Kanadasta puskeva pienstudio Endnight Gamesin tarina saa alkunsa vuodesta 2014, kun kovasti kehuttu The Forest näki päivänvalon. Alphatestinä julkaistu versio kasaantui hiljalleen melkein neljän vuoden ajan Early Access -vaiheessa, ja teos ponkaisi erityisesti sen ajan YouTuben peliaiheisten videoiden kautta spottivalon alle. Kauan odoteltu jatko-osa Sons of the Forest iskettiin edeltäjänsä tavoin ennakkoon pelattavaksi. Tällä kertaa kehitystyötä ei tarvinnut odotella kuin vuosi.
Sons of the Forestin tapahtumat sijoittuvat noin yhdeksän neliökilometrin kokoiselle mysteeriselle saarelle keskellä valtamerta. Matkan alussa ryhmä erikoissotilaita lähestyy mannerta helikopterilla tehtävänään etsiä kadonnut Pufftonien perhe, mutta kulkupeli romahtaa maahan oudossa ilmahyökkäyksessä. Teos valitsee satunnaisesti yhden kolmesta aloituspisteestä, josta pelaajan tai pelaajien operaatio on valmis alkamaan. Tosin operaation etenemistä häiritsee yllättäen ilmestynyt uusi tehtävä: selviytyminen.
Ihan puhdasta simulaatiota Sons of the Forest ei ole, vaan teos noudattaa mukavaa semirealistista vivahdetta pelaamisen pehmentämiseen. Kädestä ei kuitenkaan pidetä, sillä pelaajan tulee muun muassa tutkia saarta, etsiä sapuskaa, pitää nesteytyksestään huolta sekä mahdollisesti kasailla jonkinlaista leiriä itselleen. Eikä pidä unohtaa levon tärkeyttä. Reissussa pärjäämiseen riittää touhuttavaa ja nikkaroitavaa, mitkä ovatkin teoksen parhaita ominaisuuksia. Saari ei muistuta eksoottista sademetsää vaan enemmänkin pohjoismaista tiheää metsikköä. Mantereella noudatetaan myös vaihtuvia vuodenaikoja sekä sääolosuhteita, eli pelaaja pääsee kokemaan kaiken kirkkaasta kesästä hyiseen talveen.
Sons of the Forest on audiovisuaalisesti upea kokonaisuus. Metsän ja muiden lähiympäristöjen maisemaan hukkuu eskapismin lailla ja rauhalliset hetket muistuttavat erehdyttävästi suomalaista juhannusyötä. Kevyttä ranskalaistyyppistä keskikaljakumaraa ei iltanuotiolla saa harrastaa, mutta lihakimpaleen saa mukavasti tirisemään hiilloksessa. Äänimaailma tehostaa realistista vivahdetta rauhallisista merkeistä kannibaalien ja muiden mörköjen eläimellisiin rääkäisyihin. Eikä pidä unohtaa sään tuomaa tunnelmaa, sillä pilkkopimeän metsän valaiseva ukkosmyrsky on todella vakuuttava kokemus.
Pelaajan pärjäämistä metsäreissulla edistää pari selviytyjän käsikirjaa, joiden avulla esimerkiksi leirin kasaamisessa on melkoisen rajattomat mahdollisuudet. Opukset opettavat hätämajoittumisen perusteista aina kokonaisen kylän kasailuun. Lopputulos on käytännössä kiinni puhtaasti omasta innokkuudesta ja resurssien saannista. Kirjallisuuden kautta opitaan myös aika pitkälti kaikki tulenteosta kalapyydyksien valmistamiseen. Kaiken tämän lisäksi selviytyjän reppuun painuvien kevyempien tavaroiden kanssa voi puuhastella erillisessä Crafting-valikossa, jossa onnistuu esimerkiksi erilaisten työkalujen tai muiden tarvikkeiden valmistaminen.
Sons of the Forest ei ole pelkästään luonnonvoimia ja nälkäkuolemaa vastaan taistelua. Eläinkannan lisäksi metsikköjä asustaa eristäytynyt kannibaaliheimo ja häiritsevän groteskit mutantit. Teoksen juonikuviot avaavat seikkailun edetessä lisää heimosta sekä muista möröistä. Pelaaja ei asettaudu yksin kahta uhkaa vastaan, sillä vihollisryhmätkään eivät tule toimeen keskenään.
Soolona seikkailuun lähtevä ei todellisuudessa ole koskaan täysin yksin. Kopteriturmasta selviytyy myös sotilas Kelvin, jolle pudotus osoittautuu kuitenkin vähän rankemmaksi pelaajaan verrattuna. Tekoälytoverin korvista vuotava veri kielii ikävästi aivovauriosta, joka vie miehen puhekyvyn ja kuulon. Vammoistaan huolimatta Kelvin on korvaamaton apu juhannuksen viettoon, sillä miehelle voi antaa erilaisia käskyjä muistivihkosen avulla. Käskyttelyn kautta helpottuu esimerkiksi erilaisten resurssien keräily tai vaikkapa oman leirin kevyet huoltotyöt tulen kohentamisesta suojien korjaamiseen. Kelvinin tekoäly on yllättävän hyvin luotu ja miehestä tuntuu aidosti olevan enemmän hyötyä kuin haittaa.
Tekoäly loistaa myös Sons of the Forestin kannibaaleissa. Satunnaiset kohtaamiset muukalaisten kanssa eivät automaattisesti tarkoita välitöntä taisteluun ryhtymistä. Vihamielinen tekoäly on selkeästi laskelmoiva ja mittaileva jonkinlaisen satunnaisgeneraattorin kautta. Interaktiot ovat monesti sitä, että luupäät tulevat melkein iholle kurkkaamaan, että mikäs meininki täällä on. Kannibaalit joko mittailevat pelaajaa aikansa ja poistuvat tai vaihtoehtoisesti hyökkäävät päälle kuin yleinen syyttäjä.
Monesta positiivisesta kulmasta huolimatta Sons of the Forestilla on myös pieniä kompastuskiviä. Mukaansa tempaavasta rakentamismekaniikasta huolimatta tukkien ja kivien asettelu haluamalleen paikalle ei tunnu toimivan. Teos ei osaa selittää sitä, miksei jokin sovi johonkin, mikä jättää vähän hölmön fiiliksen. Tämän lisäksi saari tuntuu muutamilla alueilla valitettavan tyhjältä, kun metsän siimeksestä ei paljastu pientä sammakkolampea suurempaa salaisuutta. ”Tyhjyys” tosin tehostaa teoksen realistisempia siivuja eikä pakota joka metrille jotakin maailmaa suurempaa ihmeteltävää.
Sons of the Forest on hyvin koukuttava eskapismin kehto. Reissulle kannattaa ehdottomasti napata seikkailumieltä mukaan, sillä juonesta huolimatta pelaajalla on täysi vapaus luoda oma tarinansa alusta saakka. Teos antaa tietysti selkeitä merkkejä ja tapahtumia, joita seuraamalla varsinainen käsikirjoitus etenee, mutta pelaaja voi tehdä mitä tahansa hän kokee miellyttäväksi. Vapaudesta ei rangaista millään tavalla, vaan oman polun valinta tuntuu lähinnä kannustetulta. Metsään suosittelen ehdottomasti kaveriporukalla lähtemistä, mutta myös sooloseikkailija viihtyy reissussa erittäin varmasti.
Saatavilla: PC
Ikärajaa: ei PEGI-ikärajaa tiedossa
YHTEENVETO:
**** / *****
Selviytymispelien indieskenen huippuosastoa. Lämmin suositus erityisesti niille pelaajille, jotka pitävät Minecraftia liian lapsellisena teoksena. Kevyistä kauhuelementeistä huolimatta soveltuu säikymmällekin tutkimusmatkailijalle koluttavaksi.
Uljas Luukas navigaattorinaan, oli Jussin aika lentää suureen Luurangien sotaan.