Pelisyksy on perinteiseen tapaan pullollaan urheilua sekä kaikenlaista räiskintäpyssyttelyä. Vaan jotkut haluavat pelikokemuksiltaan muutakin kuin hikisiä sporttaajia ja aseisiin upotettujen pikselien sekä väkivallan määrällä mässäileviä mammuttiteoksia. Kun syysillat pimenevät ja sateet piiskaavat kasvoja jokaisesta ilmansuunnasta, lämminhenkinen seikkailu on kuin nettilääkärin hoito-oppaasta poimittu piristyskeino ankeuteen. Tähän väliin iskee Kena: Bridge of Spirits, joka karkottaa kaamosmasennuksen pois kuin hellepäivä konsanaan.
Ember Labin kehittämä Kena kiehtoi jo hyvissä ajoin ennen julkaisuaan. Satumaisen värikäs tunnelma, söpöydellään vakuuttanut maailma sekä kiehtovat lähtöasetelmat saivat noteeraamaan teoksen heti ensitrailereiden yhteydessä. Eikä omaa fanipoikamittaria tarvitse onneksi hävetä. Kenan sielusilta on nimittäin juuri sellainen toiminta-tasoloikinta, joiden olemassaolo on ollut kiikunkaakun jo pitkän aikaa. Kokonaisuudessa yhdistyy upeasti kokoperheen animaatioelokuvien henki, Tomb Raiderin seikkailullisuus, Zeldoista tuttu tutkimusmatkailu, Horizon: Zero Dawnin kiehtova maailma sekä tietynlainen viattomuus.
Kena: Bridge of Spirits ei pahemmin selitä itseään. Pelaaja hyppää nuorekkaan Kenan saappaisiin tutustumaan kärsivään luontoon. Aiemmin perin vehreänä loistanut maailma on syystä tai toisesta korruptoitunut ja myrkyttynyt. Sieluja saattavan Kenan tehtävä on palauttaa ympäristö ennalleen sekä päästää syntiensä kanssa piehtaroivat henget piinastaan. Matkalla vastaantulevat hahmot ovat pullollaan ahdistuksen, kiusauksen sekä yksinäisyyden kaltaisia tuntemuksia, jotka eivät anna heille rauhaa. Pelaajan tehtävänä on löytää erilaisia artefakteja, palauttaa ympäristö ja lopulta auttaa miehiä mäessä. Mitä ilmeisimmin maailman pelastuminen vaatii siis muutakin kuin autotiellä pötköttelyä.
Teoksen visuaalisesti häikäisevä maailma on pullollaan kauniita ja iloisia värejä. Söpöily jatkuu myös Kenan matkassa kulkevissa Rot-olennoissa, jotka tuovat mieleen pikkulapsille soveltuvan näkemyksen Ubisoftin Rabbids-kiusanhengistä. Pieni karvapeite, värikkäät ilmehdinnät ja valtavat silmät ovat kuin Tähtien sodan ewokit tuotuna 2020-luvulle.
Seikkailussa on eittämättä pientä laskelmoinnin makua, sillä eri alueet tuntuvat periaatteessa kovin tutuilta ja turvallisilta. Välillä ollaan vehreässä metsässä, toisaalla kuljetaan pimeissä luolastoissa ja ovatpa hiukan arktisemmatkin olosuhteet mukana. Onneksi tiivis kesto saa sivuuttamaan tämän. Kena: Bridge of Spiritsin kipittää läpi roimaan seitsemään tuntiin – paitsi jos innostuu keräilemään kaikki mahdolliset esineet mukaan. Täydellisen tallennuksen valmistumisessa onkin vierähtänyt jo roima kymppituntinen. Toki tässäkin vaikuttaa vahvasti se, milloin keräilyn aloittaa. Ainakin itse intouduin siihen enemmälti vasta tarinan päätyttyä, jolloin kaikki paikat olivat saavutettavissa. Eikä pikamatkustuskaan ole pahitteeksi.
Toiminta-seikkailu lainaa varsin avokätisesti Lara Croftin ja Linkin työkalupakkia. Erilaiset pulmat vaativat runsaasti loikintaa sekä kiipeilyä. Mikäli jokin pinta on venyttämisen arvoinen, kertoo asiasta näppärä valkoinen pintasävy. Vihollisjoukkoja taasen hutkitaan taikakepillä, jouskarilla sekä myöhemmin myös energiapommeilla. Valtavana plussana on sanottava, että vihollisjoukot eivät synny paikalle uudestaan. Kun metsän saa vapautettua konnien kurmuutukselta, se myös säilyy luonnonsuojelukunnossa. Tämä tuo taisteluihin sekä edistymiseen merkittävää lisäarvoa.
Perinteinen toiminta on varsin simppeliä. Kenalla on käytössä kevyempi huitaisu sekä tymäkämpi jysäytys. Haasteen määrä riippuu vahvasti valitusta vaikeusasteesta, mutta tekijät vaikuttaisivat suosittelevan varsin letkeää tarinatilaa. Tämä on päällä asetuksena, ja platinapyttyyn vaadittava haastavin vaikeusaste avautuu vasta ensiläpäisyn jälkeen. Kokeneiden pelaajien kannattaa kuitenkin kiristää ruuvia aavistuksen verran kireämmälle miellyttävämmän pelikokemuksen saamiseksi. Asetuksista nostettava aktiivimalli saa nimittäin muuten todella passiivisiin örmelöihin hiukan lisävauhtia.
Valtaosa seikkailusta kuluu erilaisia pulmia ratkoessa. Vaikka teos kierrättää tiettyjä ideoita varsin runsaasti, ei tekemiseen ehdi missään vaiheessa kyllästyä. Lisäksi teos on lapsille sopivasta ulkonäöstään huolimatta jopa hiukan haastava. Sinänsä pulmat ja muut temput eivät vaadi ihmeitä, mutta avustavaa kättä ei tarjota laisinkaan. Tämä on eittämättä kokeneelle pelaajalle mieleen. Nykyään aivan liian monet elämysjunat haluavat pitää pelaajan liikkeessä keinolla millä hyvänsä, jolloin maalaisjärjen voi suosiolla jättää pelihetkien ulkopuolelle. Kena kutittelee muutamissa hetkissä nokkeluutta varsin hauskasti. Oivallus oikeasti palkitsee, kun idea on lähtöisin itsestä eikä pelihahmon puheesta.
Valitettavasti mukana on pieniä teknisiä haasteitakin. Erityisesti tasoloikinnassa on epäjohdonmukaisuutta, joka tekee etenemisestä hetkittäin haastavaa. Hyppyjen pituudet ja ajoitukset eivät aina realisoidu toivotulla tavalla, minkä lisäksi Kena jää etenkin vedestä noustessaan turhan helposti jumiin. Lisäksi animaatioiden sulavuus tuntuu hetkittäin summittaiselta. Hyppyjen, iskujen sekä kierähdysten ketjuttaminen ei onnistu ilman töksähtelyä. Tämä ei onneksi haittaa pelikokemusta, mutta etenkin ensimmäiset tunnit kuluvat asiaa ihmetellessä. Lisäksi ruudunpäivityksessä on hetkittäin pientä yskimistä.
Tietty vanhanaikaisuus näkyy erityisesti upeissa välivideoissa. Animaatiot rullaavat peruspeliä heikommalla kuvataajuudella. Tämä erottaa pätkät muusta seikkailusta hauskalla tavalla, joka ei jää huomaamatta. 24 kuvan sekuntivauhdilla rullaavat välivideot tuntuvat päätöksen takia yhä vahvemmin jonkinlaiselta Pixarin tai Dreamworksin animaatioelokuvalta.
Kena: Bridge of Spirits tarjoaa mukaansatempaavan seikkailun syysiltoihin. Sen viattomuus ja tunnelmallisuus imaisevat mukaansa tehden pelihetkestä nautintoa. Pieniä kauneusvirheitä mahtuu mukaan, mutta nämä eivät häiritse kokemusta millään tavalla. Kokonaisuutena Ember Labin luomus muistuttaa siitä, miksi pelaaminen on niin hauskaa. Sessiot venyvät siksi, että seuraavan nurkan taakse haluaa nähdä. Ja lopputekstien rullatessa on hyvä, iloinen ja ennen kaikkea rentoutunut fiilis.
Saatavilla: PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PlayStation 5 (testattu)
Ikäraja: PEGI 12 (väkivalta)
Taas on aika kaivaa kirkasvalolamppu naftaliinista.