Kaikki pelaajat tuntevat hittilistojen kärkinimet, mutta missä kuplivat seuraavat yllätykset? Tiltin uusi juttusarja Indie-tutka keskittyy siihen, missä luovuus, rohkeus ja persoonallinen pelisuunnittelu syntyvät.
Kaivamme esiin kiinnostavia indie-pelejä kaikista mahdollisista genreistä – julkaisuja, jotka jäävät helposti isojen studioiden varjoon, mutta joissa on sydäntä, särmää ja intohimoa. Etsimme niitä pelejä, jotka ansaitsevat tulla nähdyiksi.
Oli kyse sitten surrealistisista tasohyppelyistä, pikselitaiteen rakkaudentunnustuksista tai omintakeisista tarinaelämyksistä, me emme pelkää mitään. Toivomme sen sijaan, että pystymme rikastuttamaan kaikenlaisia peliharrastajia ja avaamaan uusia näkökulmia pelimaailman monimuotoisuuteen.
Indie-tutka auttaa varmistamaan, etteivät mielenkiintoiset helmet jää pölyttymään Steam-listojen syövereihin.
CONSTANCE
Metroidvania-tyyppisiä pelejä piisaa markkinoilla todennäköisesti enemmän kuin pelaajia. Genre on sen verran vanha ja sen troopit niin hyvin tunnettuja, että niiden parissa vaatii kuitenkin taitoa luoda jotain oikeasti poikkeuksellista. Viime vuosina varsinkin Hollow Knight ja sen jatko-osa Silksong ovat osoittautuneet sellaisiksi mestariteoksiksi, ettei ihan heti uskoisi monen muun uskaltavan skeittaamaan samalle rampille. Saksanmaalta ponnistavan btf Gamesin Constance ei aivan yllä edellä mainittujen tasolle, mutta kosketusetäisyydelle sentään päästään.
Pelaaja ohjastaa Constance-nimistä taiteilijaa, joka on ilmeisesti paennut omaa stressin ja työpaineiden alla hajoavaa mielenterveyttään mielikuvitusmaailmojen pariin. Fantasioiden sisällä taiteilija heiluttaa valtavaa pensseliä aseenaan ja sinkoilee ympäri mitä moninaisimpia luolastoja erilaisten maalipohjaisten kykyjen avulla. Taiteilijasta kertovassa pelissä on luonnollisesti myös visuaalinen puoli kunnossa. Kaksiulotteinen taidetyyli onkin suorastaan ihastuttavan kaunista. Äänimaailma tuo puolestaan varsinkin sävellysten osalta ajoittain jopa Ghiblin klassikkoelokuvat mieleen.
Metroidvanioista pitäville kyseessä on täysi napakymppi. Millintarkka ohjaus, poikkeuksellisen upea audiovisuaalinen toteutus ja yleisesti hiottu kokonaisuus voittaa jopa genreä karsastavat helposti puolelleen. Huomioitavaa on, että teoksen metanarratiivi käsittelee poikkeuksellisen rankkoja aiheita, kuten mielenterveyden ongelmia, joten aivan kaikille paketti ei välttämättä sovellu..
CONSTANCE:
JATKOON [ ✅ ]
EI JATKOON [ ]
DREAMCORE
Liminaalisen tilan kokemukset ja varsinkin kauhuteokset ovat jo hetken aikaa olleet sitä kuuluisaa kuuminta hottia. Dreamcore pyrkii tarjoamaan genressään autenttisen kokemuksen. Pelinä tämä ei ole kovinkaan hääppöinen, mutta nimenomaisena kokemuksena se on ihan passeli.
Kirjoitushetkellä kolmeen eri miljööseen sijoittuvan paketin kaikki kentät noudattelevat enemmän tai vähemmän samaa kaavaa. Pelaaja nousee ylös oman unensa sisällä, ja tarkoituksena on mahdollisesti herättää tämä oikeaan maailmaan. Kentät itsessään koostuvat kehää kiertävistä labyrinteistä, M. C. Escherinmäisistä porraskäytävistä ja muista unenomaisista visioista. Suuntaa tai oikeastaan määränpäätäkään ei alleviivata mitenkään, ja oikeastaan ainoa tapa edetä on koittaa seurata erilaisia äänivihjeitä, jotka mahdollisesti johdattavat jonkin etenemisen mahdollistavan asian äärelle.
Audiovisuaalisesti VHS-kuvaa jäljittelevä taidetyyli on poikkeuksellisen onnistunutta, ja ulkopuolisen on helppo erehtyä luulemaan kyseessä olevan jonkinlainen videotaideteos. Valitettavasti graafinen loisto ei riitä peittämään sitä seikkaa, että lopulta tarjolla on vain tympeähköä hidasta tallustelua toistuvissa maisemissa. Allekirjoittanut kaipaa peleiltään selkeämpää narratiivia tai tarkempaa ohjausta, joten Dreamcore ei erityisemmin onnistunut koukuttamaan. Enemmän liminaalitiloista ja interaktiivisesta videotaiteesta pitävät voivat katsastaa teoksen etukäteen demon muodossa.
DREAMCORE:
JATKOON [ ]
EI JATKOON [ ❌ ]
– Ville Thurman
RETRACE THE LIGHT
Valvojan virassa toimivan Decemin pääkoppa on mitä ilmeisimmin ottanut jossain käänteessä hieman osumaa, ja nyt kuuppa pitäisi saada takaisin kuntoon. Muistoja pitäisi palauttaa, ja jonkinlaista maailmanparannusoperaatiota tulisi käynnistellä. Vuoden 3323 maailmassa tekoälyn ohjastamat robotit riehuvat vailla rajoja, ja ihmisten psyykkeestä kumpuavat labyrintit odottavat selvittäjäänsä. Melko sekavan ja hitaasti aukeavan narratiivin takaa löytyy kuitenkin varsin näppärä ja onnistunut isometrinen toimintapeli.
Teoksen isoin oma jippo piilee sen ajankelaukseen liittyvässä taistelujärjestelmässä. Decem voi milloin tahansa lyödä maahan eräänlaisen aika-ankkurin ja sprintata siitä poispäin valojuovaa taakseen jättäen. Halutessaan protagonistimme voi sitten kelata itsensä takaisin mihin tahansa valojuovan kohtaan. Järjestelmää tulee käyttää hyödyksi niin taisteluissa kuin pelin lukuisissa pulmissa. Alkuun systeemi saattaa tuntua hankalalta, mutta pienen harjoittelun jälkeen valon jäljittäminen sujuu kuin mestareilta konsanaan.
Kiinalaisen Xiaming Game -studion esikoisteos ottaa selkeästi vaikutteita Supergiant Gamesin legendaarisesta Bastionista. Kuvakulma ja taidetyyli tuovat tämän klassikkoteoksen mieleen jo heti ensisilmäyksellä, eikä se missään tapauksessa ole huono asia. Retrace the Light on Bastionin tapaan äärimmäisen hiottu niin audiovisuaalisesti kuin pelimekaanisestikin. Upea äänimaailma ja ennen kaikkea todella kaunis grafiikka ansaitsevatkin suitsutusta. Kun pelattavaakin on varsin reipas määrä, on kokonaisuutta mahdoton olla suosittelematta.
RETRACE THE LIGHT:
JATKOON [ ✅ ]
EI JATKOON [ ]
– Ville Thurman
Lue myös: Indie-tutka: Katsauksessa Devil Jam, Metamorph ja Mythrealm
Lue myös: Rakennetaan Rooma kivi kiveltä – arvostelussa Anno 117: Pax Romana
Lue myös: Pölyhiukkasille kyytiä – arvostelussa Dreame Z30 Ultra
Lue myös: Houkutteleva ensiaskeleen modausnäppis –arvostelussa Trust GXT 872 Xyra TKL