Idyllistä itkuun – arvostelussa: Life is Strange 2 Episode 1

Odotukset ovat edellisen osan suosion myötä korkealla, kun Life is Strange 2 lähtee liikkeelle uusilla suunnilla ja tunteikkaalla ryminällä.

Dontnod Entertainmentin huippusuosittu seikkailupeli saa viimein jatkoa, kun syyskuussa ilmestynyt avausepisodi räjäyttää uuden tarinan käyntiin. Tällä kertaa tarinan keskiössä ovat veljekset Sean ja Daniel, joiden elämä kokee rajun muutoksen. Sarjan ensimmäisen pelin miljöö Arcadia Bay jää historiaan, kun uusien hahmojen ja tarinan kanssa kuljetaan täysin toisenlaisissa maisemissa.

Tarina lähtee liikkeelle hyvin tavanomaisesta ympäristöstä. Jo yksi iltapäivä päähenkilöiden elämässä paljastaa yllättävän paljon poikien taustoista ja heidän keskinäisistä suhteistaan. Perheen historiaan Meksikossa vihjaillaan ympäristön vihjeiden sekä osittaisen kaksikielisyyden avulla. Yksinhuoltajaisällä on läheinen suhde molempiin poikiin, ja sekä Sean että Daniel tuntuvat taistelevan ikäisilleen hyvin normaalien ongelmien parissa. Yhdeksänvuotias Daniel pohtii asuaan Halloweenia varten, kun taas teini-ikäinen Sean harjoittelee peilin edessä keskustelua ihastuksensa kanssa. Vaikka pohjustus arkeen on vain lyhyt pilkahdus ennen kuin todelliset tapahtumat lähtevät käyntiin, antaa se kurkistuksen hahmojen sielunelämään ja persooniin hyvin avartavalla tavalla.

Varsin pian perheidylli kuitenkin katoaa, kun Seanin ja Danielin välikohtaus naapurin kanssa eskaloituu rajusti. Hädässä, peloissaan sekä ilman perheen tukea Sean panikoi ja nappaa veljensä mukaan lähtien pakoretkelle, jolla vielä tässä vaiheessa ei ole päämäärää. Patikoidessaan Oregonin metsien läpi hän yrittää käsitellä kokemustaan ja etsiä suuntaa eteenpäin. Samalla hän yrittää parhaansa mukaan pitää välikohtauksen unohtaneen veljensä mielialan positiivisena.

Silmille ja korville on tarjolla samaa taattua laatua kuin aiemmissakin sarjan julkaisuissa. Yltiörealismi ei missään nimessä ole ollut tavoitteena, vaan hahmoissa ja animaatiossa on tietynlainen sarjakuvamaisuus läsnä. Tästä huolimatta lopputulos on yksinkertaisesti upea. Yksityiskohtaisissa ympäristöissä miltei jokaisella pienelläkin osalla on merkityksensä tarinan suhteen, ja värien sekä kerroksien kirjo on visuaalisesti todella vaikuttava. Elokuvamainen kuvaus sekä tunnelmanrakennus niin kuvakulmilla kuin musiikillakin vetävät pelaajan vahvasti sisään maailmaan. Kohtaukset vaihtelevat hektisistä pakohetkistä rauhallisiin metsämaisemiin, minkä lisäksi ympäristö on paikasta riippumatta jo itsessään pieni taideteos. Erityistä lisäarvoa miljöön monipuolisuudelle antaa se, että tutkiessaan paikkoja Sean voi opettaa Danielille pieniä yksityiskohtia esimerkiksi vastaan tulevasta luonnosta. Tutkimisella ja nurkkien nuuskimisella on näin ollen myös tarinaan osallistava vaikutus – sen lisäksi siis, että kaikki näyttää tajuttoman hyvältä.

Toiminnallisesti Life is Strange 2 on hyvin pitkälti samoilla linjoilla kuin edeltäjänsä. Harmillisesti ohjaus osoittautuu välillä hieman tökeröksi, kun oikeaan kohtaan osuminen muistuttaa enemmän haparointia kuin tarkkaa sihtailua. Oleellisin osa kaikkea tekemistä on kuitenkin dialogi hahmojen välillä, ja sen toimivuutta on kehitetty selkeästi eteenpäin. Keskusteluiden aikana on mahdollista myös reagoida ympäristöön esimerkiksi piirtelemällä kuvaa keskustelukumppanista tai nypläämällä työpöydän tarvikkeita. Osa interaktioista avaa uusia vaihtoehtoja dialogiin, jolloin hääräämisestä voi olla myös ihan oikeata hyötyä. Tämän lisäksi se luo tehokkaasti todentuntua kanssakäymiseen.

Dontnodin osaaminen erityisesti hahmojen välisissä kanssakäymisissä pääsee loistamaan jo alusta asti. Matkalla vastaantulevat ihmiset reagoivat poikiin eri tavoin: jotkut avoimen rasistisesti sekä aggressiivisesti, toiset neutraalimmin. Onneksi matkalle sattuu myös ihmisiä, jotka ovat pyyteettömästi tukena ja avuksi sankareidemme hädän keskellä. Huolimatta siitä, että tietyt kohtaamiset ovat hyvinkin rankkoja sekä kaikkea muuta kuin hienovaraisesti poliittisesti sävyttyneitä, ne tuntuvat onneksi aidoilta.

Myös veljesten keskinäinen oleminen on luontevaa ja tunteikasta, minkä lisäksi heti episodin alusta asti Seanin rooli pikkuveljensä kasvattajana pistää pelaajan miettimään valintojaan. Sarjalle on hyvin tyypillistä se, että joillain valinnoilla on suuri merkitys tarinan kannalta. Tässä tapauksessa kuitenkin tuntuu siltä, että seurauksia pohtii jo etukäteen paljon tarkemmin kuin aikaisemmin.

Ensimmäinen episodi onnistui siis koskettamaan ja koukuttamaan äärimmäisen tehokkaasti – jopa niin paljon, että ensimmäisen maratonsession jälkeen tekisi mieli pelata koko juttu uudestaan läpi ihan vain nähdäkseen miten toisenlaiset valinnat vaikuttaisivat tarinan kulkuun.

Saatavilla: PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro (testattu), Xbox One, Xbox One X
Ikäraja: PEGI 18 (väkivalta, kielenkäyttö)