Piirrettyä haastetta – ennakossa Cuphead

Aamupiirrettyjen hengessä loikkiva Cuphead osuu audiovisuaalisuudellaan napakymppiin, mutta onko vaikeusasteruuvi sittenkin liian tiukalla?

25.08.2017

1930-luvun piirretyistä tunnelmansa napannut Cuphead on ollut jo muutaman vuoden ajan odotetuimpia tasoloikkajulkaisuja. Edes korkeaksi kuvailtu vaikeusaste ei ole saanut viilennettyä pelaajien tuntemuksia, vaan kauniin piirrosmainen ulkoasu on kaapannut sydämen kerrallaan. Tiltille aukeni Gamescomissa mahdollisuus käydä tarkastamassa loikkateoksen nykytilaa.

Syyskuussa ilmestyvä Cuphead on hilpeästä visuaalisuudestaan huolimatta enemmän shmup-tyyppinen räiskintäteos kuin iloinen lastenpeli. Sankarihahmo osaa hyppimisen kaltaisten perinteisten tasoloikkaniksien ohella nimittäin ampua erilaisia ammuksia. Tämä tuleekin tarpeeseen, sillä vihulaisia liitää ja tallustaa vastaan jokaisesta ilmansuunnasta. Vastustajia ei ole pakko teurastaa, mutta ruudun tyhjennys helpottaa elämää kummasti.

Pelaaminen itsessään on kaksiulotteista tasoloikintaa, jossa voi ampumisen lisäksi kipittää vihollisten yli tai ali. Ainoan poikkeuksen muodostavat pomotaistot, joissa isommat mörököllit täyttävät käytännössä lähes koko ruudun. Niiden vaikeusaste on melkoisen katossa, joten etenemiseen vaaditaan tarkkuutta, suunnitelmallisuutta ja hermoja.

Cupheadin vaikeusastetta ei ole äimistelty suotta. Jo seikkailun ensimmäinen taso laittaa pelaajalle luun kurkkuun, eikä matka helpotu sen jälkeen lainkaan. Siinä missä puolen tunnin testisession aikana muutama toimittajaparka jäi jumiin avauskenttään, ensimmäinen pomo koitui lähes jokaisen kohtaloksi. Vaikka vaikeusastetta on löysätty kehitysprosessin aikana, haastetta on yhä runsain mitoin. Cuphead ei todellakaan päästä pelaajaa helpolla. Helpommasta fiilistelystä kiinnostuneet voivat kuitenkin huokaista helpotuksesta, sillä vaikeusasteita on jokaiseen makuun.

Vaikka peli on hankaluudestaan huolimatta hauskaa tahkottavaa yksin, parhaimmillaan Cuphead on kaverin kanssa. Toveri voi loikata mukaan peliin muutamalla painalluksella, jolloin tosin vaikeusaste nousee samalla. Tulituen saaminen ei siis helpota seikkailua, mutta se tekee retrohtavasta fiilistelystä entistäkin hauskempaa.

Oman lisäherkun tarjoaa pelin arvostelusysteemi, joka laittaa kentän aikana tehdyt tempaukset pistetaulukkoon. Arvosanan hilaaminen huippuunsa vaatii lähes täydellistä suorittamista, mikä saa perfektionistit toistamaan kenttiä hulluuteen asti.

Cupheadin merkittävin tunnelmanluoja on käsin tehdyn piirrosmaisuuden ohella sen musiikki. Taustalla raikaa vuosikymmenten takaiselle jazzille kunniaa tekevä soundtrack, joka herättää suunnatonta hilpeyttä. Peliä varten on vieläpä sävelletty useamman tunnin edestä erilaista jazzahtelua, joten taustabiisien ei uskoisi käyvän tylsäksi. Erikoinen musiikkityyli voi toki ärsyttää joitakin genrepuristeja, mutta kokeilutuokion aikana huomasi jammailevansa jokaista biisiä vuorollaan.

Xbox Onelle ja PC:lle ilmestyvä Cuphead vaikuttaa lupaavalta joskin todella haastavalta teokselta. Vanhojen piirrettyjen tunnelma on saatu vangittua hienosti, joten pelistä kiinnostunee moni sellainenkin, joka ei yleensä niin paljoa pelaa. Vaikka haastavuus iskee varmasti monen kasvoille märkänä rättinä, teokselle kannattaa antaa mahdollisuus. Lopputulosta päästäänkin ihmettelemään jo noin kuukauden päästä. Ainakin omissa kirjoissani Cuphead kiilasi Gamescomin maukkaimpien hetkien joukkoon.

Tulossa 29.9.2017: PC, Xbox One

Lisää luettavaa