Kirby viettää tänä vuonna jo kolmekymppisiään. Onkin siis osuvaa, että pyöreitä juhlistetaan paitsi tuoreella seikkailulla mutta myös uudella ulottuvuudella. Switchin kevään kiinnostavimpiin julkaisuihin lukeutuva Kirby and the Forgotten Land vie nimittäin vaaleanpunaisen palleron fanit ensimmäistä kertaa 3D-tasoloikinnan syövereihin. Ja millä tavalla!
Tuorein Kirby käynnistyy pahaeleisesti, kun sankaripallo sekä tämän kotiplaneetan muut asukkaat imaistaan toiseen ulottuvuuteen. Tellusta muistuttava miljöö tuo mieleen oman maailmamme, mutta ihmiset loistavat poissaolollaan. Tämä on kuitenkin murheista vähäisin, sillä Planet Popstar -kodin Waddle Dee -kanssaeläjät täytyy pelastaa vihulaisten kynsistä. Tarinallisesti ollaan hyvin tutuissa teemoissa.
Unohdetun maan Kirby-seikkailu siirtää pelisarjan vihdoin ja viimein kolmanteen ulottuvuuteen. Vaikka Kirby: Star Allies ja kumppanit ovatkin viihdyttäneet sivustakuvattuina seikkailuina, tuntuu siirtymä erittäin kiehtovalta ja onnistuneelta. Imelä ja ällösöpö maailma pursuaa nähtävää sekä kiehtovia yksityiskohtia. Kentät ovat suoraviivaisuudestaan huolimatta persoonallisia ja mieleenpainuvia. Lievää toistoakin on mukana etenkin vihujen saralla, mutta tämä ei juurikaan häiritse kymppituntisen taipaleen aikana.
Seikkailu tasapainottelee onnistuneesti eri pelaajaryhmien tarpeiden välillä. Suoraviivaisuus tekee pelistä helposti lähestyttävän tasoloikinnan perheen pienimmille, mutta kenttiin kätketyt salaisuudet sekä kaiken suorittaminen haastaa jo kokeneempaakin pomppijaa. Sinänsä esimerkiksi erillisten haastetasojen aikatavoitteisiin pääseminen ei ole tarpeen, mutta eihän sitä laatikkoa voi ruksittakaan jättää. Pääkentissä edistymistä taasen ohjataan sivupuuhilla. Ykkösjuttuna on tietysti aina tovereiden pelastaminen, joiden rinnalla on neljä salaperäistä operaatiota. Nämä vaihtelevat salakäytävän etsimisestä pomon jalkojen välistä luikahtamiseen ja ruokaesineiden keräämisestä hengissä pysymiseen.
Erilaiset sivuhaasteet ovat erinomainen tapa ohjeistaa pelaajaa tutkimaan nurkkia. Valtaosa tehtävistä hoituu puolivahingossakin, mutta huolimaton pelaaja missaa kokonaisuudesta todella paljon. Samalla nämä hämäävät kenttien pituuden suhteen. Todella lyhyet tasot ovat nimittäin juostavissa läpi muutamassa minuutissa, ellei veri vedä kahlaamaan kaikkia salaisuuksia. On kuitenkin sanottava, että jos Kirby päätyy pelilautaselle ”suorittamista” varten, on hahmon syvin olemus mennyt melkoisen pahasti ohitse.
Kirbyn kyky ahmia on ollut söpön ulkonäön ohella menestyksen resepti. Tälläkin kertaa sankarin suuhun päätyy vaikka ja mitä. Poskeen popsitut vihulaiset antavat pallerohahmolle kykynsä, jotka määrittävät kentissä edistymistä. Miekkamiehen syönnistä saa miekan käpälään, jääkonnan rouskutus laittaa puhaltamaan viimaista tuulta ja näin päin pois. Kaikki taistelumekaniikat ovat yksinkertaisia ja simppeleitä, joten niiden omaksuminen onnistuu alta aikayksikön. Tästä huolimatta ne tuovat persoonallisuutta mukaan. Joukosta toki nousevat esiin omat suosikit. Taitoja voi kehittää haastetehtäviä ja pohjapiirustuksia etsimällä. Nämä myös muuttavat kokemusta kummasti, sillä parannettu kyky on merkittävästi alkuperäistä tehokkaampi.
Kokonaan oma lukunsa on pelin esittelemä niksi suuhun pantavista tosimaailman esineistä. Kirbyn ruuansulatus ei kestä esimerkiksi auton tai juoma-automaatin kaltaisia ruosteläjiä, joten nämä jäävät nielaisematta. Hetkellisen erikoiskyvyn tarjoavat vempeleet muuttavat hahmon kuitenkin esineen kaltaisiksi, joten Kirbystä saa oikean kävelevän tölkkikoneen. Nämä pätkät ovat pelin hauskinta antia, eikä tekijöiden ilonpitokaan jää huomaamatta. Esimerkiksi autoksi venyvä Kirby on hulvaton näky ja tuo mieleen Super Mario Odysseyn parhaat hetket. Harmillisesti näitä kohtauksia pihistellään ja säästellään aivan suotta. Vitsikkäistä tilanteista olisi voinut saada selvästi enemmänkin irti.
Forgotten Land esittelee myös näppärän paikallisen moninpelin. Tila tuo mieleen LEGO-pelien toimivuuden, sillä kaveri voi loikata peliin tai siitä pois milloin vain. Tällöin seuralainen nappaa Waddle Deen ohjattavaksi, mikä rajaa pelikokemuksen selvästi ykköspelurin vastaavaa rajatummaksi. Kykyjä ei voi ahmia eikä kamerakaan seuraa kakkossankaria. Hahmolla on tosin oma rajallinen iskuvalikoimansa, joka piristää myös Kirbyllä pidemmän aikaa loikkinutta. Kokonaisuutena moninpeli on mukava lisä koko perheen pelihetkiin, mutta tekijöillä olisi ollut varmasti enemmänkin annettavaa.
Audiovisuaalisesti Kirby nostaa sarjan riman ennätyskorkeuksiin. Peli näyttää etenkin Switch OLED -konsolin ruudulla yksinkertaisesti upealta. Värikäs maailma ja hahmokaarti ovat pullollaan hauskoja yksityiskohtia. Esimerkiksi sankarin silmillä leikitellään tämän tästä, ja pieni järkytys paistaakin hetkittäin läpi. Tasoloikinta rullaa juuri kuten kuuluukin eikä arvostelujakson aikana osunut vastaan ensimmäistäkään teknistä yskähdystä.
Kirby and the Forgotten Land tarjoaa makeaa mahan täydeltä vaaleanpunaisen palleron faneille sekä iloista tasoloikintaa etsiville. Sankari on juuri niin hyvä kuin ruokalistansakin, ja persoonalliset kyvyt sekä viholliset tekevät pelisessioista nautinnollisia. Ennen kaikkea kyseessä on juuri sellainen vapaa-ajan viete, jollaisiin Nintendo on erikoistunutkin. Tekijätiimi HAL Laboratories on luonut rentouttavan ja mieltä piristävän kokemuksen. Siitä ei halua päästää irti, sillä hilpeät hetket pitävät otteessaan.
Saatavilla: Nintendo Switch
Ikäraja: PEGI 7 (väkivalta, kauhu)
YHTEENVETO:
**** / *****
Kirbyn ensimmäinen 3D-seikkailu saa suupielet oikeaan asentoon. Iloinen, värikäs ja kepeä seikkailu viihdyttää kaikkia paitsi tosikkoja.
”Kytkisit aktiivisen vastamelutoiminnon pois niin en joutuisi huutamaan!”