihin aukeaa vielä erillinen speedrun-mittari, joka antaa hyvän verukkeen kenttien uusintakierroksille.
Teknisesti peli toimii erinomaisesti. Lataustauot ovat lyhyitä ja ulkoasu on perinteisen tyylikästä. Toki alkujaan vuonna 2013 julkaistun teoksen yksityiskohtien määrää voisi aiheestakin kritisoida, mutta en ole ikinä pitänyt grafiikkaa järin tärkeänä elementtinä Mario-seikkailulle. Audiovisuaalinen kokemus on söpö ja turvallinen. Peli pyörii lisäksi ilman telakkaa ongelmitta. Ensimmäisen session jälkeen siirryinkin kokonaan pikkunäytön äärelle. Vaikka keskeisin syy oli Fixture S1 -arvion rustaaminen, ei kannettava pelikokemus tuntunut millään tavalla rajoittavalta.
Uusintajulkaisu oli itselleni ehdottomasti tärkein sisältö, mutta myös Bowser’s Fury tekee vaikutuksen. Täysin uusi pikkuseikkailu tarjoaa noin viiden tunnin edestä sisältöä, joka tuntuu jonkinlaiselta Super Mario Sunshinen ja Super Mario Odysseyn ristisiitokselta. Lyhyessä tarinassa nähdään mönjästä korruptoitunut Bowser, jonka raivo saa jopa erityisesti Sunshinestä tutun juniori-Bowserin tolaltaan. Näinpä Mario ja Bowser Jr. lähtevät yhdessä vapauttamaan aluetta mustan mönjän sekä järkälemäisen lohharin sorron ikeestä.
Jos teosta pelaa itsekseen, Bowser Jr. huiskii tekoälyn ohjastamana vihollisia omaan tahtiin. Asetuksista saa säädettyä apurin aktiivisuutta, mutta luonnollisesti tärkein elementti koskee jälleen moninpeliä. Seikkailu on pelattavissa kahdestaan, jolloin kakkospeluri avustaa junnu-Bowserilla pääsankarin taivallusta.
Siinä missä Super Mario 3D World sisältää tukun irtokenttiä, Bowser’s Furyssä tarjotaan lähes täysin avoin saari koluttavaksi. Kentät alkavat suoraan kartalta eikä lataustaukoja tarvitse katsella kuin välivideoiden yhteydessä. Näitä kuitenkin riittää, sillä raivoava Bowser nousee merestä toisinaan terrorisoimaan auvoisaa paratiisia. Liekkimeri, mönjän saastuttama vesi sekä musta Bowser lainaavat kuvastoa varsin suoraan Godzillasta. Noin kuuden minuutin välein alkavat pätkät toistavat itseään hivenen liian paljon, mutta samalla ne tuntuvat hyvin erilaiselta elementiltä.
Tehtävät ovat pääasiassa erittäin lyhyitä pyrähdyksiä. Tähtien korvikkeena olevia kissamerkkejä piisaa yhteensä sata kappaletta, joista lopputaisteluun ja -teksteihin vaaditaan vain puolet. Tehtävät toistavat itseään hitusen pääpeliä enemmän eikä meno ylly samanlaiseksi ideoiden ilotulitukseksi. Joka tapauksessa lisäseikkailu tarjoaa hauskaa tekemistä useamman tunnin ajaksi, minkä ohella monet tehtävät ovat tukevasti plussan puolella. Kyseessä lieneekin ollut jonkinlainen tekijätiimin hiekkalaatikko, jolla on voinut kokeilla villeimpiä ideoita. Osa osuu maaliin toisia paremmin.
Kokonaisuutena Super Mario 3D World + Bowser’s Fury on loistava tasoloikkapaketti. Vaikka pääpelin läpäisystä ei ole vierähtänyt vielä järin kauaa, huomasin pelisessioiden vievän mukanaan ja Switchin katsovan kutsuvasti lyhyinäkin taukohetkinä. Vaikka ohessa julkaistu uutuusseikkailu Bowser’s Fury ei nouse Mario-universumin ikimuistoisimpiin kokemuksiin, teki sekin pienien alkukankeuksien jälkeen vaikutuksen.
Jos Super Mario 3D World on jäänyt aikanaan pelaamatta, on kyseessä liki pitäen pakkohankinta. Tai mitäpä sitä oikeastaan ehtoja asettelemaan. Super Mario 3D World on vielä seitsemän vuoden jälkeenkin oma ykkös-Marioni. Se jos jokin antaa syyn sanoa, että kyseessä on pakkohankinta.
Ja kun kyseessä on samalla Marion juhlavuoden huipennus, ympyröin kalenteristani jo valmiiksi vuoden 2025. Toivottavasti Marion 40v-kekkerit ovat edes puoliksi yhtä onnistuneet kuin nyt juhlitut pippalot. Nappasipa konsolinsa syöveriin Super Mario 3D All-Starsin tai Super Mario 3D World + Bowser’s Furyn, rahalleen saa loistavan vastineen. Vaikka mennyt vuosi jää historiaan pandemian vuoksi, on se syytä muistaa myös Marion kultaisena ajanjaksona. Nintendon julkaisemat hemmottelukokoelmat eivät ole jääneet huomaamatta.
Saatavilla: Nintendo Switch
Ikäraja: PEGI 7 (väkivalta, kauhu)
Kyllä nämä uuden Cats-musikaalin lavasteet voittavat.