Skulls of the Shogunissa pelaaja on kuollut kenraali Akamoto, joka ei jaksa odotella kuoleman porteilla satoja vuosia päästäkseen sisään tuonpuoleiseen. Akamoto päättää värvätä ympärilleen joukkion muita sotureita, joiden kanssa lähdetään taisteluun petollista sotilasta Kurokawaa vastaan. Juoni on silkkaa huttua, mutta tarjoaa monia hihityshetkiä ja typerääkin typerämpiä sanailuja.
Skulls of the Shogun ei ota itseään liian tosissaan, ja tätä korostaa myös pelin sarjakuvamainen grafiikka. Värikkäät pelialueet ovat kauniin näköisiä, mutta valitettavasti välillä vähän epäselviä. Aina ei erota, mitä pelihahmoa on käskyttämässä. Onneksi tämä ei ole suuri ongelma.
Pelimekaniikka on sopivan yksinkertainen myös vähemmän strategiapelejä pelanneille. Pelaajalla on käytössään eri kyvyillä varustettuja sotilaita, munkkeja ja muuta sekalaista porukkaa. Peli etenee taistelusta toiseen, ja pelaajan hahmot voivat liikkua vuoron sisällä tietyn matkan. Minkäänlaista asteittaista etenemistä ei pelissä ole, mikä sekin helpottaa ensikertalaisen sukellusta strategiapelien maailmaan.
Taisteluissa toimitaan loogisesti. Esimerkiksi jousipyssymiehet voivat aiheuttaa viholliselle ongelmia pidemmän matkan takaa. Ratsumiehillä on laajempi liikkumisalue kuin jalkaväensotilailla. Yksinkertainen pelimekaniikka pitää hyvin otteessaan, ja näennäisestä helppoudestaan huolimatta peliä saa vääntää ihan kunnolla, jotta selviää voittajana vaikeimmilla tasoilla. Erityisen hyvä idea on omien taistelijoiden parantaminen pääkalloja syömällä, jolloin heistä tulee vahvempia. Tämä tekee taisteluista entistäkin strategisempia.
Skulls of the Shogun on sopivan yksinkertainen peli aloitteleville strategiapelaajille. Se on kuin tehty kännykkäsukupolvelle, ja sitä voikin pelata Xboxilla sellaisia pelaajia vastaan, joilla on Windows-pohjainen puhelin tai tabletti.