Jos italialaisella järjestäytyneellä rikollisuudella piisaa historiaa, Mafia-pelisarjan kutsuminen tuoreeksi tulokkaaksi olisi sekin melkoisen yliammuttua. Vuonna 2002 julkaistu ykkösosa on omalaatuisista ratkaisuistaan – tai kenties juuri niiden ansiosta – ajaton klassikko, eikä kakkososakaan jää Pierluigia pahemmaksi. Rohkeasti uutta suuntaa ottanut Mafia III ei saanut vankkumatonta suosiota, sillä tarina tuntui ottavan turhankin paljon irtiottoa sarjan suurimmista vahvuuksista. Kesällä 2025 ilmestynyt Mafia: The Old Country yhdistää oivallisella tavalla alkuperäisten sekä uudemman osan ominaispiireitä.
Mafia: The Old Country hylkää paitsi järjestysnumerot mutta myös Amerikan mantereelle levinneen alamaailman. Kuten nimestä voi päätellä, tällä kertaa palataan juurille Italian hulppeisiin maisemiin. Kaltaiseni sarjan fanit pääsevät silti nauttimaan viittauksista ja tapahtumista eri silmäniskujen sekä uutisartikkelien yhteydessä. Roomaa eikä rikollisperhettä ei rakenneta päivässä, joten Old Countryn ja ykkös-Mafian välillä on noin 20 vuotta väliä. Don Salierin valtakauteen on siis sopivasti matkaa.

Kuten pelisarjan kohdalla on sopinut olettaa, keskiössä olevaa väkevää tarinaa ympäröi kulissimainen ja upea maailma. Nuoren Enzon (Riccardo Frascari) nousu mitättömästä kaivostyöntekijästä pelätyksi gangsteriksi ei luonnollisestikaan käy ongelmitta, sillä naisasioilla on ikävä tapa häiritä päivätöitä ja urapolkuja. Rakastuminen perheen pään tyttäreen on kirjoitettu samanaikaisesti ennalta-arvattavasti sekä kiinnostavasti. Jos kolmososan Lincoln jäi itselleni melko etäiseksi kostoretkeläiseksi, Enzon ja Isabellan (Carina Conti) romanssi vie mukanaan.
Mafian maailmassa kunniakoodisto sekä uskollisuus ovat tietenkin kaikki kaikessa, mutta yhtä lailla tutunlaiset tehtävät sekä kuvastot tuntuvat pakollisilta elementeiltä. Sarjaa aiemmin kolunneet huomaavat nopeasti kokevansa ikonisia tilanteita sopivasti uudistuneella twistillä. Vaikka autot tekevät tuloaan 1900-luvun alkuvuosien Italiaan, hevoset ovat keskeisessä osassa pitkälle tarinaa. Menopelien tyyriys sekä uutuudenviehätys myös perustelevat sen, minkä vuoksi tavantallaajat eivät kurvaile omilla Ferrareillaan viinitilojen välisiä polkuja. Old Countryn maailma on kaupunkialueiden sekä tukikohtien välillä turhankin hiljainen, mutta upeat vuoristomaisemat, tilat sekä italialaista tunnelmaa huokuvat rakennukset onnistuvat piilottamaan tämän vaivatta. Maailma tuntuu silti yhtä kulissimaiselta kuin sarjan avausosassa.
Tarinatehtävät tarjoavat monenlaista tekemistä siitäkin huolimatta, että pelimekaniikat eivät suoranaisesti pursua monipuolisuutta. Meno toi monilta osin mieleen muutaman vuoden takaisen Plague Tale: Requiemin, sillä tälläkin kertaa kokonaisuus tuntuu osiensa summaa arvokkaammalta. Erilaiset aseet lisääntyvät juonikuvion edetessä, mutta yksinkertaiset teräaseet pysyvät jatkuvasti arvossaan. Sinänsä suojakykittävä ammuskelu sekä hieman diletantit vihulaiset ovat nähty nopeasti. Mikäli tarina ja miljöö eivät veisi mukanaan, tiettyihin rajoitteisiin turtuisi todennäköisesti varsin nopeasti.

Hyvin kirjoitettu juonikuvio on kerrottu keräilyesineiden nuohoamisvimmasta riippuen noin 15 tunnissa. Pääosa tarinan kiinnostavuudesta juontaa juurensa onnistuneisiin hahmoihin. Vaikka perheiden väliset sodat ja petkutukset jäävät etäiseksi, erityisesti läheisimpien mafioosojen välinen jutustelu ja sentimentaalisuus kiehtovat. Onpa mukana myös sarjan faneille hyvin tuttu hahmokin kasvamassa korkoa Amerikan valloitustaan varten.
Tekijätiimi Hangar 13 on ansainnut kannuksensa aiemmilla osillaan eikä studion rakkaus aihepiiriä kohden jää huomaamatta. Yksityiskohdat on viilattu budjetin ja muiden rajoitteiden puitteissa hienosti. Audiovisuaalinen toteutus on häikäisevän näyttävää, vaikka teknisessä toteutuksessa on ajoittain pientä köhinää. Hengästyttävän upeita maisemia katsellessa tulee välitön halu napata ensimmäinen äkkilähtö kohti Italiaa. Hetkittäin graafinen näyttävyys tulee kuitenkin sujuvuuden kustannuksella, sillä edes PS5 Pro ei säästynyt kaikilta ruudunpäivityksen heilahteluilta. Myös fysiikkamoottori palauttaa tunnelman takavuosille. Toisinaan alla ollut kärry lennähti pienestäkin hipaisusta kuin olympiavoimistelija konsanaan, eikä katolle jumiin jääminenkään suoranaisesti naurattanut. Viimeksi mainittu tapaus oli kuitenkin ainoa tilanne, jossa pelin joutui käynnistämään uusiksi. Muut haasteet ovat siis pääasiassa pintanaarmuja.

Se, miten Old Country sijoittuu osana Mafia-universumia, on mielenkiintoinen kysymys. Ykkösosa yllätti aikanaan upealla tarinallaan, joten teoksen kokonaan uusinut Definitive Edition on itselleni edelleen saagan kiistaton ykköskohta. Myös kakkosen upea tarina Vitosta sekä tämän Joe-ystävästä lämmittää sydäntä ja vetää ajoittain luokseen santsikierrosta varten. Old Country ei uutena osana pysty haastamaan näiden kahden loistojulkaisun nostalgiaa, mutta monessa mielessä peli onnistuu silti seisomaan tukevasti jaloillaan. Tarina sekä peleissä rikollisen vähän käytetty ympäristö tuntuvat persoonallisilta luomuksilta. Huomaan muistelevani osaa tapahtumista vielä viikkoa läpäisyn jälkeenkin, mitä voi pitää pelien saralla todella harvinaisena.
Mafia: The Old Country ei ole täydellinen peli. Sen tekniset rajoitteet sekä toimintamekaniikkojen yksinkertaisuus rokottavat arvosanasta yhden pykälän, vaikka käsikirjoitukselle ja puitteille haluaisi läimäistä täydet pisteet. Enzon ja Isabellan kasvutarinaa seuratessa pitää silti tukevasti ohjaimesta kiinni. Juonilangat sidotaan lopulta näyttävästi yhteen tavalla, joka luo useita erilaisia polkuja Mafia-sarjan seuraavaa osaa varten. Toivottavasti uutta pääosaa ei tarvitse tällä kertaa odottaa yhdeksää vuotta, sillä tässä alamaailmassa viihtyminen tuntuu olevan taattua.
Saatavilla: PC, PS5, PS5 Pro (testattu), Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 18 (väkivalta, kielenkäyttö, pelinsisäiset ostot)
YHTEENVETO:
⭐⭐⭐⭐
Mafia: The Old Countryssä on omat rajoitteensa, mutta kiehtova tarina ja upea italialainen maailma vievät mukanaan. Pelisarjasta aiemmin pitäneet saavat takuuvarmaa viihdettä.

Lue myös: Kolkko kosketus – arvostelussa Trust GXT 871 Zora
Lue myös: Pikkuisen hyvä – arvostelussa Kingston NV3 PCIe 4.0 2230 NVMe SSD
Lue myös: Victrix Pro BFG Reloaded -peliohjain vastaa pelaajien toiveisiin – nyt saatavilla