BioWaren valtavan suosittu tieteissaaga Mass Effect saa vihdoin jatkoa viisi vuotta ensimmäisen trilogian päättymisen jälkeen. Komentaja Shepardin tarina on päättynyt, joten on uusien sankareiden esiinmarssin aika. BioWare onkin siirtänyt tapahtumat Linnunradalta ihmiskunnalle tuntemattomaan Andromedan galaksiin. Maiseman vaihtaminen nollaa kätevästi umpikujaan ajautuneen tarinan ja tarjoaa samalla mahdollisuuden unohtaa paljon kritiikkiä saaneen trilogian lopetus. Ihmiskunnan uuden kodin löytäminen on loistava lähtökohta uudelle tarinalle, sillä onhan tuntemattomien maailmojen kartoittaminen tieteistarinoiden teemoista kiehtovimpia.
Mass Effect: Andromeda ei aikaile esittelyjen kanssa, vaan tapahtumat siirretään hahmonluonnin jälkeen nopeaan tahtiin Linnunradalta uuten galaksiin. Alusta alkaen on selvää, että Andromeda-projektin johtajien kauniit korulauseet ovat olleet silkkaa sanahelinää: muut arkit ovat kadoksissa, vihamieliset muukalaiset uhkaavat koko projektia ja maankaltaisiksi lupaillut kohdeplaneetat jättävät olosuhteiden osalta paljon toivomisen varaa. Sotkun selvittäminen jää ihmiskunnan uuden kodin löytämisestä vastuussa olevan Pathfinder Alec Ryderin jälkeläisten harteille. Ryderin kaksosista valitaan omaksi pelaajahahmoksi joko mies- tai naispuolinen, jonka jälkeen sisarus jää tapahtumissa taka-alalle. Kokemattoman johtajan tehtävä ei ole helppo, sillä katteettomiin lupauksiin pettynyt kansa on tyytymätöntä elintilan, ruoan ja työpaikkojen puutteeseen. Tarinan juoni ei revi pelaajaa väkisin eteenpäin, vaan kokemus rakennetaan teemaan sopivasti tutkimusmatkailun ja lisätehtävien suorittamisen ehdoilla.
Mass Effect: Andromeda on kasattu sarjan ystäville hyvin tutuista elementeistä, sillä mukana on planeettojen tutkintaa, taistelua, mineraalien skannailua, loputtomia keskusteluja muiden hahmojen kanssa sekä tietysti romansseja. Tarinan pääpaino on ymmärrettävästi planeettojen tutkimisesta, josta suurin osa tapahtuu pelkästään kiertoradalta skannaamalla. Sentään osalle planeetoista pääsee myös laskeutumaan. Andromedan planeetat ovat laajoja ja avoimia ympäristöjä, joita pääsee tutkimaan vapaasti Nomad-tankilla huristellen. Planeetat ovat olosuhteiltaan lähtökohtaisesti ihmiselämälle haitallisia. Ryderin tehtävä onkin aina ensiksi parantaa tilannetta. Apuna maankaltaistamisessa käytetään jokaiselta planeetalta sopivasti löytyvää muinaisen muukalaisrodun teknologiaa, jonka saa yleensä käyttöönsä ratkomalla muutaman sudokun ja hyppytehtävän. Kun ilmaston muutos on suoritettu, pystyy planeetalle perustamaan uuden siirtokunnan, joka puolestaan avaa taas paljon enemmän tai vähemmän tärkeää lisätehtävää kartalle. Uuden rakentaminen ja positiivisuus ovat se suurin kerronnallinen muutos aiemman trilogian maailmanlopun meininkiin. Uudisasutus on seurausta pelaajan toimista ja omien siirtokuntien hyvinvoinnista haluaa oikeasti pitää huolta.
Jokaisen siirtokunnan tilaa arvioidaan yksinkertaisella prosenttilukemalla, joka kertoo miten hyvin asiat keskuksessa ovat ja miten hyvin se tuottaa materiaaleja Andromeda-projektin tarpeisiin. Ryderin suorittamat tehtävät ja muut toimet parantavat siirtokunnan olosuhteita, mikä mahdollistaa uusien kansalaisten herättämisen horroksesta ja tuo etuja sankarin käyttöön. Homma toimii hyvin samalla lailla kuin eri alueiden vaikutusvallan arviointi Dragon Age: Inquisitionissa. Toinen olennainen hyödyke, mitä uudella maailmalla on tarjota, ovat tietenkin erilaiset mineraalit ja niistä rakennettavat varusteet. Mineraaleja voi kerätä joko planeettoja ja aurinkokuntia skannaillen tai kätevästi Nomad-tankilla ajellessaan. Raaka-aineista on puolestaan mahdollista rakentaa aiempaa parempia aseita ja panssareita sekä niiden ominaisuuksia parantavia augmentaatioita Ryderin tarpeisiin. Jopa rakentamiensa varusteiden nimeämisen mahdollistava järjestelmä on todella syvällinen ja palkitseva, joskin kokemusta heikentää pelin täysin epäonnistunut käyttöliittymä.
Sarjalle tuttuun tyyliin tehtävien välillä jutustellaan tiimin jäsenten, Ryderin oman Tempest-aluksen miehistön sekä muiden sivuhahmojen kanssa. Tarinaa riittää tällä kertaa todella paljon, sillä pelissä on jopa 1200 vaihtelevan laadukkaasti ääninäyteltyä hahmoa. Käytinkin yhden useamman tunnin pelisession pelkästän oman miehistön ja Nexus-avaruusasemalla olevan porukan kanssa jutusteluun. Keskustelut rakentavat osaltaan taustarinaa ja avaavat usein myös lisätehtäviä Ryderin asialistalle, mutta jäävät oman miehistön turinoita lukuun ottamatta varsin pintapuolisiksi täytepaloiksi. Andromedan kuudella tiiminjäsenellä on tietysti kova tehtävä kilpailla aiemman saagan läpikäyneiden hahmojen kanssa, mutta taustajoukot jäävät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta valitettavan kädenlämpöisiksi variaatioiksi aiemmista sivuhahmoista.
Taistelua on virtaviivaistettu huomattavasti sarjan aiempiin osiin verrattuna, mutta samalla mähinöihin saadaan myös kirjaimellisesti uutta ulottuvuutta pelaajahahmon varustukseen lisätyn rakettirepun myötä. Suojaan ei enää liimauduta kiinni nappia painamalla, vaan hahmo käpertyy esteen taakse automaattisesti ollessaan sopivan lähellä. Andromeda ei myöskään pakota keinotekoisesti lukitsemaan hahmoa tiettyyn luokkaan, vaan kaikki kyvyt ovat pelaajan käytettävissä, kunhan niihin vaan käyttää kykypisteitä. Hahmolle pystyy halutessaan tekemään valmiiksi eri kyvyillä varustettuja profiileja, joiden välillä voi vaihtaa, jos tilanne yhtäkkiä vaatiikin erilaista lähestymistä. Lisätyn vapauden hintana on tällä kertaa se, että jostain syystä tiimikavereiden toimiin ei pysty Andromedassa juurikaan vaikuttamaan. Tiimiläisten kykypisteet saa toki jakaa vapaasti, mutta taistelussa niiden käskytys rajoittuu vain asemapaikan ja seuraavan kohteen valintaan. Tekoälyn toiminta jättää hieman toivomisen varaa, mutta siitäkin huolimatta uudistunut taistelu on ehdottomasti pelin parhaita puolia ja tekee Andromedan pelaamisesta todella hauskaa.
Moninpeli on sarjan edellisen osan tapaan edelleen mukana kuvioissa. Tällä kertaa se liitetään kampanjan tarinaan erillisten Apex-tehtävien kautta. Pathfinder ei repeä joka paikaan, joten nämä tehtävät jätetään suosiolla hankalien tehtävien erikoisosasto Apex-ryhmän hoidettavaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa hyvin samanlaista neljän pelaajan yhteistyössä tapahtuvaa aluepuolustusta kuin Mass Effect 3:ssa. Jokaisessa matsissa pitää selvitä läpi seitsemän alati vahvistuvan vihollisaallon sekä suorittaa erilaisia minitehtäviä hakkeroinnista vihollisten aikarajoitettuun eliminointiin. Tehtävien suorittamisesta saaduilla varoilla sitten avataan uusia hahmoja tai hankitaan tuoreita varusteita. Hätäisemmät voivat ostaa oikotien onneen mikromaksujen kautta. Mass Effect: Andromedan moninpeli on hyvin yllätyksetöntä ja moneen kertaan nähtyä suojaräiskintää, josta nauttiminen ainakin oman kokemuksen mukaan riippuu pitkälti fanilasien paksuudesta ja peliseuran laadusta. Ihan kelvollista ajanvietettä hyvässä seurassa, mutta ei mitään sen ihmeellisempää.
Pelin lukuisia teknisiä ongelmia esiteltiin laajalti jo ennen julkaisua lukuisissa meemeissä sekä nettivideoissa. Ongelmat ovatkin valitettavasti suurelta osin läsnä läpi koko Andromedan tarinan: ruudunpäivitys sekä piirtoetäisyys tökkivät välillä pahasti planeettojen pinnalla seikkailessa ja välillä hahmot jäävät leijailemaan ilmaan tai ilmestyvät kuin tyhjästä eteen. Oudot kasvoanimaatiot ja vaihteleva ääninäyttelyn taso puolestaan vievät pohjaa Biowaren pelien sydämeltä: vahvalta ja immersiiviseltä tarinankerronnalta. Myös tietyt suunnitteluratkaisut kuten tähtikartalla jokaista siirtymää seuraavat välianimaatiot ja luvattoman monimutkaiset valikot syövät osaltaan pelikokemusta. Ominaisuuksien kanssa oppii toki elämään kunhan pääsee peliin syvemmälle sisälle, mutta lukuisat ongelmat saavat teoksen tuntumaan viimeistelemättömältä. BioWare on jo reagoinut pelin samaan kritiikkiin, joten jos Andromedan hankinnan kanssa ei ole kiire, kannattanee odottaa ensin muutaman seuraavan päivityksen saapumista.
Mass Effect: Andromeda on kelvollinen tieteisseikkailu, jonka bugisuus ja viimeistelemättömyys saavat sen näyttämään huonommalta kuin pitäisikään. Bioware on luonut teoksensa käyttäen hyvin turvallisia elementtejä ja muuttamatta juurikaan hyväksi havaittua kaavaa, joten uusi galaksi ei tarjoa sarjan veteraaneille isompia yllätyksiä. Pelin sydän on yllättäen vetävän tarinan sijaan toimivassa taistelussa ja upeiden planeettojen tutkimisessa. Matkan varrelle mahtuu kuitenkin riittävästi nautittavia Mass Effect -hetkiä, jotta tätä voi suositella kaikille lajityypin ystäville.
Saatavilla: PC, PlayStation 4 (testattu), Xbox One
Ikäraja: 16 (PEGI)