Rautaa raja(mai)lle – arvostelussa Borderlands: Game of the Year

Borderlands toi hiekkaiset aroseudut pelaajien tietoisuuteen kieli poskessa. Ajaton huumori kestää kalenterivuosien kulumisen hyvän viinin lailla, mutta ovatko pelimekaniikat yhtä armollisia?

Vuonna 2009 julkaistu Borderlands on kiistattomia moderneja klassikkoja. Huumorin, Diablo-henkisen kamankeräyksen, menevän räiskinnän sekä moninpelaamisen riemun yksiin kansiin niputtanut teos räjäytti pankin luoden pohjan Gearboxin menestyssarjalle. Ennen kuin syksylle tähdätty kolmososa ilmestyy, on hyvä hetki käydä kertaamassa muistikuvia alkuperäisteoksen kanssa. Borderlands: Game of the Year läjäyttää komistetun klassikon yhdessä lisäsisältöpakettien kanssa yksiin kuoriin.

Borderlands vie pelaajan erämaille räiskimään sekä suorittamaan tehtäviä, joiden avulla saa kerättyä kokemuspisteitä ja parempaa varustusta. Kun kamppeet ja kyvyt ovat kehittyneet, voi sankari lähteä puolestaan räiskimään kovempia vihulaisia ja viimeistelemään haastavampia keikkoja vain saadakseen uutta roinaa ja kledjua. Ikuinen kierre on toimiva ja koukuttava, sillä jokaisen nurkan takana odottaa aina jotain uutta ja ihmeellistä nähtävää.

Simppeli ja sujuvasti taka-alalle jätettävä tarina keskittyy jättiyritysten tuhoamaan Pandora-maailmaan, jossa mammonan ja aarteiden perässä kipittävät sankarit haluavat löytää myyttisen holvin. Käytännössä tämä tarkoittaa niin erilaisten eläimien kuin rikollislaumojenkin loputonta niittämistä. Pelimekaniikkojen vaihtelevuus ei ole Borderlandsin valttikortti. Tarvitseeko sen toisaalta ollakaan, kun vauhdikas meno on yksinkertaisesti perhanan hauskaa?

Pelisarjan tärkein elementti on sen monipuolisessa räiskinnässä. Uusia aseita tiputetaan lähes jokaisesta muurahaiskeosta tai sitä suuremmasta jemmasta, joten tehtäväretkeltä voi hyvinkin palata turvasatamaan täysin uuden kamakerraston kera. Osa pyssyistä tarjoaa esimerkiksi lisäelementtejä, kuten tulta, sähköä ja tappuraa. No okei, tappuraa ei varsinaisesti taida mikään pyssy sylkeä, mutta joka tapauksessa erilaista haulikkoa, rynkkyä, kivääriä sekä muuta niittovälinettä piisaa lähes rajattomasti.

Menoa mehustetaan simppelillä kehityspuulla sekä hahmoluokkien erikoisaseilla. Esimerkiksi perinteisen solttupojun tiputtama tykki kylvää raudaksi muutettua rakkautta lähimpien vihulaisten niskaan. Taidot ovat avain onneen, minkä lisäksi meno muuttuu aina vain holtittomammaksi, kun mukaan hyppää taistelutoveri. Uusittu Game of the Year -versio tarjoaa mahdollisuuden jopa neljän pelaajan jaetun ruudun moninpeliin. Vaikka uusioversioiden tarpeellisuudesta voi ihan aiheestakin väitellä, kaverisatsin tuplaus tekee uusio-Borderlandsista kerta heitolla yhden tämän sukupolven parhaista moninpeleistä.

Uusioversio on pysynyt muutamia muutoksia lukuun ottamatta lähes ennallaan. Loppuvastusta on suotta helpotettu, mutta sen sijaan karttauudistus on oivallinen tasoitus turhautumiskäyrään. Siinä missä vuosikymmen sitten marssittiin notkosta rotkoon kompassin varassa, nykyään suuntavaistoa petrataan asiallisella kartalla. Ratkaisun ansiosta umpikujat tulevat tutuiksi ainoastaan varusteiden keräämisen sekä tietysti kokemuspisteiden vuoksi.

Sarjakuvamaisen hilpeä cel-shading-grafiikka on kestänyt aikaa hyvin ilman ehostustakin, mutta onhan uusioversio tyrmistyttävän tyylikäs kokonaisuus. Visuaalinen suunta tarjoaa oivalliset puitteet humoristiselle virnuilulle, jossa vihulaiset ja hahmot nostavat – tai alittavat, ihan miten vain – rimaa kerta toisensa jälkeen. Eikä Claptrap ole alkuunkaan suotta rakastettu ja ikimuistoinen hahmo.

Borderlands: Game of the Year on alkuperäiselle seikkailulle uskollinen paketti, joka viilaa heikommin kypsyneitä kohtia erinomaisesti. Vaikka paketti tuli aikanaan koluttua läpi PlayStation 3:lla muutaman lisärin kera, uusioversion imuvoima hätkähdytti silti. Venyvät sessiot, naapureiden yöunien kohtaloksi koituvat naurunremakat sekä yksinkertaisesti hemmetin viihdyttävä räiskintä pitävät Gearboxin tuotoksen modernina klassikkona. Mikäli peli on aikanaan jäänyt koluamatta ja peliseuraakin piisaa, kyseessä on pakkohankinta. Paketin aiemmin kolunneiden kannattaa silti pohtia josko Rajamaiden vetovoimaa jaksaisi vastustaa aina syksyn Borderlands 3:een asti.

Saatavilla: PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, Xbox One (testattu), Xbox One X
Ikäraja: PEGI 18 (väkivalta, kielenkäyttö)