Miekka, kuokka ja hauta – ennakossa Mount & Blade II: Bannerlord

Taleworldsin kunnianhimoinen epookki on keskeneräisyydestään huolimatta mukaansatempaava seikkailu muinaishistorian syövereihin.

Erityisesti pelimaailmassa on vaarallista puhua potentiaalista. Potentiaali on toteutumaton, eteerinen käsite, jonka varaan on mahdoton laittaa pitkäaikaista uskoa. Mutta juuri tätä Early Access -pelit toivovat käyttäjältä, ja välillä toiveikkuus palkitaan tuotteella, joka parantuu jokaisen päivityksen myötä. Nyt seitsemän vuotta kehityksessä ollut Mount & Blade II: Bannerlord liittyy tähän kastiin. Hartaasti odotettu jatko-osa lupaa entistä syvempää pelimekaniikkaa kuin edeltäjänsä, mutta vasta tulevaisuudessa. Mitä keskeneräinen suurteos tarjoaa tässä vaiheessa ja kannattaako taivaanrannan maalauksiin uskoa jo nyt?

Ajallisesti Bannerlord sijoittuu satoja vuosia ennen vuonna 2010 julkaistua Warbandia. Fiktiivisessä Euroopassa on alkanut kansainvaellusaika ja valtakunnat kokevat suuria muutoksia. Sisällissota on repinyt Calradian kuningaskunnan keskeltä kahtia samalla kun kaukaisten maiden sotilasvoimat vyöryvät kohti keskimaata. Pelaaja aloittaa matkansa nimettömänä matkalaisena, jonka perhe on vastikään surmattu maantierosvojen toimesta. Vuosien vieriessä eteenpäin tuntemattomasta kulkijasta muodostuu suurten armeijoiden komentaja, oppinut diplomaatti ja lopulta kuningas.

Vallankahvastaan kiinnipitävän pelaajan on opittava tasapainoilemaan häikäilemättömyyden, rauhan ja merkonomian välillä. Maailma jatkaa pyörimistään omista seikkailuista huolimatta, joten yllättäviä muutoksia paljastuu jatkuvasti kun huomio on kiinnittynyt toisaalle. Yhtenä vuonna kaukaiset Khuzait heimot olivat täydessä rauhassa kanssani, jonka lyhyt konflikti battanialaisten kanssa muutti täysin. Pian yhdistyneet kansakunnat julistivat minut yhteiseksi viholliseksi. Liittouduin Calradian äskettäin muodostuneen etelävaltion kanssa, joka taas ajoi minut keskelle sisällissotaa vuosikymmeniksi.

Päätöksiä ei Bannerlordissa tehdä hätäisesti, sillä niistä pienimmätkin muuttavat historian kulkua. Yksi pelin hienouksia on sen massiivinen skaala, joka tempaa mukaansa kuin paraskin eepos. Maailma on mallinnettu tosielämästä rakkaudella joskin vapauksia ottaen. Yksikään pelin kansakunnista ei ole aito, vaikka esikuvat ovat ilmiselviä. Sotajoukot ja puvustus ovat tarkkaan loppuunmietittyjä; mitä pidemmälle pelissä etenee, sen paremmin oppii tunnistamaan niin köyhät maajussit kuin varakkaat kauppiaat puhtaasti heidän asuistaan.

Visuaalinen kerronta on hyvin tärkeää sodankäynnin kannalta, sillä Bannerlordin taistelut ovat mittakaavassaan vertaansa vailla. Suurimmissa konflikteissa ruudulla pyörii satoja, jopa tuhansia sotilaita yhdellä valtavalla taistelukentällä. Pelaaja voi komentaa joukkoja itse tai antaa suhteellisen hyvän tekoälyn edetä omatoimisesti. Näistä jälkimmäinen on yleensä parempi vaihtoehto, sillä vielä keskeneräisiltä tuntuvat valikot ovat tuskallisia käyttää, eikä niitä suuremmissa rähinöissä mitenkään jaksa alkaa selvittää. Eturintama on muutenkin huomattavasti hauskempi paikka kokea pelin parhaat puolet, varsinkin kun pääsee omin silmin näkemään tuhansien sotilaiden aallon vyörymässä dyynien ylitse kohti kilpimuuria.

Tavallisten kahakoiden ohella Bannerlord kunnostautuu totaalisen sodan muodossa, sillä entisajan suurkaupunkeja pääsee piirittämään kampanjassa useampaan otteeseen. Pelaaja voi lyöttäytyä muiden armeijoiden kelkkaan tai komentaa omaansa riippuen minkälaista valtaa on ehtinyt kerryttämään. Piiritys alkaa sotakoneiden asettamisella kentälle. Niiden avulla voidaan pommittaa alustavat joukot pois kuvioista sekä tuhota osia kaupunkia suojaavista muureista. Romahtaneiden osien alta paljastuu uusia keinoja tunkeutua vihollisen selustaan ja valloittaa alueita entistä nopeammin. Jälleen kerran pelaaja voi delegoida kaiken tietokoneen itse toteutettavaksi tai ottaa aktiivisemman roolin eturintamalla joukkojensa kärjessä.

Bannerlordin tarina mitataan vuosissa, mikä näkyy pelissä alati muuttuvana maailmana. Ruudulla jatkuvasti vilisee tietoa uusista liittolaisista, naimakaupoista ja sodista. Jos aikoo pärjätä yksinpelissä, tarjoaa teos monipuolisen ja syvällisen simulaattorin keskiaikaisesta politiikasta. Nokkela kuningas valloittaa itselleen pikaisesti oman syrjäisen valtakunnan, josta käsin hoitaa kaukaisen maailman pyörittämistä. Karavaaneja lähettämällä oikeisiin paikkoihin voi nopeasti romuttaa vastustajien talouden, tai sitten armeijoiden avulla näännyttää talonpojat kunnes he ovat liian heikkoja sotimaan.

Koska peli on vielä keskeneräinen, moni näistä kikoista jää vielä pintaraapaisuksi kokonaisuudesta. Myöskin viimeistelemätön käyttöliittymä aiheuttaa päänvaivaa, eikä tehtäviä ole vielä muutamaa kymmentä enempää. Mutta pohjustus on hienolla alulla ja tekijöiden intohimo ilmiselvää. Samalla tavalla kuin Warbandilla kesti muutama vuosi löytää oma rytminsä, niin myös ansaitsee Bannerlord aikaa hioa kunnianhimoisia mekanismejaan.

Moninpelin vajavaisuudet ovat helpommin nähtävissä. Perinteinen team deathmatch kärsii epätasaisista servereistä ja Siege-linnanvalloitusmoodi on likipitäen hylätty. Muutaman viikon aikana bongasin ainoastaan pari kertaa eurooppalaisen serverin, jolla pelaaminen onnistui. Muina aikoina ainoastaan kaukoidästä piisasi seuraa. Peli myös kärsii ajan hampaasta, sillä vaikka Mount & Bladen taistelusysteemi oli aikanaan mullistava, nykyään se tuntuu auttamattoman vanhentuneelta. Chivalry, Mordhau ja muut uudet tulokkaat ovat parantaneet kokemusta kaikilta osin, eikä Bannerlord tuo vielä mitään uutta tai mullistavaa kentälle.

Onneksi peliin on lisätty uusi Captain-pelimuoto, joka on valloittava ja mukaansatempaava versio lipunryöstöstä. Matseissa kuuden pelaajan muodostamat tiimit ottavat toisistaan mittaa rajoitetuilla mutta silti tarpeeksi isoilla kentillä. Mutta tällä kertaa jokainen kapteeni komentaa omaa pientä joukkoaan erilaisia sotamiehiä. Jokaisella heistä on tärkeä roolinsa tantereella, eikä pelkällä raa’alla voimalla selviä yksin. Peli vaatii paitsi taktikointia mutta myös aktiivista kommunikointia muiden pelaajien kanssa. Tunnelma on ihan katossa kun hyvin suunniteltu harhautus saa vihollisen joukot katsomaan toisaalle samalla kun ystävien ratsuväki rynnistää selustaan kiinni.

Bannerlordin tulevaisuus on vielä epäselvä eikä siitä voi kirjoittaa oikeaa arvostelua vielä kuukausiin tai edes vuosiin. Early Access -julkaisujen kirous onkin siinä, että niiden arvo on täysin käyttäjästä kiinni. Taleworlds on kuitenkin todistanut kahdella aiemmalla julkaisullaan tuottavansa laadukkaita pelejä hyvin hitaasta tahdista huolimatta. Nyt pelattavissa olevaan valtavaan yksinpelikampanjaan uppoaa helposti kymmeniä tunteja ongelmitta, mutta se ei vielä edusta kokonaista visiota, johon peli tähtää. Moninpeli tulee käymään läpi vielä kymmeniä eri iteraatioita ennen kuin se on valmis. Puhumattakaan modauskulttuurista, joka tulee muokkaamaan pelistä uusia versioita vielä vuositolkulla. Tällä hetkellä teos on kuin pohjapiirros jonka päälle rakennetaan unelmia.

Jos kuitenkin haluaa heti päästä näkemään mistä kaikki hypetys johtuu, on Bannerlord hintansa arvoinen investointi jo näin aikaisessa vaiheessa. Kunhan vaan muistaa, että paras on vasta edessä.

Saatavilla: PC
Ikäraja: PEGI 16 (väkivalta, verkko-ostot)

Maajussille morsian -sarjan uusimman kauden pariskunta yllätti katsojat.