Robottien aikakausi on kaunis ja koukuttava – arvostelussa Horizon Zero Dawn

Hollantilainen Guerrilla Games on siirtynyt putkiräiskintöjen jälkeen post-apokalyptiseen avoimen maailman seikkailuun. Hyvä näin, sillä Horizon Zero Dawn on tämän sukupolven parhaita pelejä.

23.02.2017

Killzone-sarjalla kannuksensa ansainnut Guerrilla Games tunnetaan parhaiten äärimmäisen komeista putkiräiskinnöistään. Uudet haasteet eivät ole selvästikään pelottaneet studion pomoja, sillä hollantilaistekijät ottavat tuoreimmalla Horizon Zero Dawnilla uuden suunnan. Silmäkarkkia tarjotaan jälleen ähkyksi asti, mutta lineaariset putkistot ovat menneisyyden haamuja. Tarjolla on futuristisen apokalyptinen avoimen maailman seikkailu, joka yhdistää genrensä toimivimmat ominaisuudet erinomaiseksi kokonaisuudeksi.

Horizon Zero Dawn vie pelaajan hamaan tulevaisuuteen, jossa koneet ovat ottaneet vallan. Jättiläisrobotit tallustavat pienempien teknologiahirviöiden kanssa vehreissä maisemissa lähes sellaisella tavalla, jota No Man’s Sky lupaili mainosvideoillaan. Sangen alkukantaisiin heimo-oloihin palanneet ihmiset yrittävät selviytyä metsästämällä ja taistelemalla. Pelin sankaritar Aloy on jo syntymässään häädetty Nora-klaanin asutuksesta isällisen Rost-huoltajan hoteisiin. Äidittömäksi ja halveksituksi tituleeratun naisen nuoruutta kalvaakin perustavaa laatua oleva kysymys kaltoinkohtelun syystä. Onneksi heimoneuvoston vuotuiset joskin vaaralliset kokeet tarjoavat mahdollisuuden saada vastauksia.

Verisesti päättyvät koettelemukset ovat vasta alkua Aloyan seikkailulle. Sankarittaren matka avoimessa maailmassa on täynnä kysymyksiä, vastauksia, vaaroja, taistoja sekä vapaata tallustamista. Roimat toistakymmentä tehtävää ja tuntia kestävä pääjuoni nappaa mukaansa välittömästi, sillä Guerrillan luoma maailma on täynnä kiinnostavia mysteerejä. Tekijät ovat nähneet vaivaa universuminsa perusteille; maailman salaisuuksia kelpaakin paljastaa hiljalleen. Osa loppupuolen pääjuonitehtävistä on jo niin kerronnallisuuteen keskittyvää, että niiden pelillisyys jää vähän toissijaiseksi. Horizonin maailma toimisi yhtä lailla myös elokuvana tai kirjana.

Tekijätiimi ei ole lähtenyt keksimään pelillisiä niksejä kokonaan uusiksi, sillä Horizon tuntuu perin tutulta. Palasia on otettu Far Cryn, Tomb Raiderin, Unchartedin ja The Elder Scrollsin kaltaisista sarjoista, mutta onneksi kierrätysosista on saatu luotua erittäin toimiva kokonaisuus. Avoin maailma tarjoaa jylhiä vuoristomaisemia, karuja hiekkameriä, kauniita metsämaisemia ja kodikkaita kyliä. Maailma on ulkoreunoja lukuun ottamatta täysin avoin, joten Aloy voi loikkia jo alkumetreistä lähtien ihan mihin haluaa. Toki myöhempien aikojen alueiden tappajakoneet pitävät huolen siitä, että ihan jokaisessa paikassa ei ole syytä vilauttaa nokkaa.

Post-apokalyptisessä maailmassa ei perinteisiä tuliluikkuja käytetä. Aloyn asevalikoima tarjoaa eniten käytettävän jousipyssyn ohella erilaisia pommeja, sidontaköysiä sekä ansalankoja. Oveluus ja kaukotaistelut ovat selviytymistaisteluaan käyvän taistelijaneidin parhaat avut, sillä lähitaistelu etenkin isompien robottiköriläisten kanssa päättyy lähes poikkeuksetta kuolemaan.

Taistelumekaniikka on hiottu äärimmäisen briljantiksi ja taitopohjaiseksi. Jokaisella robottityypillä on omat heikot kohtansa, joihin osuminen tekee aimo annoksen vahinkoa. Pelkkä satuttaminen ei ole kuitenkaan aina pääasia, sillä koneiden asekalustoon osuminen lamaannuttaa ja tuhoaa näiden tappovälineet samalla kertaa. Osa irrotettavista vihollisaseista on saatavissa vieläpä omaan käyttöön, jolloin metsästäjä-Aloy aloittaa uransa teurastajana. Systeemi paljastuu alkuhämmennyksen jälkeen äärimmäisen toimivaksi ja koukuttavaksi. Vaikka vihollislaumat voisi ohittaa kiertämällä, muutama pusikosta ammuttava nuoli hoitaa koneet romuttamolle kiertokävelyä nopeammin ja hauskemmin.

Sotatilanteiden välissä loikitaan ja kiipeillään komeissa maisemissa kuin Nathan Drake konsanaan. Tasoloikinta toimii mainiosti, eikä hyppimistä ole missään vaiheessa liiaksi. Vertailu lineaariseen Uncharted-sarjaan ei ehkä ole reilua, mutta lopputulos toimii kaikesta huolimatta kilpailijaansa hiotummalta ja paremmin rytmitetyltä. Vuoren päälle kiipeäminen vain jättiläismäisen robottilinnun kohtaamiseksi on asia, jolloin tunnelma on katossa ja pelaajan pylly tukevasti penkissä.

Tarjolla on pääjuonen ohella roimasti muutakin tekemistä: karttanäkymä lisääntyy kiipeämällä jättirobottien päälle, maailmanrauhaa voi edesauttaa tapattamalla rikollisleirejä ja ongelmaisten kyläläisten elämää saa helpotettua sivutehtäviä tekemällä. Vaikka tehtävät ovat melko samanlaista kaavaa toistavia, Horizon ei silti tylsistytä missään vaiheessa. Pääjuoneen saa kulumaan noin 25 tuntia, minkä jälkeen kerättävät krääsät ja sivutehtävät tuovat lisäiloa vielä lähes toisen mokoman verran.

Mukana on kaiken muun hyvän lisäksi hienoisia roolipelielementtejä. Taistelut, tehtävät ja kerättävät roinakkeet kerryttävät Aloyn kokemuspistetiliä, jonka myötä saa käyttöön uusia kykyjä. Siinä missä mätkinnät, työhommat ja muut Horizonin antimet ovat erinomaisesti hiottuja, kykypuu jättää aavistuksen valjun maun. Uudet kyvyt eivät muuta pelikokemusta kuin näennäisesti. Roolipelimäinen kehitys on sinänsä kiva juttu, mutta olisi kaivannut aavistuksen lisää syvyyttä. Ylimääräiset luolastot onneksi kompensoivat tätä, sillä näiden ytimeen selviytyminen saa Aloyn hakkeroimaan entistä vahvempia robotteja puolelleen. Palkinto ylityöstä on erinomaisen hyvin kohdallaan.

Guerrilla Gamesilta on perinteisesti saatu äärimmilleen puskettua silmäkarkkia, eikä Horizon: Zero Dawn tee poikkeusta. Pelin maisemat ovat sykähdyttävän upeita ja kauaskantoisia. Ympäristöt ovat valtavasta kartasta huolimatta mietittyjä ja yksityiskohtaisia, minkä vuoksi pikamatkustus ei tunnu houkuttelevalta valinnalta koko tarinan aikana. Miljöiden visuaalisuuden lisäksi pelin hahmomallit ovat niin ihmisten kuin robottienkin tapauksessa kaunista katseltavaa. Etenkin Ashly Burchin esittämään Aloyhin on saatu huimasti uskottavuutta. Kaunis punapää on eläväisen ja realistisen näköinen ilmestys. Jylhät alueet ja hahmot ovat saaneet seurakseen mainion äänimaiseman. Joris de Manin säveltämä soundtrack sopii seikkailun tunnelmaan kuin nenä päähän.

Teosta on optimoitu erikseen tehokkaampaa PS4 Prota varten, mutta vanhemmalla versiolla pelattu arvioseikkailu toimi myös moitteetta. Ainoa isompi motkotuksen aihe on pitkähköt lataustauot siirtymien ja pelin aloittamisen aikana. Onneksi tallustaessa saumattomasti ja tauoitta pyörivä pelimaailma tekee ongelmasta lopulta melko pienen. Lisäksi yksi pelin sivutehtävistä bugasi toimimattomuuteen asti, mutta ongelma korjattaneen julkaisuun mennessä. Muutoin Horizon toimii avoimen maailman seikkailuksi hämmästyttävän hyvin.

Horizon Zero Dawnilta sopi odottaa tekijätiimin tuntien paljon, mutta lopputulos tarjoaa lopulta jopa enemmän kuin uskalsi arvatakaan. Tekemisen ja näkemisen määrä takaavat pelisessioiden venymisen kohtuuttoman pitkiksi. Huippuunsa hiottu audiovisuaalinen toteutus, kiinnostava taustatarina ja koukuttava sisältö tekevät lopputuloksesta kerrassaan erinomaisen kokemuksen. Vuoden parhaan pelin titteliä ei parane vielä helmikuussa jakaa lopullisesti, mutta Guerrilla Games pitää tällä hetkellä pystistä kiinni kaksin käsin. Jos maailmanloppu on Horizon Zero Dawnin kaltainen, toivotan robottien aikakauden enemmän kuin tervetulleeksi.

Saatavilla: PlayStation 4 (testattu), PlayStation 4 Pro
Ikäraja: PEGI 16 (väkivalta)